[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Nainen valtakunnassa – valtakunta naisessa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Terhi Katajamäki <tmekat at utu.fi> YTM, tohtoriopiskelija, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Ijäs, Miia: Varjoista valtaistuimelle. Anna Jagellonica ja Itämeren valtapiiri
1500-luvulla. Gaudeamus, 2016. 308 sivua.


Nainen valtakunnassa – valtakunta naisessa
---------------------------------------------------------

Varjoista valtaistuimelle. Anna Jagellonica ja Itämeren valtapiiri 1500-luvulla
kertoo Puola-Liettuan kuningattaren tarinan ja piirtää kuvan yksilön
valintamahdollisuuksista valtakunnassa, jonka poliittinen kulttuuri hakee
vertaistaan historian lehdillä. Miia Ijäksen teos rakentuu vahvalle
asiantuntijuudelle ja osoittaa, miten vahvasti itäisen Keski-Euroopan historia
ulottui myös kauas Pohjolaan.

Varjoista valtaistuimelle – Anna Jagellonica ja Itämeren valtapiiri
1500-luvulla on ensilukemalta vaikea luokiteltava. Onko kyseessä naishistoriaan
keskittyvä teos? Vai kuvaako se enemmänkin Puola-Liettuan sisä- ja
ulkopolitiikkaa, jota ensisijaisesti tarkastellaan sekä Anna Jagellonican,
tämän lähipiirin että yhteiskunnan valtatasojen näkökulmasta? Anna
Jagellonican elämäntarinan yksityiskohtaista kuvausta odottava lukija saattaa
pettyä: vaikka teos tarjoaakin kiehtovan aikamatkan kuninkaallisen naisen
jalanjäljille, saattavat selonteot poliittisesta järjestelmästä
hämmentää. Syynä voi olla se, että suomalaislukijalle itäisen Euroopan
historia on jäänyt varsin tuntemattomaksi, eikä lukemalle löydy helppoja
vertailukohtia esimerkiksi Pohjoismaiden historiasta. Toisaalta lukukokemus on
kaikin tavoin rikastava: 1500-luvun Puola-Liettuaa, sen hallitsijasukuja ja
valtapiirejä ei ole aikaisemmin tuotu yhtä värikkäästi esille. Vuonna 2014
Tampereen yliopistosta väitelleen Ijäksen asiantuntijuus itäisestä
Keski-Euroopasta ja Itämeren alueesta pääseekin teoksessa eittämättä
oikeuksiinsa.



Kuva: Lucas Cranach nuorempi (1515–1586) Anna Jagiellon. Miniatyyri n. 1553,
Czartoryski Museum, Wikimedia Commons.

Naisen historiaa?

Itse tarkastelen kirjaa mieluiten naishistorian näkökulmasta. 1980-luvulta
saakka ja selkeästi 2000-luvun kuluessa ovat naishistorian tutkijat
keskittyneet menneisyyden naisiin vahvasti sukupuolijärjestelmän
näkökulmasta. Kysymykset vallan ja sukupuolen suhteesta sekä naisten
toimijuudesta eri yhteiskunnan tasoilla tulevat hyvin näkyville myös Ijäksen
teoksessa. Annaa lähestytään monesta eri näkökulmasta: hän oli sekä
kuningasperheen tytär, vaimo, Ruotsin kuningattaren sisar, täti sekä
myöhemmin leski. Äidiksi Anna ei koskaan tullut. Varjoista valtaistuimelle –
Anna Jagellonica ja Itämeren valtapiiri 1500-luvulla-teoksen yksi suurimmista
ansioista onkin juuri se, että Annasta piirretään kuva tuntevana, kokevana ja
osallistuvana yksilönä, joka pyrki toimimaan sekä henkilökohtaisten että
aseman mukanaan tuomien odotusten mukaisesti. Tässä tavoitteessa Ijäs
onnistuu erinomaisesti. Toisin toimiminen, ajan ihanteiden rikkominen mutta
toisaalta niitä tarkasti noudattaen Anna tuodaan lähelle: lukijalle tarjotaan
runsaasti mitä jos -pohdintoja ja ne suhteutetaan tarkasti aikakauden
elämään.

