[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Talous on kriisissä, eivät ihmiset

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Sami Outinen <sami.outinen at luukku.com> VTT, Helsinki
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Streeck, Wolfgang: Ostettua aikaa. Demokraattisen kapitalismin lykätty kriisi.
(Gekaufte Zeit. Die vertagte Krise des demokratischen Kapitalismus. Frankfurter
Adorno-Vorlesungen 2012). Kääntänyt Mari Kukkonen. Vastapaino, 2015. 254
sivua.


Talous on kriisissä, eivät ihmiset
---------------------------------------------------------

Wolfgang Streeck katsoo, että eurooppalainen demokraattinen
hyvinvointivaltiokapitalismi on ostanut edellisten 40 vuoden aikana lisää
elinaikaa ensin inflaation, sitten valtionvelan ja viimeksi yksityisen velanoton
lisäämisen avulla. Lopulta keskuspankit ovat tekohengittäneet kapitalismia
ostamalla markkinoilta velkapapereja. Tästä on seurannut talouden nykyinen
kolmoiskriisi: pankit, julkiset taloudet ja reaalitalous uivat samaan aikaan
syvissä vesissä. Streeck näkee Karl Polanyin tavoin markkinaliberalismin
synnyttäneen vastavoimansa, mikä sysää liikkeelle talouden
demokratisoimisvaatimukset.

Saksalainen taloussosiologi Wolfgang Streeck tulkitsee, että poliitikot eivät
kykene enää lykkäämään kapitalismin kriisiä, joka on aiheutunut
verovaltion muuttumisesta finanssidiplomatian ohjaamaksi velkavaltioksi. Max
Planck -instituutin yhteiskuntatutkimuksen johtajan paikalta eläkkeelle
jäänyt Streeck selventää kriisin liittyvän siihen, että pääoma on ollut
lähdössä täystyöllisyyttä, sosiaalista tasa-arvoa ja demokraattista
päätöksentekoa tavoitelleesta neuvottelupöydästä Euroopassa 1970-luvulta
lähtien.

Tuotteliaana kapitalismin analysoijana tunnettu Streeck ammentaa 60-lukulaisen
Frankfurtin koulun kriisiteorioista, jotka arvioivat poliittisen talouden
historiallista kehitystä marxilaissävytteisen tulkintakehikon avulla.
Frankfurtilaiset eivät uskoneet tulevaisuutta voitavan ennustaa tai talouden
toimivan luonnonlain tavoin vaan ihmisten toiminta tuli suhteuttaa
kapitalististen yhteiskuntien muuttuvaiseen rakenteeseen. Tältä pohjalta on
mahdollista tutkia yhteiskunnallisen muutoksen suuria kehityskaaria.



Kuva: Gustave Doré, Gargantua.

Ostettu aika alkaa loppua

Wolfgang Streeck katsoo, että eurooppalainen demokraattinen
hyvinvointivaltiokapitalismi on ostanut edellisten 40 vuoden aikana lisää
elinaikaa ensin inflaation, sitten valtionvelan ja viimeksi yksityisen velanoton
lisäämisen avulla. Lopulta keskuspankit ovat tekohengittäneet kapitalismia
ostamalla markkinoilta velkapapereja. Tästä on seurannut talouden nykyinen
kolmoiskriisi: pankit, julkiset taloudet ja reaalitalous uivat samaan aikaan
syvissä vesissä.

Suurten ikäluokkien velkavetoinen kulutusjuhla ja pääoman kapinan
synnyttämä finanssikapitalismi ovat tässä tulkinnassa johtamassa myös
demokratian ja talouden erottamiseen toisistaan. Se on merkinnyt
”jättäytymistä markkinoiden oikeudenmukaisuuden varaan”. Kun markkinat
irtoavat poliittisesta ohjauksesta, demokratia ”on steriloitumassa
uudelleenjakavaksi joukkodemokratiaksi ja typistymässä oikeusvaltion ja
julkisen viihteen yhdistelmäksi”.

Streeckin jälkikäteisarvioinnissa esimerkiksi Frankfurtin koulun edustajat tai
uudet muotisosiologit kuten Amitai Etzioni pitivät 1960-luvun lopulta lähtien
talouskasvun ja lisäarvon tuottamiseen liittyviä kysymyksiä ohjaus- tai
legitimaatio-ongelmina. Sen sijaan viimeisimmät vuosikymmenet ovat osoittaneet,
että talous on kriisissä ja pääoman edustajat sanoutuivat itse irti
palkkatyönormiin sitoutuneista palkansaaja-kuluttajista.

Demokratiasta tulosohjaukseen

Työelämän inhimillistymisen ja demokratisoitumisen näköalat ovat vaihtuneet
markkinaliberalismissa joukkotyöttömyyteen ja hierarkkisen tulosohjauksen
vakiintumiseen työpaikoilla. Globaalien markkinavoimien kilpailuttamat
”vakauttajavaltiotkaan” eivät kykene julkisten palvelujen
markkinoistamisestakaan huolimatta keräämään riittävästi verotuloja
yksityisiltä omistajilta. Streeckistä inflaatio ja valtion velkaantuminen
johtuivat talousjärjestelmän sisäisistä ongelmista kuten
investointivajeesta, eivät julkisen sektorin pöhötaudista.

Teoksen vahvuutena on tulkintojen todistaminen vankalla empirialla. Kymmenien
vuosien mittaiseen tarkastelujaksoon perustuvat pitkittäisleikkaukset
länsimaiden talouskehityksestä eivät jätä sijaa väärinymmärryksille.
Vaikka valtavirtataloustieteen johtopäätökset talouslukujen taustasyistä
ovat erilaiset, tukevat tilastot Streeckin kriisiteoriaa. Viimeksi mainittu
kysyy perustellusti, olisiko parempi luopua ”järkevänä” pidetystä
globaalin finanssikapitalismin pelisäännöillä toimivasta taloudenpidosta ja
ottaa vakavasti sen ”populistiseksi” leimattu kritiikki.

Kohti sosiaalista oikeudenmukaisuutta

Wolfgang Streeck ehdottaa teollisuusmaissa 1980-luvun puolimaista vuoteen 2011
saakka hiipuneen talouskasvun lääkkeeksi markkinoiden ottamista takaisin
yhteiskunnalliseen hallintaan. Se merkitsisi esimerkiksi uutta kansalliset
devalvaatiot sallivaa Bretton Woods -henkistä eurooppalaista rahapoliittista
järjestelyä. Talouskasvu ei ole Streeckille kuitenkaan itseisarvo. Hän
korvaisi markkinaoikeudenmukaisuuden sosiaalisella oikeudenmukaisuudella.

Ehdotusten esikuvana vaikuttaa olevan toisen maailmansodan jälkeinen
keynesiläinen sekatalousmalli. Streeck näkee Karl Polanyin tavoin
markkinaliberalismin synnyttäneen vastavoimansa, mikä sysää liikkeelle
talouden demokratisoimisvaatimukset. Hänen tulkinnassaan talouskriisin ja
siitä seuraavien yhteiskunnallisten ongelmien voittamisen avaimena on
murtautuminen markkinakurin rautahäkistä. Vasta kapitalismin kriisin
ratkaiseminen johtaisi tässä ajattelussa siihen 60-lukulaiseen utopiaan, että
ihmisillä olisi tilaa ilmaista itseään vapaammin työssä ja sen
ulkopuolella.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/