[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Romaanista sarjakuvakirjaksi

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Leena Rossi <leeros at utu.fi> FT, KK, tietokirjailija, Turun yliopisto,
kulttuurihistoria
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Moynot, Emmanuel (piirtäjä ja kirjoittaja): Ranskalainen sarja: Myrsky
kesäkuussa (Suite française: Tempête en juin). Kääntänyt Marja Luoma.
Kustannus Jalava, 2016. 220 sivua.


Romaanista sarjakuvakirjaksi
---------------------------------------------------------

Tunnetun ranskalaisen sarjakuvataiteilijan, Emmanuel Moynot’n
teos Ranskalainen sarja: Myrsky kesäkuussa pohjautuu Auschwitzin
keskitysleirillä kuolleen Irène Némirovskyn samannimiseen romaaniin, joka
julkaistiin postuumisti ranskaksi vuonna 2004 ja suomeksi 2005. Moynot’n
mustavalkoinen sarjakuva menestysromaanista ilmestyi vuonna 2015, ja tämän
vuoden elokuussa se saatiin myös suomeksi. Tulkinta on vaikuttava.

 

Tätä ennen en ole ollut mikään sarjakuvaintoilija enkä ole sitä
vieläkään, mutta Ville Hännisen uusi kirja Keskipäivän miehiä: Kuvia
Suomen historiasta  sai minut innostumaan niin, että pyysin arvosteltavakseni
Emmanuel Moynot’n Ranskalainen sarja: Myrsky kesäkuussa -sarjakuvakirjan,
jonka taiteilija on piirtänyt Irène Némirovskyn romaanin, Suite française:
Tempête en juin (2004), pohjalta. Jo muutama sivu tempasi minut mukaansa
vuosien 1940–1941 miehitysajan Ranskaan enkä voinut lopettaa lukemista ja
katselemista, ennen kuin olin päässyt kirjan loppuun.  

Käsikirjoitus piilossa puoli vuosisataa

Kirjailija Irène Némirovsky (1903–1942) oli alkujaan Kiovassa syntynyt
varakkaan ukrainanjuutalaisen pankkiirin tytär, jonka kotona ihailtiin Ranskaa.
Kun hän oli nuori, perhe asui Pietarissa ja liikkui hienoissa piireissä sekä
lomaili Krimillä ja Ranskan Rivieralla. Venäjän vallankumouksen alkaessa
vuonna 1917 perhe asui Moskovassa, mutta pakeni sieltä ensin Terijoelle ja
edelleen Helsinkiin. Vuoden verran Suomessa asuttuaan perhe muutti edelleen
Pariisiin. Irène oli 16-vuotias saapuessaan Ranskan pääkaupunkiin vuonna
1919. Hän opiskeli Sorbonnessa ja avioitui pankkiiri Michel Epsteinin kanssa.
Vuonna 1929 hän nousi romaanillaan David Golder Ranskan tuon ajan
kirjailijoiden eturiviin. 1930-luvun kuluessa hän kirjoitti vielä useita
romaaneja ja novellikokoelmia, joissa hän hahmotteli armottoman ja viiltävän
kuvan tuhoaan kohti kulkevasta maailmasta.

Ranskan miehittäminen vuonna 1940 ja Vichyn hallituksen juutalaisvastaiset lait
tekivät kirjailijan työn vaikeaksi: hän ei voinut julkaista teoksiaan ja myi
tekstejään salanimellä lehdille – jopa juutalaisvastaisille julkaisuille.
Vaikka perhe oli vuonna 1939 liittynyt katoliseen kirkkoon, siitä ei lopulta
ollut mitään apua. Vanhemmat lähettivät ensin tyttärensä, Denisen
(1929–2013) ja Élisabethin (1937–1996), maalle Bourgogneen
Issy-l’Évêquen kylään ja muuttivat sinne kohta itsekin. Siellä
Némirovsky ryhtyi kirjoittamaan sodasta kertovaa viisiosaista teosta:
Ranskalainen sarja. Kirjailija käytti todellisia ihmisiä teoksensa
henkilöiden esikuvina. Sarja ei kuitenkaan ehtinyt valmistua saati sitten
ilmestyä, kun maailmansodan pyörteet – konkreettisesti ranskalaiset
santarmit – tempasivat kirjailijan mukaansa ja toimittivat ranskalaisen
keskitysleirin kautta heinäkuussa 1942 Auschwitziin, missä hän kuoli
luultavasti pilkkukuumeeseen kuukautta myöhemmin.



Kuva: Irène Némirovsky (1903–1942)

Perheen isä Michel ehti kehottaa Deniseä pitämään huolta äidin
matkalaukusta, ennen kuin hänetkin pidätettiin ja vietiin Auschwitziin suoraan
kaasukammioon. Tyttö ei tiennyt, mitä laukussa oli, mutta noudatti
tunnollisesti isänsä käskyä. Uskollisen lastenhoitajan ja sosiaalisten
turvaverkkojen avulla tyttöjä piiloteltiin kellareissa, luostareissa,
katolisissa sisäoppilaitoksissa ja hyväsydämisten perheiden suojissa.
Némirovskyn kustantaja tuki heitä taloudellisesti.

