[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Miten tutkimuksesta kirjoitetaan?

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Päivi Kosonen <paivi.kosonen at ajatusmatka.net> FT, dosentti, tietokirjailija,
Turku
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Raevaara, Tiina: Tajuaako kukaan? Opas tieteen yleistajuistajalle.. Vastapaino,
2016. 202 sivua.


Miten tutkimuksesta kirjoitetaan?
---------------------------------------------------------

Muuttuvassa maailmassa myös tieteestä kirjoittamiseen kohdistuu
muutospaineita. Näkyvyys ja vuorovaikutus ovat päivän sanoja. Ei ole
samantekevää miten asiat esitetään. Tiina Raevaaran mukaan tieteestä
kirjoittaminen on taito, jota voi ja pitää harjoitella. Opiskelijoille,
tutkijoille ja journalisteille annettujen käytännön vinkkien lisäksi
tietokirjassa annetaan tilaa tieteen yleistajuistamisen merkityksen pohdinnalle
tässä ajassa, kun tiedeuutiset herättävät meissä syviä tunteita.

 

Kun maailma on informaatiomurroksessa, kohdistuu myös akateemiseen
kirjoittamiseen muutospaineita. Enää ei tieteentekijöiden sallita vetäytyä
kammioihinsa. Näkyvyys ja vuorovaikutus ovat päivän sanoja. Nykytutkijoita
harjoitetaan tieteellisen viestinnän kursseilla muotoilemaan tutkimustuloksensa
älykkään eleganteiksi viesteiksi. Tiede- ja tutkimusuutisia kirjoittavien
journalistien on löydettävä yhtä aikaa asiallinen ja persoonallinen tapa
muotoilla toisen kirjoittaman tutkimuksen pohjalta uutinen, joka pysähdyttää
ja puhuttaa. Tietokirjailijoilla on käytössään tietokirjaksi kutsuttu
pitkän proosan laji. Ei ole samantekevää miten asiat esitetään. 

Tähän ajankohtaiseen saumaan osuu biologitaustaisen tiedetoimittajan Tiina
Raevaaran tietokirja Tajuaako kukaan? Opas tieteen yleistajuistajalle.
Akateemisia kirjoittajaoppaita alkaa jo suomeksikin olla. Vastapainon kirja ei
kuitenkaan oikeastaan kilpaile muutama vuosi sitten ilmestyneen Gaudeamuksen
kirjan, Urpu Strellmanin ja Johanna Vaattovaaran toimittaman teoksen Tieteen
yleistajuistaminen, kanssa. Molemmissa painotetaan kirjoittamisen ja
yleistajuistamisen taitoa – sitä, että tieteestä kirjoittamista voi
opetella ja sitä voi ja kannattaa harjoitella. Mutta tuoreessa kirjassa tilaa
annetaan enemmän myös tieteen yleistajuistamisen merkityksen pohdinnalle
tässä ajassa ja kulttuurisessa tilanteessa – kun tiedeuutiset puhuttavat
enemmän kuin koskaan.



Yleistajuistamisen prosessi

Tiedeuutiset ovat luettuja uutisia, ja niitä jaetaan taajaan sosiaalisessa
mediassa. Suomalaisen tietokirjallisuuden tasossa sen sijaan on parantamisen
varaa Raevaaran mukaan. Monilla oppialoilla yleistajuistajia ei ole lainkaan tai
tarjonta on kapeaa. Meillä olisi hänen mukaansa paljon oppimista luovan
tietokirjallisuuden kulttuurin kehittämisessä.

Kaikki alkaa ideasta ja näkökulmasta. Omasta tutkimuksesta kirjoittavan on
osattava katsoa tuttua kokonaisuutta etäisyyden päästä ja vielä uudesta
näkökulmasta. Tiedejournalistin on puolestaan päästävä oloutumaan toisen
tutkimuksen maastoon, mielenkiintoiseen paikkaan, josta riittää
ihmeteltävää ja kerrottavaa. Raevaara ehdottaa avuksi tasolta toiselle
liikkumisen menetelmää, jota hän myös havainnollistaa kirjansa
tietolaatikossa.  

Hyvä on luonnollisesti tuntea myös erilaiset juttutyypit. Uutinen on erilainen
kuin ilmiöjuttu tai yliöartikkeli, henkilökuva erilainen kuin kolumni tai
reportaasi. Nykytutkijoiden olisi hyvä tuntea juttutyyppien erot ja
rakennusperiaatteet. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että tiedejournalismi
eroaa aivan olennaisesti tutkimusproosasta, jossa voidaan johdatella ja
pohjustaa satoja sivuja ennen kuin lähdetään terävöittämään omaa
argumenttia – jos lähdetään.

Raevaaran mukaan luovan tai kirjallisen tietokirjoittamisen (literary
non-fiction) eväiksi ei riitä pelkkä tarinallisuus – niin trendikästä
kuin narratiivinen tietokirjoittaminen onkin. Tarinallisuutta olennaisempia
elementtejä ovat kerroksellisuus, sisällöllinen ja kerronnallinen rikkaus,
eheys, intensiivisyys ja esteettisyys. Eikä esteettisyys tarkoita
välttämättä kauneutta tai poeettista ilmaisua, vaan pikemminkin
tyylikkyyttä, eleganttiutta. Parhaimmillaan tieteen yleistajuistaminen voi olla
sanataidetta. Evääksi ja todisteeksi tuleville sanataiteilijoille Raevaara
tarjoaa luovan kirjoittamisen kursseilta tuttua novelliharjoitusta, jonka
pohjalta voi hyvin kirjoittaa lyhyen tiedeaiheisen asiatekstin.

