[H-verkko] Jyväskylä, Väitös: Domestic Dexterity and Cultural Policy. The Idea of Cottage Industry and Historical Experience in Finland from the Great Famine to the Reconstruction Period

[agricola at utu.fi]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:
---------------------------------------------------------

Väitös: Domestic Dexterity and Cultural Policy. The Idea of Cottage Industry
and Historical Experience in Finland from the Great Famine to the Reconstruction
Period

Jyväskylä
16.1.2016 klo 12:00
---------------------------------------------------------

YTM, TaM Eliza Kraatarin kulttuuripolitiikan/valtio-opin alaan kuuluvan
väitöskirjan ”Domestic Dexterity and Cultural Policy. The Idea of Cottage
Industry and Historical Experience in Finland from the Great Famine to the
Reconstruction Period” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä
yliopistonlehtori Juri Mykkänen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena
emeritaprofessori Anita Kangas(Jyväskylän yliopisto).

Väitöstutkimuksessaan Kraatari havainnollistaa, että kotiteollisuus ei
merkinnyt yksinomaan käsityötä vaan sen avulla pyrittiin koulimaan maaseudun
vähävaraisista ihmisistä taloudellisesti toimeliaita kansalaisia, jotka
ylläpitäisivät modernistista mielikuvaa aidosta kansankulttuurista.

Kraatari tarkastelee tutkimuksessa kotiteollisuusaatteen kulttuuri- ja
aatehistoriallista muotoutumista Suomessa 1860-luvun nälkävuosista toisen
maailmansodan jälkeiseen jälleenrakennusaikaan.

Poliittinen jatkumo katovuosista kansankulttuurin vaalimiseen

Ilmiötä laajasti taustoittava tutkimus esittää, miten kotiteollisuus,
maalaiskotien pienimuotoinen käsityötuotanto, alettiin nähdä suotavana
toimeliaisuutena maassa, jossa elinkeinolainsäädäntö alkoi vapautua
1800-luvun lopulla. Kotiteollisuus sai erityisen roolin 1860-luvun suurina
nälkävuosina.

Tutkimuksessa tuodaan esiin J. V. Snellmanin ponnekkaasti ajama ohjelma, joka
velvoitti köyhäintaloihin kerätyt hädänalaiset tekemään käsitöitä
hätäavun vastineeksi. Olosuhteissa, jotka usein olivat hyvin karut, menetelmä
osoittautui kestämättömäksi. Se loi kuitenkin pohjan poliittiselle
traditiolle ja kotiteollisuusaatteen nousulle.

Tutkimuksessa tarkastellaan kotiteollisuuspolitiikan vakiintumista
1800–1900-lukujen vaihteessa. Käsityötä suosittiin etenkin katovuosien
köyhäinhoitopolitiikkana ja sitä suositeltiin erityisesti torppareille ja
maattomille. 1900-luvun alkuvuosina kotiteollisuudelle vahvistettiin sija
valtionhallinnossa: perustettiin kotiteollisuustoimisto ja sinne tarkastajan
virka. Liikevoimana toimivat pääkaupunkiseudun säätyläistaustaiset
yhdistysaktiivit. Kansanomaista muotoilua edistänyttä kotiteollisuusaatetta
kannatettiin erityisen innokkaasti liberalistisen nuorsuomalaisen liikkeen
parissa.

Perinteiseen maalaiselämään liitetty kotiteollisuus on toisinaan
yksioikoisestikin yhdistetty fennomaniaan, mutta tutkimuksen tarkka
lähdetyöskentely osoittaa, että kotiteollisuuden varhaiset edistäjät
1870-luvulla olivat ruotsinkielisiä, uudistusmielisiä liberalismin
kannattajia. Heille kotiteollisuuden edistäminen merkitsi kansakunnan vaurauden
kasvattamista vapaan talouden hengessä, mutta perinteisiä kädentaitoja
arvostaen.

Kovien kokemusten muistot ja katoava alustalaiskulttuuri 

Jatkosodan jälkeen vallitsivat materiaalinen niukkuus ja valtavat
asutusprojektit. Kotiteollisuutta suositeltiinkin uusille, kymmenille tuhansille
pienviljelijöille lisäansion lähteeksi. Kraatari osoittaa, että
kotiteollisuuspolitiikka perustui pulavuosilta omaksuttuun kokemukseen
käsityöstä kriisiaikojen hätäapuna. Kotiteollisuuskoulutuksella haluttiin
kasvattaa maaseutunuorisoa käsityöyrittäjyyteen ja hillitä siten
maaltamuuttoa.

Tutkimuksessa esitetään, että kotiteollisuusaate muodosti
kulttuuripoliittisen strategian, jonka kautta käsiteltiin paitsi sodan
aiheuttamia menetyksiä myös yleisemmin kokemusta modernin murroksesta. Visio
kotiteollisuutta nälkätyönään harjoittavasta torpparista alkoi edustaa
katoavaa kansankulttuuria. Ylläpitämällä kotiteollisuuden poliittista
traditiota käsiteltiinkin muuttuvien yhteiskuntasuhteiden aiheuttamaa
luopumisen tuskaa. Käsityöperinteiden ja kädentaitojen merkitystä
korostavana kotiteollisuusaate on kulttuuripolitiikkana leimannut käsityksiä
suomalaisesta käsityökulttuurista.

– Kotiteollisuuden käsitteen voikin tulkita iskusanana, joka kattoi sekä
ideaalin omavaraisesta pienviljelijän elämäntavasta että käsityöhön
liitetyn kokemus- ja kulttuuriperinnön, Kraatari summaa.

Eliza Kraatari kirjoitti ylioppilaaksi Tervolan lukiosta vuonna 2001. Kraatari
valmistui taiteen kandidaatiksi Lapin yliopistosta vuonna 2006, minkä jälkeen
hän aloitti valtio-opin opinnot Jyväskylän yliopistossa. Kraatari valmistui
Jyväskylän yliopistosta, kulttuuripolitiikan maisteriohjelmasta vuonna 2010 ja
Lapin yliopistosta taiteen maisteriksi vuonna 2012. Syksystä 2010 Kraatari on
työskennellyt Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian
laitoksessa Sosiaalitieteiden valtakunnallisen jatkokoulutusohjelman (SOVAKO)
sekä Emil Aaltosen Säätiön rahoittamana väitöskirjatutkijana.

Kraatari on aiemmin työskennellyt muun muassa Lapin yliopiston
yhteiskuntatutkimuksen laitoksella (TaikaLappi-hanke (ESR)) sekä toiminut
aktiivisesti Kulttuuripolitiikan tutkimuksen seurassa.

Julkaisun tiedot: Domestic Dexterity and Cultural Policy. The Idea of Cottage
Industry and Historical Experience in Finland from the Great Famine to the
Reconstruction Period. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social
Research 544, 246 s., Jyväskylä 2016, ISSN 0075-4625; 544, ISBN
978-951-39-6455-9 (nid.), ISBN 978-951-39-6456-6 (pdf). Teosta voi hankkia
Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. 040 805 3825,
myynti at library.jyu.fi.


---------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri/