[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Pohdintoja lihansyönnin taustoista

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Katja Hyvönen <katja.hyvonen at uef.fi> YTT, projektitutkija, Itä-Suomen
yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Anttonen, Taru; Vornanen, Jukkka: Lihansyöjien maa. Miksi suomalaisten
ruokavalion on muututtava.. Into Kustannus, 2016. 346 sivua.


Pohdintoja lihansyönnin taustoista
---------------------------------------------------------

Lihan kulutus on kasvanut paljon Suomessakin elintason kohoamisen myötä. Taru
Anttosen ja Jukka Vornasen kansantajuisesti kirjoitettu teos käsittelee lihan-
ja kasvissyönnin taustoja. Siinä pohditaan lihansyönnin ja hyvinvoinnin
ristiriitaista suhdetta, eettisiä valintoja, sekä käsitellään
monipuolisesti kasvissyönnin historiaa ja tulevaisuutta.

 

Yhteiskuntatieteiden maisterin Taru Anttosen ja kasvissyönnin historiasta
väitöskirjaa valmistelevan kulttuurihistorian tutkijan Jukka Vornasen
Lihansyöjien maa: Miksi suomalaisten ruokavalion on muututtava, on
ajankohtaiseen aiheeseen eli lihan- ja kasvissyönnin taustoihin pureutuva teos.
Osin minämuotoon puettu, pääosin eri alojen asiantuntijoiden haastatteluihin
pohjautuvassa teoksessa pohditaan lihansyönnin yleisyyden syitä, nostetaan
esiin siihen liittyviä ekologisia ja eettisiä ongelmia ja pohditaan
kasvissyönnin historiaa ja tulevaisuutta. Lihansyönnin määrää ja ongelmia
havainnollistetaan myös useissa tietolaatikoissa. Lihansyöjien maa on
kirjoitettu kansantajuisesti ja soveltuu siten kaikkien aiheesta kiinnostuneiden
luettavaksi

Monen muun maan tapaan lihansyönti on Suomessa yleistynyt vaurastumisen
myötä. Nykyisin jokainen suomalainen syö, määrittelytavasta riippuen, 50-80
kilogrammaa lihaa vuodessa. Tämä siitäkin huolimatta, että lihansyönti on
nykytiedon valossa sekä ekologisesti, eettisesti että hyvinvoinnin kannalta
ongelmallista. Esimerkiksi terveyden kannalta suositeltavampana määränä
pidetään noin 300-500 grammaa viikossa.

Tämän epäsuhdan syiden valottaminen tarjoaa lähtökohdan Lihansyöjien
maalle. Epäsuhdan syitä etsitään ensisijaisesti haastattelemalla eri alojen
asiantuntijoita, kuten tutkijoita, ravintoloitsijoita, tuottajia ja kauppiaita.
Haastatellut asiantuntijat antavat lihalle – ja sen vankalle asemalle –
erilaisia merkityksiä. Ravintoloitsija painottaa lihan uniikkia
maku-ulottuvuutta; ravitsemusalan tutkija puolestaan lihan sisältämiä
ravintoaineita. Eräänä mahdollisena selityksenä nostetaan esiin lihan
alkuperän häivyttäminen, jolloin kuluttaja ei ”muista” syövänsä oikeaa
eläintä. Oma roolinsa on myös erilaisilla muoti-ilmiöillä, kuten
karppauksella.



Kuva: Frans Snyders, Torinäkymä kujalta 1635-1640., North Carolina Museum of
Art via Google Cultural Institute. Wikipedia.

Onko liha terveysruokaa vai terveyshaitta?

Teos jakaantuu neljään päälukuun. Ensimmäisessä luvussa (Harvojen herkusta
koko kansan terveyshaitaksi), pohditaan lihansyönnin ja hyvinvoinnin
ristiriitaista suhdetta. Lihassa on useita terveyden kannalta tärkeitä
ravintoaineita ja vitamiineja ja se nähdään ravitsemuksen kannalta
välttämättömänä, vaikeasti korvattavana elintarvikkeena. Toisaalta etenkin
runsas punaisen lihan syönti on paljastunut terveyshaitaksi, jolla on
yhteyksiä muun muassa syöpäriskiin ja kakkostyypin diabetekseen. Tutkimusten
mukaan vegaaniruokavalio suojaa monilta elintasosairauksilta. Miksi liha
nähdään silti usein välttämättömänä ja sen rooli esimerkiksi
ravitsemussuosituksissa on edelleen keskeinen? Ravitsemustieteen professori
Mikael Fogelholm arvioi, että tutkimusnäyttö on hiljalleen siirtymässä
ravitsemussuosituksiin. Silti uudessakin ravintokolmiossa lihan näyttäytyy
vaikeasti korvattavana elintarvikkeena, eikä esimerkiksi palkokasveja esitetä
eläinperäisten tuotteiden korvikkeina vaan lisukkeina.  

