[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Tulkintoja enkeleistä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Merja Leppälahti <meleppa(at)utu.fi> filosofian lisensiaatti, Turku
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Seppälä, Serafim: Taivaalliset voimat. Enkelit varhaiskristillisyydessä ja
juutalaisuudessa. Kirjapaja, 2016. 272 sivua.


Tulkintoja enkeleistä
---------------------------------------------------------

Serafim Seppälä on teologian professori ja ortodoksinen pappismunkki, joka
lähestyy enkeliuskomuksia historiallisten lähteiden valossa. Hänen
aineistoonsa kuuluvat heprealainen Raamattu ja siihen liittyvät tekstit
ajanlaskumme alusta, varhaiskristilliset kirjoitukset sekä varhaiskeskiaikaiset
juutalaiset tekstit. Taivaalliset voimat tarjoaakin mielenkiintoisen näkymän
enkeleihin juutalaisuudessa ja varhaisessa kristinuskossa, erityisesti
ortodoksisessa teologiassa. 

Nykyään enkeliasiantuntija voi olla kuka tahansa, joka kokee antavansa
enkelihoitoa tai haluaa kertoa omasta enkelikokemuksestaan. Kiinnostus
enkeleihin on suurta. Tervetulleita ovat Taivaallisten voimien tapaiset kirjat,
jotka kertovat myös enkeliuskomusten taustasta ja alkuperästä.

Serafim Seppälä on teologian professori ja ortodoksinen pappismunkki, joka on
kirjoittanut parikymmentä kirjaa ja lisäksi suomentanut idän kirkkoisien
tuotantoa.  Seppälän kirja Tie ylösnousemukseen (2006) voitti
ilmestymisvuonnaan järjestetyn ”Kaikkien aikojen ortodoksinen kirja”
-äänestyksen ja vuonna 2007 ilmestynyt  Vapaus valittiin vuoden
kristilliseksi kirjaksi.

Seppälä lähestyy enkeliuskomuksia historiallisten lähteiden valossa. Hänen
aineistonaan on heprealainen Raamattu ja siihen liittyvät tekstit ajanlaskumme
alusta, varhaiskristilliset kirjoitukset sekä varhaiskeskiaikaiset juutalaiset
tekstit.

Enkelien synty

Seppälä lähtee liikkeelle heprealaisesta Raamatusta ja muinaisesta
Lähi-idästä. Hän esittelee juutalaisen kirjallisuuden enkelikäsityksiä
kristinuskon syntyaikoina ja rabbiinisen juutalaisuuden enkelimaailmaa.
Enkelitulkinnan lähtökohta on sama juutalaisessa ja varhaiskristillisessä
traditiossa: kaikenlaiset jumalan ilmestymiset ovat tulleet enkeliolentojen
välityksellä; enkelit toimivat jumaluuden ja ihmisyyden välittäjäaineksena.
Seppälän mukaan enkeliluonnon tärkein funktio onkin mahdollistaa kahden aivan
erilaisen ulottuvuuden kohtaaminen.

Enkelit eivät ole ikuisia. Eräiden rabbiinisten ajattelijoiden mukaan enkelit
luodaan yhdeksi päiväksi tai yhtä tehtävää varten, minkä jälkeen enkeli
katoaa. Usein enkelit kuitenkin nähdään kuolemattomina mutta luotuina
olentoina. Enkelien luominen on voinut tapahtua jo ennen olevaisen luomista tai
ensimmäisenä tai toisena luomispäivänä. Enkeleiden luomista on painotettu
erityisesti juutalaisuudessa, mutta myös alkukristityt keskustelivat paljon
enkelien alkuperästä. Ortodoksisen teologian mukaan enkelit ovat olleet
olemassa ennen aineellisen maailman luomista, koska henkinen on aineellisen
edellä. Esimerkiksi Basileios Suuren tulkinnan mukaan Raamatussa mainittu
vetten päällä ollut pimeys johtui siitä, että enkelit elivät valossa ja
koska aineellisessa maailmassa ei tätä valoa ollut, vallitsi pimeys.



Kuva: Enkelien 9 luokkaa ortodoksisen ikonin mukaan. Wikimedia Commons.

Monenlaisia enkeleitä

Yksi ihmisiä kiinnostanut piirre enkeleissä on ollut enkeleiden
luokitteleminen ja nimeäminen. Käsitykset enkelien luokittelusta ovat
vaihdelleet paljon. Esimerkiksi Talmudin eri rabbeilla oli toisistaan eroavia
käsityksiä taivaiden lukumääristä ja enkeleiden luokittelusta ja asemasta
taivaissa. Pääsääntöisesti enkeliolennot kuitenkin jaettiin kahteen
pääryhmään. Jumalan lähellä olevat enkelit ovat rauhan enkeleitä, kaukana
olevat ovat pahoja enkeleitä tai elämän ja kuoleman enkeleitä. Kaikki
enkelit toimivat silti Jumalan alaisuudessa.

