[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Arvoituksellinen Ester Helenius

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Iiris Sarmas <iirissarmas at hotmail.com> FM, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Palin, Tutta: Ester Helenius Värihurmion palvoja. SKS, Kirjokansi 113, 2016.
160 sivua.


Arvoituksellinen Ester Helenius
---------------------------------------------------------

Muotokuvatutkijana ansioitunut FT Tutta Palin on tällä kertaa syventynyt
jäljittämään Ester Heleniuksen (1875-1955) taiteelliseen tuotantoon
vaikuttavia seikkoja Hämeenlinnan Taidemuseon sekä Salon taidemuseon
Veturitallin näyttelyn yhteydessä julkaistuun kirjaan. Helenius teki pitkän
ja ansiokkaan uran, mutta jätti jälkeensä paljon arvoituksia, joita tässä
kirjassa yritetään selvittää hänen tekemäänsä taidetta katsomalla.

Taiteilija jätti jäämistönsä tarkkaan siivottuna ja tiukasti
kontrolloituna, joten arkistoista löytyvät vihjeet eivät välttämättä auta
ymmärtämään Ester Heleniuksen saamia vaikutteita ja kiinnostuksen kohteita.
Niinpä Tutta Palin etsii vastauksia teoksista ja Heleniuksen omista
kirjoituksista. Tämän salapoliisityön seurauksena saamme ehkä hiukan
paremmin aukeavia näkymiä mm. Pariisista ja kahviloista. Samoin aiemmin kuvana
ihailemamme teos saakin uusia merkityssisältöjä, kun selviää sen liittyvän
rotuoppiin tai teosofiaan.



Kuva: Ester Ester Helenius Finlandia katsauksessa 1943 (Finlandia-katsaus 5,
1943, Elonet)

Ester Heleniusta on luonnehdittu ilmaisutavaltaan intuitiiviseksi ja
koloristiksi, joka käytti maalauksissaan erityisen heleitä värisävyjä. Hän
aloitti uransa maalaamalla kartanokuvia ja interiöörejä, joita oli helppo
saada kaupaksi. Jo alussa hän teki myös asetelmia, joka oli naistaiteilijalle
hyväksytty aihe. Teoksista löytyy myös kansankuvausta, joka on syntynyt
taiteilijan kiinnostuksesta musiikkiin, ryijyihin, keramiikkaan ja
kansanperinteeseen. Pariisin lumottua Heleniuksen aiheet muuttuvat
kansainvälisesti ajanmukaisiksi ja kuvastoon tulevat ilveilijät, irtolaiset,
muusikot, erilaisten ammattienharjoittajat, maisemat, kirkkojen sisätilat sekä
uskonnolliset aiheet. Taiteilija kuvasi kaikkea, mitä oli helposti saatavilla
ja mikä oli uutta hänelle.

Pitkien Pariisissa oloaikojen kuluessa syntyi myös erilaisten tyyppien
variaatioita. Tyyppi muuttui toiseksi päähinettä vaihtamalla, huivipäisestä
leipurista tulikin kruunupäinen enkeli. Muotokuvissa hän korosti näköisyyden
lisäksi yksilön kuulumista laajempaan ryhmään; rotuun, kansaan, kulttuuriin
tai aikaansa. Tässä taustalla olivat teosofiset rotuhierarkiat. Muita
keskeisiä aiheita Heleniuksen tuotannossa olivat  kauniit miehet, kukat,
marionetit, musiikki ja tanssi, joita Tutta Palin käsittelee kutakin erikseen
tekstissään.



Kuva: Ester Helenius, Omakuva, öljy, 1946.

Kirjaa lukiessa käy selväksi kyseessä olleen vahvan taiteilijapersoonan, joka
piti yllä tiukasti kontrolloitua taiteilijakuvaa itsestään. Helenius otatti
itsestään ateljeekuvia, joilla hän muokkasi julkista käsitystä itsestään.
Hän tiesi arvonsa, tunsi oikeita ihmisiä, hakeutui aktiivisesti erilaisiin
tilanteisiin ja oli ylipäätään aktiivinen kehittäessään itseään ja
uraansa. Hänen tyylikkäitä mustavalkoisia valokuviaan katsoessa tekisi mieli
lisätä pieni punainen väriläiskä huulipunaksi tyylikkäälle naiselle,
tyylikeino, jota taiteilija itsekin käytti maalauksissaan.

Loppusanoissaan Tutta Palin toteaa, että Helenius on kaikkinensa yhä edelleen
arvoituksellinen. Hänen elämästään ei pysty kirjoittamaan kokonaisuutta,
sillä uudet lähteet tuovat aina esiin jotain yllättävää. Tähän
taiteilija ilmeisesti pyrkikin ja onnistui. Joudumme siis yhäkin tukeutumaan
hänen taiteeseensa ja ihailemaan teoksia analysoimatta niitä puhki.

Tämän kirjan paikka tutkimusmielessä on kiinnostava ja oikeutettu. Se
pureutuu syvemmin tutkittavaan kohteeseen ja pyrkii tuomaan esiin aiempien
tutkimusten lisäksi myös uusia näkökulmia aiheeseen. Perinteiset
elämäkertatiedot tulevat esille kerronnan lomassa. Tekstien ymmärtäminen
vaatii kuitenkin lukijaltaan jonkinlaista ymmärrystä 1900-luvun
aatevirtauksista. Tai ehkä teksti lisää mielenkiintoa ja potkii tutkimaan
aatehistoriaa ja niiden mahdollisia vaikutuksia niin moneen asiaan.   

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/