Tämän lisäksi sekä Annan perheen että laajemman sukupiirin välille
rakennetaan mielenkiintoisia persoonatason suhteita: miten Anna suhtautui
lankoonsa Juhana-herttuaan, millainen vaikutus merkittävällä Habsburg-suvulla
oli Annan toimijuuteen ja miten Anna tätinä kohteli sukulaislapsiaan? Entä
millainen oli Annan ja hänen aviomiehensä Stefan Batoryn keskinäinen suhde?
Teos kuvaa myös kaupunkien ja niiden symboliikan merkitystä valtakunnassa,
joka loiston päivinään ulottui nykyisen Puolan, Liettuan ja Ukrainan
alueille. Joissain määrin Ijäs käsittelee myös esimerkiksi poliittisten
avioliittojen aikaan saamia kulttuurivirtauksia Keski-Euroopassa ja kauempana
Pohjolassakin. Puola-Liettuan valtakunnassa eri kielten ja tapojen hallitseminen
oli tärkeää: myös niillä oli merkitystä henkilö- ja valtasuhteiden
luomisessa. Vaikka ajankohtainen historiantutkimus ei Suomessa keskitykään
uuden ajan Keski- Eurooppaan, on kirjan aihe tärkeä ja mielenkiintoinen.
Erityisesti naishistorian tai yhteiskuntahistorian harrastajille kirja antaa
paljon, mutta kevyttä iltalukemista se ei kuitenkaan ole. Aiheeseen
perehtymättömälle onkin suositeltavaa lukea samaan aikaan jotakin toista
vastaavaa aikakautta ja maantieteellistä aluetta käsittelevää historia-alan
tietokirjaa.

Tuntematon nainen

Valtaosalle suomalaislukijoista Anna Jagellonica on tuntematon henkilö. Sitä
vastoin hänen sisarensa, Katarina Jagellonica saattaa olla hyvinkin tuttu,
ainakin nimellisesti. Avioiduttuaan Juhana-herttuan kanssa vuonna 1562, toi
Katarina uuteen asuinkaupunkiinsa Turkuun mukanaan palan keskieurooppalaista
renessanssielämää. Elämään jääneitä tarinoita parin loisteliaasta
hovielämästä Turun linnassa saa vieläkin lukea koulun historiankirjoista.
Suomessa Jagellonican sisarusparvesta ei Anna, Sofia tai Isabellakaan samalla
tavalla elä ihmisten mielissä ja tarinoissa kuin Katarina, ja ehkä siksi
kirja juuri Annasta tuntuu erityisen tervetulleelta. Ijäksen mukaan Anna on
aikaisemmassa historiantutkimuksessa esitelty yhtäältä lujatahtoisena
naisena, joka kaikin keinoin pyrki turvaamaan kruununperimyksen säilymisen
omassa suvussaan, ja toisaalta henkilönä, joka ei naisille ominaisessa
toimintapiirissä ollut menestyksekäs. Ijäksen oma tapa tarkastella Annaa
tulee selkeästi esille: tarkoituksena on kuvata päähenkilö hänelle
ominaisilla elämänalueilla.

Historiantutkimuksen lähtökohta on tulkinta. Menneisyyden asiakirjoja ja
esineitä on lähestyttävä dialogisesti, keskustelevalla otteella. Mitä
vanhempaa ajanjaksoa tutkitaan, yleisesti sen vaikeampaa on löytää sitä
valottavaa lähdeaineistoa. Ensilehdillä Ijäs pohtii itsekin, onko kirjallaan
tavoittanut Annan. Ijäs kertoo olleensa jo kauan kiinnostunut tutkimuksensa
kohteesta, jonka nimi tuntui toistuvan arkistojen asiakirjoissa. Koska ajan
lähdemateriaalia on saatavilla vain hyvin rajoitetusti, on kuva menneisyydestä
rakennettava pienistä paloista, usein sivulauseista ja merkinnöistä
marginaaleissa. Teoksessaan Ijäs tekee rohkeita ja perusteltuja tulkintoja
siitä, miten asiat saattoivat olla ja miten jokin mitättömältäkin tuntuva
asia sai myöhemmin suuret mittasuhteet. Samalla tuodaan esille se, että
historiantutkimus tuskin koskaan pystyy antamaan täysin varmoja vastauksia.
Lähteitä on siksi luettava kriittisesti ja aikakauteen peilaten. Kirjaansa
varten Ijäs on tehnyt myös vertailevaa tutkimusta, joka elävöittää
lukukokemusta.

Nainen tavoitteellisena toimijana

Kirja etenee kronologisesti, luovien samanaikaisesti sekä Annan elämän että
1500-luvun Puola-Liettuan historiallisten ja yhteiskunnallisten tapahtumien
aallokossa. Teoksen ensimmäisessä luvussa lukija saa ensikosketuksen sekä
Puola-Liettuan suurvaltaan että Jagellonican kuninkaalliseen perheeseen. Toinen
luku keskittyy Annan perheen lisäksi tämän lapsuuteen ja nuoruuteen sekä
yleisesti reformaation vaikutukseen alueella. Annan uskonnollisuus tulee esille
Ijäksen pohdinnoissa myöhemminkin kirjassa. Ensimmäisissä luvuissa avataan
myös Annan suhdetta sekä sisaruksiinsa että äitiin, italialaista
syntyperää olevaan Bona Sforzaan.

