[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kiinalaisen naisen monet kasvot

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Iiris Ruoho <iiris.ruoho at uta.fi> Dosentti, yliopistonlehtori, Tampereen
yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Airaksinen, Tiina, Sinkkonen, Elina ja Valjakka, Minna (toim.): : Enemmän kuin
puoli taivasta. Kiinalainen nainen historiassa, yhteiskunnassa ja kulttuurissa.
Art House, 2016. 486 sivua.


Kiinalaisen naisen monet kasvot
---------------------------------------------------------

Enemmän kuin puoli taivasta on ensimmäinen suomeksi ilmestynyt antologia
kiinalaisen naisen asemasta historiassa, yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Kirjan
nimi viittaa kulttuurivallankumouksen aikana syntyneeseen sanontaan, jonka
mukaan naiset kannattelevat puolta taivasta. Kirjoittajien mukaan viimeistään
1900-luvulta lähtien kiinalaiset naiset ovat kuitenkin kannattaneet enemmän
kuin puoli taivasta. Myös käsitys naiseudesta on muuttunut.

 

Niin iloisia ja uljaita, viiden jalan mittaiset kiväärit kädessä!

Aamun ensi kajo hohtaa harjoituskentälle.

Kiinan tyttärillä on suuret päämäärät,

eivät he rakasta punaisia hameita,

vaan sotilaspukua.

(Käännös Pertti Nieminen, 1973)

Näin runoili puhemies Mao Zedong kiinalaisesta naisesta vuonna 1961, muutama
vuosi ennen kulttuurivallankumousta.

Nykykiinassa naiseutta määrittelevät vahvasti kaupalliset kuvastot. Pekingin
ja Shanghain kaduilla vastaan kävelee naisia muodikkaisiin länsimaisiin
vaatteisiin sonnustautuneena. Kulutuksen sukupolvet vaihtuvat tiheään. Mutta
on myös toinen kuvasto. Feministiaktivismi läpäisee politiikan, tieteen ja
taidemaailman.

Huimasta talouskasvusta, länsimaisista vaikutteista ja uudistuksista
huolimatta, maailman väkirikkain ja globaalilta painoarvoltaan yhä tärkeämpi
Kiina pitää kuitenkin kiinni vahvasta omaleimaisesta kulttuuristaan. Kuten
teos Enemmän kuin puoli taivasta osoittaa, tämä näkyy myös naisten asemasta
ja tasa-arvosta käydyssä keskustelussa.

Kirjan nimi Enemmän kuin puoli taivasta viittaa kulttuurivallankumouksen aikana
syntyneeseen sanontaan, jonka mukaan naiset kannattelevat puolta taivasta.
Kirjoittajien mukaan viimeistään 1900-luvulta lähtien kiinalaiset naiset ovat
kuitenkin kannattaneet enemmän kuin puoli taivasta. Myös käsitys naiseudesta
on muuttunut.

Etniset ja alueelliset erot naisen määritelmässä

Enemmän kuin puoli taivasta tuo esille, miten Kiinalaista naista on historian
kulussa määrittäneet monenlaiset termit. Nämä ovat liittyneet
ensisijaisesti perhesuhteisiin. Kuten teoksen toimittajat toteavat, kiinalaisten
käsitteiden ideologinen monimuotoisuus ei yleensä välity muilla kielillä
tehdyissä tutkimuksissa.

Käsite kiinalainen nainen onkin helposti yksinkertaistava ja yleistävä.
Naisiin liittyviä luonnehdintoja on useita, ne voivat liittyä politiikkaan tai
olla liittymättä. Myös etnisillä ja alueellisilla eroilla on suuri merkitys
– puhumattakaan maaseudulla ja kaupungeissa elävistä naisista.

Lähes viisisataa sivuiselle Enemmän kuin puoli taivasta on etuna, että luvut
voi lukea erikseen. Teoksen voi aloittaa vaikkapa Tiina Airaksisen
kirjoittamasta ensimmäisestä luvusta, joka tarjoaa historiallisen näkökulman
naisten toimijuuden Kiinassa lähtien naisten varhaisista (300-luku)
sosiaalisista seuroista länsimaista siirtomaahallintoa vastustaviin
naiskapinallisiin tai naisten oikeuksia ajavasta yliopistoliikkeestä
kommunistisen puolueen radikaaleihin naisaktivisteihin.