Talmudin kertomuksissa on neljä ylienkeliä: Gabriel, Mikael, Rafael ja Uriel,
muita nimettyjä ovat mm. Sandalfon, Zagzagael ja Suriel. Myös profeetta Elia
liittyi taivaassa enkeleiden joukkoon, hänet on nähty usein eräänlaisena
suojelusenkelinä. Pyhien tekstien ulkopuolella juutalaisessa
kertomusperinteessä löytyy hyvin monenlaisia enkeleitä, esimerkiksi pakkasen,
sateen, raskauden ja syntymän enkelit.

Kristillisessä maailmassa syvällisenä enkeleiden tuntijana pidetty Iisak
Niniveläinen eli nykyisen Pohjois-Irakin alueella 600-luvulla. Hän omaksui jo
aikaisemmin tunnetun yhdeksän enkeliluokan mallin. Tämän mukaan enkeleistä
korkeimpia ovat valtaistuimet, jotka ovat ikuisesti Jumalan läsnäolossa. Sen
jälkeen hierarkiassa ovat monisilmäiset kerubit, serafit, herruudet, vallat,
voimat, valtiaat, ylienkelit ja enkelit. Iisakin mukaan enkelihierarkia on
pyramidimainen, korkeimmissa luokissa on yhä vähemmän enkeleitä. Korkeimpien
luokkien enkelit ovat valaistuneempia, korkeammalla hengellisen tietoisuuden
asteella.



Kuva: Kristuksen kiusaukset, Basilica di San Marco, 1100-luku, Venetsia.
Wikimedia Commons.

Ortodoksikirkon enkelit

Enkeleillä on ortodoksisessa kirkossa tärkeä merkitys. Enkelit ovat ihmiselle
esikuvia pyrkimyksessä Jumalan tuntemiseen. Varhaiskirkossa korostettiin
enkelien apua sielun matkalla ylöspäin, valoa kohti. Esimerkiksi Iisak
Niniveläinen uskoi, että vaikka ihmisluonto itsessään on liikkeessä kohti
hyvää, ilman enkelien apua ja ohjausta ei voi saavuttaa valaistumista.
Lisäksi monenlaiset voimat vastustavat hyvää kohti tapahtuvaa liikettä,
joten se ei ole itsestäänselvyys.

Ortodoksisen jumalanpalveluksen ajatellaan jäljittelevän enkelien
jumalanpalvelusta. Seppälä kuvailee ortodoksien jumalanpalveluksen eri
vaiheita ja niihin liittyviä enkelien ja ihmisen yhteyttä. Papiston toiminta
kirkossa heijastelee enkelien järjestystä ja taivaallista jumalanpalvelusta.
Esimerkiksi diakonin liturginen tunnusmerkki, orari eli olkanauha, on saanut
enkeleihin liittyvän symbolisen merkityksen. 

Ortodoksisessa ajankierrossa maanantai on enkelien päivä, ja enkeliolennoilla
on myös oma juhlapäivänsä (8.11.) ”pyhien ylienkelien kokoontuminen” ja
”ruumiittomien voimien juhla”.

Monet juutalaiset raamatuntulkintatraditiot jatkoivat elämäänsä
kristillisessä alkukirkossa. Varhaiskristillisyydessä enkelit kuuluivat
uskonelämään; enkeleillä oli roolinsa sekä yksinäisten askeettien
kilvoittelussa että luostarilaitoksen syntymisessä. Enkelien olemuksesta,
alkuperästä ja toiminnasta on esitetty hyvin monenlaisia päätelmiä sekä
juutalaisuuden että kristinuskon sisällä. Tavallisen ihmisen on vaikea edes
kuvitella enkeleitä, ja Iisak Niniveläinen neuvookin, että vasta-alkajan on
viisainta olla ajattelematta enkeleitä liikaa.

Serafim Seppälän Taivaalliset voimat on kiinnostava opastus enkeliuskon
maailmaan. Käsitykset enkeleistä ovat ja ovat olleet monenlaisia ja
vaihtelevia, joten lukijallekaan ei muodostu enkeleistä kovin yksiselitteistä
kuvaa.



Kuva: Arkkienkeli Gabiel ilmoittaa Marialle Kristuksen tulevasta syntymästä,
Annunciation Melozzo da Forli Pantheon, 1438-1494. Wikimedia Commons.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/