[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Maattoman kansan identiteettiä etsimässä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Reijo Rautajoki <reijo at rautajoki.fi> FM, tohtoriopiskelija, Itä-Suomen
yliopisto, Helsinki
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Jouko Sihvo; Jyrki Paaskoski (toim.): Inkerin kirkon neljä vuosisataa. Kansa
kulttuuri, identiteetti.. SKS, 2015. 375 sivua.


Maattoman kansan identiteettiä etsimässä
---------------------------------------------------------

Inkerin kirkon historiasta kertova teos on pitkään odotettu kokonaisesitys
maansa menettäneen kansan dramaattisista vaiheista. Vaikka inkerinsuomalaisten
historiaa on viime vuosina tutkittu runsaasti, perspektiiviä tuova pitkän
jakson yleisesitys on jäänyt puuttumaan.

 

Inkerinsuomalaiset ovat Suomesta Inkeriin noin 300 vuoden aikana muuttaneiden
suomalaisten jälkeläisiä”. Näillä sanoilla Inkerin kirkon neljä
vuosisataa –kirjan toimittajat aloittavat kirjan kuvaamisen takakannessa.
Lähtökohta on tärkeä tehdä selväksi heti alussa, sillä suomalaisten
tietämys Inkeristä ja inkeriläisistä on yleisesti ottaen varsin heikko

Kirja nimi on hieman harhaanjohtava, minkä seikan tekijätkin toteavat. Inkerin
kirkkoa ei ollut olemassa vielä 1600-luvulla. Oli vain luterilaisia
seurakuntia, jotka kuuluivat Ruotsin luterilaiseen kirkkoon. Seuraavalla
vuosisadalla Inkerin seurakuntia hallinnoivat Liivinmaan, Viron ja Suomen
kirkkoviranomaiset. 1800-luvulla perustettiin saksalaisten johtama Venäjän
luterilainen kirkko, johon Inkerin seurakunnat kuuluivat. Inkerin kirkko
itsenäistyi vasta Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen.

Kirjoittajat käyttävät Inkerin kirkko -nimeä inkeriläisseurakuntien
muodostamasta kokonaisuudesta 1600-luvulta lähtien. Tämä yksinkertaistaminen
vaikuttaa perustellulta, sillä eri kirkkojen hallinnolliset vaiheet tulevat
kirjan sivuilla vastaan monimuotoisina ja sotaisina. Tavallisen kansan kannalta
pappi, seurakunta ja oman kylän kirkko kuuluivat yhteen. Hallinnollisilla
rakenteilla ei ollut ihmisille merkitystä.

Kirjaa on mainostettu toistaiseksi ainoana tieteellisesti pätevänä
kokonaistutkimuksena Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon ja kansan
400-vuotisesta historiasta. Sitä se todennäköisesti onkin, ylisanoista
huolimatta. Teoksen viisi kirjoittajaa ovat alansa asiantuntijoita: filosofian
tohtori Mika Sivonen, dosentti Jyrki Paaskoski, professori emeritus Eino
Murtorinne, teologian maisteri Varpu Myllyniemi ja professori emeritus Jouko
Sihvo.

Kirjoittajat ovat jakaneet Inkerin kirkon vaiheet viiteen osaan kronologisesti.
Ratkaisua ei voi moittia. Osat ovat tasapainoisia sivumäärällä mitaten ja
muutenkin. Teoksen viimeisessä osassa löytyy epätasapainoa. Siinä kuvataan
muun muassa toisen maailmansodan dramaattiset vaiheet saksalaisten
miehittämässä Länsi- ja Keski-Inkerissä sekä Leningradin piiritykseen
jääneiden kohtalo. Tämä jakso sivuutetaan melko lyhyesti. Enemmänkin siitä
olisi saanut irti.



Kuva: Kaste ja ehtoollistilaisuus inkeriläisille. Viipuri, Tienhaara 1941,
kuvaaja Sot.virk. T.Nousiainen. Sa-kuva.

Lähteitä löytyy, ja erityisesti muistelmia on runsaasti. Inkeriläisten
keskuudessa uskonnon jano oli suurta, ja kirkollista toimintaa Inkerissä hoiti
muutama suomalainen pappi. 63 000 inkeriläisen Suomessa viettämää aikaa
kuvataan yleisluonteisesti. Noin 8000 Suomeen jääneestä tai Ruotsiin
muuttaneesta inkeriläisestä on vain hajamainintoja.

Kirjan hallitseva näkökulma on kirkollinen. Kaikkea tapahtunutta tarkastellaan
luterilaisten silmälasien läpi, mikä lienee ollutkin tekijöiden tarkoitus.
Onneksi kirjoittajien katse nousee kirkollisesta tapahtumakeskeisyydestä
laveammalle tasolle ansiokkaasti, mutta ote herpaantuu kirjan loppupuolella.
Tavallista lukijaa ajatellen laveamman näkökulman soisi jatkuvan loppuun
saakka.