Vaikka sukupuolten väliseen tasa-arvoon on alettu kiinnittää huomiota
erityisesti YK:n neljännen Pekingissä 1995 pidetyn naisten
maailmankonferenssin jälkeen, Kiinan poliittinen johto on edelleen vahvasti
miesvaltainen. Poliittista vaikuttamista Kiinan kansantasavallassa tarkasteleva
Elina Sinkkonen osoittaa, että naisedustajien osuus kansankongressissa on vajaa
neljännes. Politbyroossa heitä on kymmenisen prosenttia. Puoluevirat ovat
sukupuolittuneita, johtavia naiskaadereita löytyy koulutuksen, tieteen,
teknologian kulttuurin ja terveydenhuollon sektoreilta - varajohtajina.

Naisten asemaa normittavista valtasuhteista huolimatta Kiinassa on ollut ja on
edelleen vaikutusvaltaisia naisia, kuten kommunistisen puolueen ja naisten
vapautusliikkeen aktivisti Xiang Jingyu (1895-1928), Kiinan kansantasavallan
presidentin Chiang Kai-shekin puoliso Song Meiling (1898-2003),
varapääministerinä SARS-epidemian aikana toiminut rautarouva Wu Yi (s. 1938)
tai ilmavoimien majuri, ensimmäinen naistaikonautti Liu Yang (s. 1978).



Kuva: Taikonautti Liu Yang. Xinhua

Virallista tasa-arvopolitiikkaa edustavan kansallisen naisliiton ohella Kiinassa
on runsaasti kansalaisjärjestöjä ja verkostoja, jotka puuttuvat sukupuolesta
johtuviin epäkohtiin ja vääryyksiin, esimerkiksi perheväkivaltaan.

Käänne 1980-luvulla

Naisten oma-aloitteinen järjestäytyminen alkoi Cecilia Milwertzin ja Donghao
Min artikkelin mukaan 1980-luvulla. Tällöin suurimpien kaupunkien
yliopistoväki ja korkeasti koulutetut ihmiset alkoivat reagoida epäsuhtaan,
joka vallitsi virallisen tasa-arvopolitiikan ja epätasa-arvoisen todellisuuden
välillä. Taustalla olivat talousuudistuksen vaikutukset. Nimittäin kun
yritykset siirtyivät yksityisomistuksen ja työelämää rationalisoitiin,
työvoiman vähennys koski erityisesti naisia. Ajateltiin, että naisten on ns.
luonnollisempaa ja helpompaa selvitä ilman palkkatyötä kuin miesten.

Muuttunut poliittinen ilmasto mahdollisti yliopistopiireissä entistä
avoimemman keskustelun ja yliopistoihin alettiin luoda naistutkimusohjelmia.
Tämä loi perustan Kiinan sukupuolijärjestystä kyseenalaistavan feminismin
synnylle. Länsimaista kirjallisuutta käännettiin kiinaksi, muun muassa Simone
Beauvoirin Toinen sukupuoli ja Betty Friedmanin Naisellisuuden harhat.

Länsimaisen feminismin rantautuminen ei kuitenkaan sujunut ilman ongelmia jo
yksin siksi, että sana ”feminismi” oli hankala kääntää.

Feminismi kiinaksi

Naistutkimusaktiivit ja kommunistisen puolueen Naisliiton uusi sukupolvi
löysivät kuitenkin yhdistävän käännöksen. Uusi termi nüxingzhuyi
yhdistää sekä ´naisellisuuden” että ”ismin” painottaen sukupuolieroja
naisten oikeuksien sijaan.  Sukupuolta kuvaava käsite on puolestaan uudissana,
shehui xingbie, joka yhdistää toisiinsa sosiaalisen ja biologisen sukupuolen.
Käsite on omaksuttu niin kommunistisessa Naisliitossa kuin naistutkimuksen ja
aktivistien piirissä.