Ekologinen ja eettinen kestämättömyys

Toisessa pääluvussa (Köyhtyvä luonto, ahtaasti elävät eläimet), pohditaan
lihansyönnin ekologista ja eettistä ongelmaperustaa. Pitkään tiedetty fakta
on, että lihantuotanto kuluttaa runsaasti resursseja ja luonnonvaroja.
Eläintuotanto on myös merkittävä vesistön ja ilmaston kuormittaja ja
kasvihuonepäästöjen tuottaja. Miksi lihaa silti syödään? Eräänä
mahdollisena syynä nostetaan esiin lihan alkuperän häivyttäminen, joka voi
tapahtua sanavalinnoilla tai muokkaamalla ruokapöydässä oleva liha muotoon,
joka ei juurikaan enää muistuta oikeaa eläintä. Kuluttajan tietämys ruuan
alkuperästä on usein myös vähäinen. Vieraillessaan teurastamolla
kirjoittajat pohtivatkin, muuttuisiko kuluttajien asenne lihansyöntiä kohtaan,
jos kuluttaja joutuisi näkemään tai olemaan itse läsnä esimerkiksi
teurastuksessa.

Voiko liha olla eettistä? 

Kolmannessa pääluvussa (Eettisempää lihaa etsimässä) kirjoittajat
pohtivat, voisiko ratkaisu olla panostaminen määrän sijaan laatuun eli
eettisesti ja ekologisesti tuotettuun lihaan. Toisaalta kaikilla
tuotantomuodoilla on omat haasteensa, olipa kyse sitten nautaeläimistä,
sioista, broilereista, kanoista, lampaista, vuohista, poroista tai riistasta.
Eläinten hyvinvointia on myös vaikea objektiivisesti mitata. Kuluttajan
valintamahdollisuuksia rajoittaa myös se, että hyvinvoinnista kertovia
sertifikaatteja ei ole olemassa. Lisäksi mitä enemmän eläinten hyvinvointiin
panostetaan, sitä enemmän tuotanto maksaa. Mahdollisena ratkaisuna tuodaan
esiin poliittinen ohjaus, jolloin tilanne voitaisiin kääntää parhaimmillaan
päinvastaiseksi, ja eettinen liha olisi epäeettistä edullisempaa.



Kuva: Juan Sanchez Cotan, 1602. Prado, Madrid. Wikipedia.

Kasvissyönnin mahdollisuudet

Neljännessä luvussa (Lihaton lautanen) pohditaan kasvissyönnin historiaa ja
tulevaisuutta. Kasvissyönnin suhteen eletään Suomessa tällä hetkellä
monellakin tapaa murroskautta. Uusissa ravitsemussuosituksissa kasvissyöntiin
suhtaudutaan aiempaa suopeammin. Lisäksi kauppoihin on tullut entistä
monipuolisempi valikoima uudenlaisia ja –myös kotimaisia –
lihankorvikkeita. Murroskaudesta kertoo myös kasvisruuan myynnin nopea kasvu.
Uutta nousua ennustaa myös maku-ulottuvuuden vahvistuminen: pitkään
kasvisruuan kulttuuri on ollut vaatimatonta, eikä sen makuun esimerkiksi
ravintoloissa ole panostettu. Uudet tuotteet ovat tuoneet helpotusta tähänkin
haasteeseen.

Mitä tämä muutos ennakoi tulevaisuuden kannalta? Voiko lihansyönti
kääntyä laskuun ja kasvissyönnistä muodostua normi? Teosta varten
haastateltu ekologisen taloustieteen tutkijatohtori Markus Vinnari arvioi näin
tulevan käymään: lihansyönti tulee vähenemään ennemmin tai myöhemmin.
Vähentyminen voi tapahtua joko vapaaehtoista tietä tai pakon edessä, jolloin
romahduksen taustalla on esimerkiksi joku hullun lehmän taudin kaltainen
eläintauti tai ympäristökriisi.

Ajatus lihansyönnin täydellisestä tai lähes täydellisestä loppumisesta on
radikaali, mutta ainakin tällä hetkellä monet merkit ennustavat
kasvissyönnin voimakasta kasvua ja normiutumista osaksi tavallisen suomalaisen
ruokavaliota. Syitä ja myös mahdollisuuksia tälle valinnalle on yhä
enemmän, ja näitä molempia kirjassa tuodaan monipuolisesti esiin. Tässä
mielessä Lihansyöjien maa onkin selkeä kannanotto kasvissyönnin lisäämisen
ja entistä eettisemmän, ekologisemman ja terveellisemmän ravinnon puolesta ja
sillä on monia yhtymäkohtia moniin aiemmin ilmestyneiden, eettiseen ja
ekologiseen ruokavalioon kannustavien, teosten kanssa.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/