Inkeriläisen identiteetin elementit

Maailma on muuttunut erittäin paljon siinä ajassa, jonka kirja kattaa.
Inkeriä ei enää ole, ja sen kansa on hajaantunut moneen maahan. Teoksen
sisältö painottuu luonnollisesti kirkon ja seurakuntien toiminnan kuvaamiseen.
Papiston roolit, seurakuntien hallinnot, kirkonkokoukset sekä taistelujen ja
sodan melskeet tulevat kerta toisensa jälkeen vastaan kirja sivuilla. Pietarin
kaupungin rakentamiselle ja sen merkitykselle Inkerin seurakunnissa annetaan
runsaasti huomiota. Pietarin ympäristön monimuotoisuus oli kuin Venäjän
keisarikunta pienoiskoossa. Kaupunkikuvaa hallitsi keisarikunnan valtionuskonto
ortodoksisuus monine kirkkoineen ja rukoushuoneineen. Sijansa kirjassa saavat
myös muiden kirkkokuntien kirkkorakennukset, kuten juutalaisten synagogat ja
islamilaisten moskeijat. 



Kuva: Pyhän Marian luterilainen kirkko Pietarissa 2012. Kuvaaja (c) Alex
'Florstein' Fedorov. Wikimedia Commons

Kirjan tavoitteena on tarkastella kirkon merkitystä inkeriläisten identiteetin
muodostumiselle, vahvistumiselle ja heikkenemiselle eri aikoina. Kirjoittajat
pyrkivät selvittämään uskonnollisen elämän ja yhteiskunnallisten muutosten
merkitystä inkeriläisten eri vaiheissa. Heidän näkemyksensä mukaan
identiteetin elementeiksi muodostuvat luterilaisuus, suomen kieli ja tietty
kulttuurinen eristyneisyys. Myös yhteinen kärsimyshistoria tulee monissa
kohdissa vastaan.

Vähemmistön ja enemmistön välisten suhteiden tarkastelu nostaa esille
kysymyksen venäläistämispolitiikasta ja suomalaisuuden säilymisestä.
Inkerin kirkon vaiheiden kuvaus pyrkii olemaan vähemmistönä eläneiden
luterilaisten inkerinsuomalaisten selviytymistarina venäläisen enemmistön
puristuksessa. Neuvostovallan pari ensimmäistä vuosikymmentä venäläistivät
inkeriläisiä ja nakersivat heidän elämänolojaan enemmän kuin edeltäneet
300 vuotta yhteensä. Vasta vuonna 1992 uudet inkeriläisseurakunnat muodostivat
itsenäisen Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon. 

Vaiettu aika vaietaan

Kirjoittajat ovat käyttäneet hyväkseen aiempaa tutkimusta, yleisteoksia ja
artikkeleita inkerinsuomalaisten vaiheista. Varhaisimmista lähteistä tekijät
mainitsevat papistosta laaditut paimenmuistot eli matrikkelit, joita on
löydetty 1600- ja 1700-luvuilta. Ne sisältävät tarkkoja tietoja pappien ja
seurakuntien vaiheista ja esimerkiksi kirkkojen rakentamisesta. Laaja kotimaisen
arkistoaineiston ohella on hyödynnetty Ruotsin, Saksan, Viron ja Venäjän
arkistoja. Muistelmakirjallisuuden käytön ongelmat tunnistetaan, ja niitä
sanotaan tulkitun kriittisesti.

Myös uusinta tutkimusta on hyödynnetty. Lähdeteoksina mainitaan muun muassa
toisen maailmansodan jälkeen ennen Neuvostoliiton hajoamista julkaistu
keskeisin Inkeri-kirjallisuus. Niiden yhteiseksi nimittäjäksi todetaan Inkerin
kansan kohtalot neuvostoaikana. Kaiken kaikkiaan kirjallisuusluettelo on laaja
ja kattava.

Suomettuneisuuden aika sivuutetaan teoksessa valitettavan sujuvasti.
Inkeriläisten jatkosodan aikaiset väestönsiirrot Suomeen ja palautukset
Neuvostoliittoon vaiensivat sodan jälkeen lähes kaiken keskustelun
inkeriläisistä. Ne johtivat siihen, että Inkeri-tutkimus jäi Suomessa varsin
ohueksi pitkäksi aikaa. Inkeriläisten olemassaolo unohdettiin. Vasta
Gorbatsovin perestroika avasi mahdollisuuden uudelle Inkeri-tutkimukselle ja
tukeutumiselle Pietarin ja Moskovan laajoihin arkistoihin.

Yhteenveto jää puuttumaan

Massiivinen teos houkuttaa yleensä lukemaan vähemmän kuin ohuet sukulaisensa.
Inkerin kirkon neljä vuosisataa on kooltaan suuri kirja, mutta tekstisivuja
sivuja siinä on vajaat 350. Kirjan taitto on tehty kaksipalstaiseksi, mikä
helpottaa lukemista. Kirja kuvitus on kattavaa ja informatiivista.
Toimitustyössä on onnistuttu yhdenmukaistamaan eri kirjoittajien tyylit
yllättävän sujuvaksi tekstiksi.

Kirjan lopusta saa vaikutelman, että se päättyy jollain tavalla kesken.
Lukija jää kaipaamaan jonkinlaista analyysiä tai yhteenvetoa neljänsadan
vuoden ajalta. Tästä puutteesta huolimatta teoksen ehdoton ansio on
kokonaisvaltainen ja perspektiiviä tuova yleisesitys Inkerin kirkon ja
inkerinsuomalaisten vaiheista.

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/