Teos omistaa lukunsa myös kiinalaiselle kirjallisuudelle ja visuaaliselle
kulttuurille. Kirjallisuudentutkija Lena Scheen analysoi nykyaikaistuvaan
kosmopoliittiseen kaupunkiin liitetyn Miss Shanghain figuuria kolmen
naiskirjailijan, Eileen Changin (1920-1005), Wang Anyin (s. 1954) ja Wei Hun (s.
1972), tuotannoissa. Tämä alun perin myyttinen levottomuutta herättävä
femme fatale alkaa puhua naiskirjailijoiden suulla, kuvaten naisen sisäisiä
tuntoja ja pyrkimystä itsenäisyyteen.

Kuten naisten kirjoittamasta kirjallisuudesta myös kuvataiteesta on säilynyt
hyvin vähän tietoa tai sitä ei ole pidetty tutkimisen arvoisena.
Keisarillisen ajan naistaitelijoiden töistä on säilynyt pääosin kukka- ja
lintumaalauksia, kuten Minna Valjakka osoittaa omassa artikkelissaan. Niinpä
esimerkiksi keisarillisen ajan maalaustaiteen naiskuvista valtaosa on miesten
tekemiä. Valjakan mukaan normien mukaista käytöstä opettavat naiskuvat
olivat yleisiä, ja sukupuolet esitettiin heille sopivissa rooleissa ja vallalla
olevia arvoja vahvistamalla.

Perinteisen, kalligrafiaa, runoutta ja mustemaalausta, korostavan
taidekäsityksen rinnalle alkoi 1800-luvun loppupuolelta tulla uudet tekniikat,
kuten elokuva, valokuva ja öljymaalaus.  Myöhemmin naiseutta pohtivat
taiteilijat kehittivät käsitystään naiseudesta kiinteässä
vuorovaikutuksessa euroamerikkalaisen modernin ja nykytaiteen kanssa.

Kiinalaiset vallakkaat naiset ovat tukeneet taidetta eri tavoin. Keisarillisen
naisen vallasta ja vaikutusmahdollisuuksista esimerkkinä on leskikeisarinna
Cixi (1835-1908) kerrytti hovin kokoelmia, maalasi itsekin ja teetätti omissa
nimissään teoksia naispuolisilla haamutaiteilijoilla. Valjakan mukaan myös
nykytaitelijoiden asema heijastelee sukupuolen merkitystä: naistaiteilijoiden
kiinalaiseen naiseuteen liittyvät teokset saattavat olla tunnetumpia
kansainvälisesti kuin kotimaassaan. ”Sensuroitu Kiinassa” –leima takaa
usein kiinnostuksen ulkomailla.



Kuva: Leskikeisarinna Cixi ja diplomaattien vaimoja Kielletyssä kaupungissa
1903. hänen kutsuttuaan ensimmäisen kerranWikimedia Commons.

Enemmän kuin puoli taivasta on ensimmäinen suomeksi ilmestynyt antologia
kiinalaisen naisen asemasta historiassa, yhteiskunnassa ja kulttuurissa.
Suomalaiselle lukijalle hankalasti avautuvat käsitteet ja naisia koskeva
historiikki esitellään teoksen lopussa.

Kirjan toimittajat ovat kaikki erikoistuneet Aasia-tutkimukseen ja heidän
lisäkseen kirjoittajina on lukuisa joukko Kiinan erikoistuneista tutkijoita
ympäri maailmaan. Teos on siten mahdollista lukea sekä sukupuolen huomiovana
poikkitieteellisenä Kiina-tutkimuksena että kiinalaisen naisen asemasta
kertovana perusteoksena, joka on rakennettu temaattisista artikkeleista ja
tietolaatikoista.

Runsas kuvitus ja huolella kirjoitetut ja suomennetut artikkelit piirtävät
esiin perinteiden, kommunistisen puolueen näkemysten, länsimaisten
roolimallien ja omien tavoitteiden ristipaineissa elävän kiinalaisen naisen.

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston tiedotusopin dosentti ja yliopistolehtori,
joka on asunut Shanghaissa ja tutkinut Kiinan mediakulttuuria.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/