Denise ei avannut äidin laukkua vuosikymmeniin, kun pelkäsi sieltä löytyvän
hänen henkilökohtaisia päiväkirjojaan. Hän uskalsi avata sen vasta sitten,
kun Denoël-kustantamon kirjallisena johtajana toiminut Élisabeth-sisar
kirjoitti äidistään kirjaa, Le Mirador (1996). Laukusta löytyi nahkakantinen
vihko, johon äiti oli kirjoittanut sinisellä musteella pienin kirjaimin
Ranskalaisen sarjan kaksi ensimmäistä teosta Myrsky kesäkuussa ja Dolce.
Mutkien kautta Irène Némirovskyn käsikirjoitus päätyi myöhemmin Denoëlin
kustannusjohtajan, Olivier Rubinsteinin käsiin, ja tämä päätti empimättä
julkaista teokset yhdessä nimellä Suite Française: Tempête en juin, vaikka
sarja olikin jäänyt kesken. Kirjasta tuli menestys, ja se sai heti vuonna 2004
ilmestyttyään arvostetun Renaudot-kirjallisuuspalkinnon.

Tekstistä sarjakuviksi

Ennen kuin Emmanuel Moynot (s. 1960) tarttui Némirovskyn Ranskalaiseen sarjaan,
hänen piirtämiään sarjakuvia oli julkaistu 1980-luvun alusta lähtien
lukuisissa lehdissä ja vihkosissa. Hän oli lisäksi julkaissut yli 40 albumia,
joista ensimmäinen oli L’enfer du jour (1983). Myöhemmin ilmestyivät mm. La
Pension de deux roses (1989), Les Temps des bombes (2-os. 1992–1994), Nord-Sud
(2-os. 1997), À quoi tu penses? (2000), Monsieur Khol (2001), L’Homme qui
assassinait sa vie (2001), Pierre Goldman, la vie d’un autre (2012) ja
L’Original(2016). Leo Malet’n salapoliisitarinoihin perustuvat Nestor
Burma-albumit (3-os. 2005–2009) ovat ehkä tunnetuimpia taiteilijan teoksista.
Osa Moynot’n albumeista on musta-valkoisia, osa taas väritettyjä.
Taiteilijan mahtavasta tuotannosta ei Suomessa ole toistaiseksi ilmestynyt
mitään muuta kuin Ranskalainen sarja. Ehkä tämän jälkeen… Nykyisin
Bordeaux’ssa asuva mies osaa tehdä muutakin kuin piirtää: hän kirjoittaa
lauluja, laulaa, säveltää ja soittaa kitaraa.  



Kuva: Emmanuel Moynot: Suite française: Tempête en juin.

Vaikka Némirovskyn Suite française oli vuonna 2004 ilmestyessään melkoinen
sensaatio, Moynot piirsi sen sarjakuvaksi vasta vuosikymmen myöhemmin. Niin
tekstissä kuin kuvituksessakin nousee esiin ihmisen raadollisuus ja
pikkusieluisuus, itsekkyys, omaneduntavoittelu, petos, pelkuruus,
pöyristyttävä piittaamattomuus ja suoranainen julmuus ilman saksalaisten
miehittäjien osuuttakin. Myös Némirovskyn viiltävä ironia kukkii Moynot’n
toteutuksessa hienosti. Kerronnan jännittävimmissä käänteissä kuvat
toimivat ilman sanojakin. Erilaisissa yhteyksissä piirtäjä käyttää hyvin
tehokkaasti ”äänettömiä” kuvia.

Ranskalainen sarja kuvaa saksalaismiehityksen alkuvaihetta, hätääntyneiden
ihmisten pakoa Pariisista, pakoaikaisia sattumuksia miehitetyllä maaseudulla
sekä väen paluuta takaisin pääkaupunkiin. Rikkaat rynnivät karkuun
autoillaan ja köyhät raahustavat jalan. Ruoka ja polttoaine loppuvat.
Majoituspaikoista on pula. Pommitukset tappavat väkeä ja järkyttävät eloon
jääneitä. Tunnelma kiristyy. Rahalla ja suhteilla näyttää saavan mitä
vain. Kirjailija ei yritäkään kuvata massoja, vaan lähestyy sotaa vain
muutaman perhekunnan ja naishahmon kautta. Tämä sopii hyvin myös
piirtäjälle, joka esittelee henkilöt kirjan alussa ilmeikkäin muotokuvin.

Henkilögalleriaan sisältyvät ensinnäkin yläluokkainen perhe äiteineen,
isineen, lapsineen ja isovanhempineen. Pakolaisten joukkoon liittyvät
vastentahtoisesti vielä esteetikko ja omahyväisen kirjailija
rakastajattarineen sekä varakas pankkiiri naisystävineen. Näiden
yläluokkaisten pariisilaisten rinnalla kuvataan myös yhteiskunnan
vähempiosaisia: palvelijoita, pankkivirkailijoita, haavoittuneita sotilaita,
”orpokodin” nuorisorikollisia asukkeja sekä maalaistalon tyttäriä. Sekä
pako- että paluumatkalla perhekuntien kohtalot kietoutuvat yllättäen
toisiinsa. Kirjailija ei avoimesti osoita myötätuntoaan tai
vastenmielisyyttään ketään kohtaan, vaan antaa lukijan päätellä, mikä
kenenkin moraalia ohjaa. Sekä pahuutta että hyvyyttä tulee odottamattomilta
tahoilta. Edes vihollinen ei ole yksiselitteisen paha ja brutaali; haavoittuneen
saksalaissotilaan hienostuneen kohtelias käytös on ranskalaisille
hämmentävä kokemus.



Kuva: Emmanuel Moynot: Ranskalainen sarja: Myrsky kesäkuussa

Luettuani ja katseltuani Emmanuel Moynot’n Ranskalainen sarjan halusin saada
käsiini myös Irène Némirovskyn romaanin, jota en ole aikaisemmin lukenut.
Toivon, että moni muukin sarjakuvakirjan ahmija päätyisi lopulta
alkuperäisen pitkän tekstin äärelle. Toivon myös, että jokin kustantaja
julkaisisi suomeksi Moynot’n muitakin teoksia.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/