[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Toimelias kenraali historian pyörteissä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> Kirjailija. Tutkija-toimittaja.
Freelancer, Joensuu
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kemppi, Jarkko: Kenraalimajuri Ilmari Karhu. Oy Amanita Ltd, Jalkaväkimuseon
julkaisusarja nro 5, 2017. 304 sivua.


Toimelias kenraali historian pyörteissä
---------------------------------------------------------

Ammattisotilas Ilmari Karhun (1897-1971) tarina kertoo itärajalta lähteneestä
ja hyvin koulutetusta sekä kielitaitoisesta upseerista, jonka ura kulki yhtä
jalkaa Suomen historian pyörteiden kanssa.

Tuottelias sotahistorian dosentti ja tietokirjailija Jarkko Kemppi on
erikoistunut viime vuosina kenraali-elämäkertoihin. Hän on kirjoittanut mm.
teokset Jalkaväenkenraali A. E. Martolasta (2008), Albert Puromasta (2013)
sekä N. V. Hersalosta (2013). Kesällä 2017 ilmestyi Kempin  teosItsenäisen
Suomen sotakenraalit (2017).

Kemppi on käyttänyt uudessa teoksessaan lähteinä Ilmari Karhun (1897-1971)
omia muistelmia lapsuudestaan ja nuoruudestaan, kenraalin lasten haastatteluja
sekä tämän päiväkirjoja. Niitä ei ole kukaan aikaisemmin avannut
julkisuuteen.



Kuva: ”Kenraali Talvela, eversti Karhu ja eversti Lagus neuvottelevat
ensikertaa rajan toisella puolella maastossa vastaisista suunnitelmista.”
kuvaaja sot.virkailija Teuvo Tulio Rajakontu 1941.07.26. SA-kuva.

Sortavalasta Ranskaan

Lapsuusvuodet Ihalassa ja opiskelu Sortavalassa antavat hyvän aikalaiskuvan
köyhästä rajaseudun Suomesta ennen vuotta 1917. Vahinko vain, että kenraalin
omat lapsuus- ja nuoruusmuistelmat jäivät pahasti kesken elämän
ehtoopuolella. Sotilasura alkaa varsinaisesti kansalaissodan aikana, jolloin
Ilmari Karhu saa komennuksen Vöyrin sotakouluun. Sieltä lähdettiin sitten
keväällä 1918 Tamperetta valloittamaan, millä retkellä Karhukin oli mukana.
Jatko-opintoja hän suoritti 1920-luvun alussa Ranskassa, jonne sittemmin
päätyi 1930-luvun puolivälissä sotilasasiamieheksi. Tosin Ranskan vuosista
Karhun elämäkerrassa on kovin vähän informaatiota. Lähteitä on ollut
ilmeisen vaikea löytää juuri tuolta ajalta ennen sotaa.

Mielenkiintoista on, että tuleva kenraalimajuri kokeili kykyjään myös
kirjoittamalla: Sotalaitosoppi 1928, Suomen sotilasmaantiede 1932 ja
Neuvostoliiton sotilasmaantiede 1934. Niistä viimeisin tosin taitaa olla
lähinnä pelkkä referaatti muiden teksteistä.

Tarkat päiväkirjat lähteinä

Talvi- ja jatkosodan rintamilla Karhu piti tarkkoja päiväkirjoja, joita Kemppi
on hyödyntänyt osaavasti teoksensa elävöittämiseksi. Ne antavat toki niin
sanotun ylätason näkökulman rintamaelämään, mutta ovat
subjektiivisuudessaankin hyvin pohdiskelevia. Karhu toimi 1942-44 Aunuksen
Ryhmän esikuntapäällikkönä, jonka esimiehiä olivat muun muassa kiistellyt
kenraalit Lennart Oesch ja Paavo Talvela.



Kuva: Eversti Karhu, majuri Seppälä ja 5.D:n komendantti, luutnantti Leka.
Uutujärvi. SA-kuva.

Kielitaitoisena Karhu seurasi sodan kulkua myös maailmanpolitiikan
näkökulmasta ja näki hyvin varhain Saksan tulevan tappion. Myös asemasodan
turhautuneisuus heijastuu päiväkirjoissa. Asemasodan aikanahan oli myös aikaa
kirjoittaa, ja silloin päiväkirjamerkintöjä ja erilaisia pohdintoja sodan
kulusta ilmestyikin runsaasti.

Valvontakomission yhteysosaston päällikkönä

Heti jatkosodan jälkeen Karhu joutui kovaan paikkaan, päämajan ja
valvontakomission yhteysosaston päälliköksi lokakuussa 1944. Siinä virassa
sai vierailla joskus parikin kertaa päivässä Helsingin hotelli Tornissa,
missä venäläisten valvontakomissio istui. Tämä vaihe elämäkertaa on
todella mielenkiintoista luettavaa. Valvontakomission vuodet ja
asekätkentäepäilyt veivät kenraalimajurin sittemmin myös oikeuteen ja
vajaan vuoden tutkintovankeuteen. Tästä ajasta päiväkirjat kertovat katkeran
miehen ja mielen tuntemuksin. Varsinainen sotilasura päättyy Sotakorkeakoulun
johtajana 1948-55, minkä jälkeen Karhu siirtyi monen upseerin tavoin vielä
talouselämän palvelukseen.

Kemppi onnistuu kuvaamaan Ilmari Karhun elämänvaiheiden moninaisuuden.
Yksityiselämä, perhe ja lapset ovat paljolti sivuosassa kuten monen muunkin
niin sanotun suurmiehen muistellessa tai kirjoittaessa päiväkirjojaan. Vaikea
sanoa, olisiko elämäkerrasta muita mahdollisia lähteitä tai haastatteluja
käyttämällä löytynyt enemmänkin yksityiskohtia tai ristiriitaisuuksiakin.
Harvalla suomalaiskenraalilla taitaa silti olla sellainen mehukas draama
takanaan kuin

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/