Seuraavat luvut Vanhapiika prinsessa, Kohti näyttämöä ja Kuningatar, Anna
Regina keskittyvät enemmänkin Puola-Liettuan sisä- ja ulkopoliittisiin
tapahtumiin, jolloin lukija kokee Annan tarinan jäävän ajoittain jalkoihin.
Tosin esimerkiksi juuri luvussa Vanhapiika prinsessa Ijäs avaa taitavilla
pohdinnoilla ja vertailevalla tutkimusotteella kysymyksiä esimodernin ajan
avioliitoista sekä ennen kaikkea siitä, miten Anna suhtautui elämänsä ehkä
suurimpaan käänteeseen, avioliittoon, jota järjesteltiin eri tahojen kesken.

Kuva:  Paavi Gregorius XIII, Lavinia Fontana (1552–1614). Wikipedia

Ehkäpä kaikkein kiinnostavin yksityiskohta, joka kertoo paljon Annasta
tavoitteellisena toimijana, on kirje, jonka tämä kirjoitti paavi Gregorius
XIII:lle vuonna 1574. Kirjettä edelsi tapahtumasarja niin kutsutuista Napolin
rahoista, joilla yleisesti viitataan kiistaan Annan oikeuteen perheen
perintörahoihin. Paaville osoitetussa kirjeessään Anna kuvailee omia
tuntemuksiaan. Ijäs onnistuu pohtimaan kirjeen syvällisempää merkitystä:
toisaalta Anna rakentaa itsestään kuvan melkeinpä avuttomana naisena ja
paikantaa olemassaolonsa perinteiseen miesten maailmaan. Toisaalta kirjeen
tarkoituksena on nimenomaan nostaa esille yksilö, joka taistelee omasta
asemastaan.

Toinen Annan kirjoittama kirje paavi Sixtus V:lle vuonna 1588 havainnollistaa
Annan tahtoa taistella sisarenpoikansa Sigismund Vaasan puolesta ja turvata
tälle paikka Puola-Liettuan hallitsijana. Tyylillisesti kirje on hyvin
erilainen kuin aikaisemmin mainittu, ja antaakin vaikutelman siitä, miten
tarkoituksenmukaisesti sananmuotoja ja kirjoitustyyliä vaihdeltiin sekä
vastaanottajan että asiayhteyden mukaan. Annan kirjeenvaihto uskonnollisten
johtajien, kuninkaallisen sukupiirin ja ajan oppineiden kanssa ja sen merkitys
sekä henkilökohtaisella että yhteiskunnallisella tasolla tuodaan teoksessa
uskottavasti ja perustellusti esille. Ijäs ei tyydy tarkastelemaan
asiayhteyksiä yhden tai kahden näkökulman verran, vaan tarjoaa lukijalle
monia vaihtoehtoisia malleja.

Lukemisen kokemus

Ijäksellä on taito kirjoittaa johdonmukaisesti. Teksti etenee pääosin
kepeästi, vaikka ajoittain lauseet on luettava kahdesti ja etsittävä
vieraalle sanalle tai käsitteelle selitystä asiasanahakemiston avulla. Osin
tämä johtuu siitä, että lukijan oma asiantuntijuus aiheesta on vähäinen.
Vaikka puolan- ja latinankieliset sopimukset ja asiakirjat onkin selitetty, on
niiden perimmäistä tarkoitusta ja merkitystä välillä jäätävä pohtimaan.
Lukemista auttavat kuitenkin kartat ja huolellisesti laaditut sukukaaviot sekä
runsas kuvitus. Teosta rikastuttavat lisäksi erilaisten lähteiden käyttö ja
selkeästi merkityt viittaustiedot. Ijäs on kiitettävästi hyödyntänyt
limittäin sekä aikalaiskuvauksia, alkuperäiskirjeitä ja myöhempää
historiankirjoitusta. Alkuperäisten kirjeiden ytimekkäät ja vivahteikkaat
suomennokset elävöittävät tekstiä sopivasti.

Ijäksen asiantuntijuutta myös kielitieteen puolella on syytä ihailla. Vaikka
suomennokset ovatkin onnistuneita, olisi harrastamattomalle lukijalle 1500-luvun
kirjeen kirjoituksen tyylejä ja tapoja voinut avata enemmänkin. Huolimatta
ajoittaisesta raskassoutuisuudesta ja vaikeudesta seurata kuvattuja valtakunnan
poliittisia käänteitä, on teos erittäin tervetullut lisä vuoden 2016
tietokirjojen joukkoon.



Kuva: Martin Kober, Varsova 1586-1617, Civitates orbis terrarium,Wikimedia
Commons.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/