[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Seikkailupelien synty, kuolema ja ylösnousemus
agricola at utu.fi
agricola at utu.fi
Ke Maalis 9 17:49:43 EET 2016
Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Vesa-Matti Kari <vesa-matti.t.kari at jyu.fi> FM, tohtorikoulutettava, Jyväskylän
yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kuorikoski, Juho: Suuret seikkailupelit: tietokonepelien klassikot.. Minerva
Kustannus Oy, 2015. 296 sivua.
Seikkailupelien synty, kuolema ja ylösnousemus
---------------------------------------------------------
Juho Kuorikosken teos on kattava yleisesitys tietokoneilla pelattavien
seikkailupelien historiasta 1970-luvulta näihin päiviin saakka. Pääosin
pelien suunnittelijoiden haastatteluihin perustuva kirja on myös kertomus
tietokoneiden kehityksestä sekä sen vaikutuksista pelien sisältöön.
Seikkailupelit vaikuttavat suurelle osalle nykypäivän pelaajista melko
marginaalisilta. Kyseinen pelien lajityyppi oli kuitenkin 1970-luvulta
1990-luvun puoliväliin saakka tietokonepelien lajikirjon kiistaton valtias.
Vuosituhannen vaihteessa seikkailupelit kokivat nopean romahduksen ja monet
julistivat koko genren kuolleeksi. Viime vuosina seikkailupelit ovat kuitenkin
tehneet paluun joko vanhojen klassikoiden jalanjälkiä seuraamalla tai
interaktiivisen elokuvan suuntaan siirtymällä. Juho Kuorikosken
joukkorahoituksen voimin syntynyt teos kattaa yksityiskohtaisesti
seikkailupelien värikkään historian.
Kuorikoski on jakanut teoksen ajallisesti seikkailupelien kehityksen mukaisesti.
Puhtaista tekstipeleistä alkaneet seikkailupelit muuttuivat graafisiksi 1970-
ja 1980-lukujen vaihteessa. Ensi vuosien yksinkertaiset neliväriset ja
vähäpikseliset grafiikat vaihtuivat värien ja pikselien lisääntymisen
myötä oikeiden näyttelijöiden esittämän liikkuvan videokuvan kautta
3D-grafiikkaan. Kehitys oli läheisessä yhteydessä tekniikan kehittymiseen.
Muun muassa tietokoneiden lisääntyvät tehot sekä CD-levyt mahdollistivat
entistä näyttävämmät pelikokemukset. 1990-luvulla alkoi kuitenkin
seikkailupelien taantuma. Varsinkin 1990-luvulla seikkailupelien budjetit olivat
muihin lajityyppeihin verrattuna huikeat. Pelien ihailijakunta pysyi melko
vakiona, joten sijoitukset olivat riskialttiita. Samoihin aikoihin
toimintapelit, etenkin ammuskelupelit, veivät pelaajien mielenkiinnon ja
tuottivat rahallisesti huomattavasti seikkailupelejä enemmän.
Seikkailupelien paluu
Vuosien ajan seikkailupelejä ilmestyi vain harvakseltaan. Uusi paluu tapahtui
2010-luvun tienoolla, kun joukkorahoitus mahdollisti seikkailupelien
julkaisemisen ilman niihin vähättelevästi suhtautuvia julkaisijoita. Pelit
tuotiin markkinoille jaksoihin jaoteltuina useiden kuukausien välein, jolloin
pelaajat saattoivat palautteellaan vaikuttaa tulevien osien sisältöön.
Sisällöllisesti nykypäivän seikkailupelit jakautuvat siten, että osa
niistä seuraa 1990-luvun kulta-ajan klassikoita ja osa on sisällöllisesti
muuttunut interaktiivisen elokuvan tai toimintapelien suuntaan. Kuorikosken
kirjassa herätellään ajatusta seikkailupelien ja elokuvien fuusiosta, jossa
tehokkaat tietokoneet rakentaisivat tarinaa koko ajan sen sijaan, että peli
seuraisi tekijöiden käsikirjoitusta.
Kuorikoski on valinnut lähteikseen pääasiassa pelien suunnittelijoiden sekä
peliyhtiöiden jäsenten haastatteluja. Otanta on onnistunut ja eri pelien
parissa työskennelleiden ääni pääsee teoksessa hyvin kuuluviin. Varsinaisia
puutteita teoksesta voisi löytää useita, mikäli oma maku siitä mitkä
seikkailupelit ovat klassikoita ja mitkä eivät, poikkeaa Kuorikosken
näkemyksestä. Kuorikoski toteaakin esipuheessa tämän olevan jossakin
määrin makuasia. Sen sijaan pelit, jotka edustivat teknologista murrosta,
pitävät hyvin paikkansa teoksessa. Olisi vaikeaa perustella, miksi esimerkiksi
uutta hiiriohjausta soveltanut ja siten genreä edustanut peli olisi jätetty
pois pelkästään kirjoittajan mielipiteiden vuoksi. Sen sijaan toinen
kirjoittaja olisi mahdollisesti maininnut muita esimerkkejä tiettyä
kehitysvaihetta edustavista peleistä.
Kuva: Leisure Suit Larry in the Land of the Lounge Lizards pelin aloitusnäkymä
vuodelta 1987.
Muutamia virheitä on silti jäänyt teokseen. Joidenkin pelien tietojen
yhteyteen on jäänyt asiavirheitä, jotka koskevat erityisesti pelien tarinaa
sekä käyttöliittymää. Näin on erityisesti Sierran Leisure Suit Larry 3:n
sekä King’s Quest 5:n kohdalla. Ensimmäisessä pelin sankarin kiinnostuksen
kohteina on viisi eikä kolme naista, kuten kirjassa väitetään. King’s
Quest 5:ssä neljään symboliin (mene, ota, katso, puhu) perustuva hiiriohjaus
toimii Kuorikosken mukaan valitsemalla oikea toiminto ruudun ylälaidasta. Näin
asia onkin, mutta vaihtoehtoisesti toiminnon voi valita oikeaa hiirennappia
painamalla. Kuorikoski ei kyseisten pelien kohdalla mainitse, onko hän itse
pelejä pelannut, kuten hän tekee eräiden muiden pelien kohdalla. Virheet
johtuvat ilmeisesti joko virheellisistä lähdetiedoista, vääristä
muistikuvista tai Leisure Suit Larryn kohdalla pelin läpäisemisestä
oikoteitse, jolloin osa tarinaa jää kokematta.
Teoksen humoristinen sävy muistuttaa Pelit -lehden arvosteluja, mikä on
tietysti ymmärrettävää koska kirjoittaja työskentelee kyseisessä
lehdessä. Runsas kuvavalikoima tuo lukijan ulottuville pelien graafisen ilmeen
eri vuosilta ja samalla havainnollistaa peligrafiikan kehityksen yhdessä
tietokoneiden tehon kasvun kanssa.
---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/