Luova tietokirja

Tietokirja – pitkä proosa – on ymmärrettävästi vielä oma juttunsa.
Siinäkin on omat lajityyppinsä ja taustamuuttujansa. Ajan hallinta on aivan
toista kuin lyhyen tiedeuutisen laatimisessa. Tilaa käytetään vapaammin kuin
väitöskirjassa. Ihanteellinen olisi kirjallinen tai kaunokirjallinen
tietokirja, joka perustuu pikemminkin tyyliin kuin tarinaan. Raevaara ottaa
onnistuneesta monitieteisestä kaunokirjallisesta tietokirjasta esimerkiksi
kirjallisuustieteen emeritaprofessorin ja kirjailija Merete Mazzarellan kirjan
Sielun pimeä puoli. Mary Shelley ja Frankenstein (2014). Mikäs siinä.

Raevaaran oma tausta on biologiassa, ja hän ottaa paljon esimerkkejä
luonnontieteen maailmasta, jossa tieteellinen teksti kirjoitetaan usein
persoonattomaan muotoon. Yleistajuisessa tekstissä kirjoittaja saa kuitenkin
hänen mukaansa olla läsnä – joko omana itsenään tai sitten rakennettuna
minäkertojana, jossa omaelämäkerralliset elementit jäävät taustalle.

Humanistisessa tutkimuksessa tiedon ja ymmärtämisen alkuperä on kuitenkin
kirjoittava subjekti, johon muu tieto ja lähdekirjallisuus suhteutuu.
Humanistinen tutkimus pohjaa kirjoittamiseen. Lähde niissäkin on kuitenkin
ilmoitettava, ja yleistajuisessa artikkelissa lukijaa on ohjattava tiedon ja
lähteiden jäljille.

Sosiaalisessa mediassa persoona korostuu, mutta toki Facebookissa voi jakaa
tieteellisiä artikkeleita ja keskustella niistä. Minusta Tiina Raevaaran
näkemys someen kuuluvasta tiedejournalismin virheiden korjaavuudesta on kyllä
liian optimistinen. Itse seuraan työkseni lukemiseen liittyvää tutkimusta ja
uutisointia, joka on todella leväperäistä. Kustantajat ja erilaiset kirjan
välitykseen ja levitykseen sitoutuneet katto-organisaatiot levittävät paljon
virheellistä ”tutkimustietoa” lukemisen parantavasta vaikutuksesta –
usein viittaamatta kunnolla mihinkään lähteeseen tai konkreettiseen tietoon.
Lukemistietoa pyritään suhteellistamaan koko ajan, mutta aina tulee uusia
yltiöpäisiä lukuoptimisteja, joiden mukaan Shakespearea lukemalla voi
parantua masennuksesta. Kaikkien meidän lukemisen ystävien kannattaisikin
lukaista Raevaaran kirjan tietolaatikko: ”Näin vältät munaukset
sosiaalisessa mediassa”. Sen toinen ohjeista kuuluu: Lue aina alkuperäinen
tutkimusartikkeli ennen kuin jaat mitään.

Järki ja tunteet

Tiedejournalismi on pärjännyt ilmeisen hyvin median myllerryksen keskellä,
mutta samalla, hyvinvointivaltion rapautuessa ja ihmisten pelätessä
toimeentulonsa puolesta, kriittiset puheenvuorot akateemista eliittiä kohtaan
ovat lisääntyneet. Sen myötä myös tiedettä ja tieteellistä kirjoittamista
arvostellaan tavalla, jota pari vuosikymmentä sitten ei olisi voinut
kuvitellakaan. Äänensävyt ovat ikäviä – ja usein valovuosien päässä
tieteen maailmaan sinänsä kuuluvasta kriittisestä ajattelusta. Jotkut
puhuvatkin postfaktuaalisesta aikakaudesta – ajasta, jolloin tosiasioista tai
argumenteista ei enää piitata, kun kaikki on niin fiilistä ja
kokemuksellista.

Tässä ajassa tietokirjallisuutta ja tiedejournalismia siis tarvitaan –
puhumaan kansalle järkeä kirjallisessa muodossa. Onhan tunne kirjallisuuden
käyttövoima, kuten muistamme Aristoteleen opeista. 1990-luvulla puhuttiin
popularisoinnista. Silloin termille ja asialle saattoi vielä yliopistollakin
nyrpistellä. Nyt puhutaan yleistajuistamisesta – ja siitä on tullut
yliopiston yksi perustehtävä, niin kuin kuuluukin. Raevaaran kirja on tarpeen
muistuttaessaan, että tutkijat ja journalistit voivat itse tehdä paljon sen
hyväksi, että tieteestä kirjoitetaan asiallisesti ja eloisasti. Tajuaako
kukaan? ottaa paikkansa asiallisten kirjoittamisoppaiden joukossa.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/