[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Sukupuolittuneen väkivallan pitkä historia

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Riikka-Maria Pöllä <riikka-maria.polla at helsinki.fi> FM, jatko-opiskelija,
kirjailija, Helsinki
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Lidman, Satu: Väkivaltakulttuurin perintö: sukupuoli, asenteet ja historia.
Gaudeamus Helsinki University Press, 2015. 391 sivua.


Sukupuolittuneen väkivallan pitkä historia
---------------------------------------------------------

FT, dosentti Satu Lidman avaa teoksessaan sukupuolittuneen väkivallan syvään
juurtunutta ja kauaskantoista historiaa.  Teemaa on tutkittu usein oikeus- ja
yhteiskuntatieteissä, mutta väkivallan ja sukupuolen ymmärtämiseksi myös
historiantutkimuksella on annettavaa. Historian jatkumoista voi ammentaa
vastauksia – tai ainakin selityksiä – nykypäivän ilmiöille.

 

Väkivaltakulttuurin perintö kuljettaa lukijan eri historiallisten väkivaltaan
ja sukupuoleen liittyvien teemojen kautta aina nykypäivän konflikteihin. Satu
Lidmanin teos on peilaus, voisipa jopa sanoa silta, menneisyyden sekä
nykyisyyden välillä ja jo kirjan alkumetreillä lukija voi huomata, että
tämä lähestymistapa on sangen mielenkiintoinen, tarpeellinenkin.

Teoksessaan Lidman suuntaa katseensa naisiin kohdistuneeseen väkivaltaan, jolla
on omat erityispiirteensä huomioiden aiheellisesti, että yhteiskunnassa
naisiin ja miehiin kohdistuvaa väkivaltaa käsitellään eri tavoin. Sukupuolen
kirjoittaja näkee performatiivisena eli se viittaa pikemmin miehen ja naisen
sosiaalisiin rooleihin kuin biologiaan. Tämä määritelmä toimii läpi
teoksen ja väkivaltakulttuuri sekä siihen liittyvät tragediat liittyvätkin
usein tilanteisiin, joissa on odotettu tiettyä käytöstä, tai millaisiin
odotuksiin ei ole sopeuduttu – nimenomaan naisten kohdalla. Lisäksi teoksessa
käsitellään sekä naisten kehoon että mieleen kohdistunutta väkivaltaa ja
kirjoittaja ymmärtää ”naisiin kohdistuvan sukupuolittuneen väkivallan
ihmisoikeusloukkaukseksi ja syrjinnäksi.” (s. 19) Nämä edellä mainitut
määritelmät Lidman lunastaa onnistuneesti koko tekstin läpi.

Kuten sanottua kirja painottuu naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, mutta
kirjoittaja muistuttaa sen kaksista kasvoista, sillä myös väkivaltainen
nainen saa huomiota. Väkivaltaisen, historiassa usein kummajaisena esitetyn
naisen vähäisempi huomio on kuitenkin perusteltua, sillä useimmat
esimerkkitapaukset teoksessa ovat nimenomaan tapahtumia, joissa juuri nainen on
joutunut väkivallanteon kohteeksi. Lähestymistapaa voi myös perustella
sillä, että tutkijana Lidman on varmasti läpikäynyt lukemattoman määrän
oikeustapauksia, ja tämä aineisto on tukenut väkivaltakulttuurin
esittämistä juuri naisiin kohdistuneena väkivaltana. Kirjoittajan huomio,
että hänen käyttämänsä lähteet on tuotettu yhteiskunnan valtaapitävien,
eliitin ja oppineiden taholta, on myös aiheellinen, sillä se muistuttaa
lukijaa, että käsitellyt tapaukset eivät ole naisten suoria kertomuksia
tapahtumista. Mikä tärkeintä Lidman huomauttaa, että historiassa – kuten
nykyäänkin – ”seksuaalinen ja lähisuhteissa tapahtunut väkivalta jäi
laajalti oikeusprosessin ulkopuolelle.” (s. 42)



Kuva: Caravaggio, Judith leikkaa Holoferneen pään irti, c. 1598. Galleria
Nazionale d'Arte Antica. Wikipedia.




Väkivaltakulttuurin perintö saa lukijan pohtimaan omaa elämäänsä sekä
lähipiiriään. Vaikka moni varmasti tiedostaa, että naisiin kohdistuva
väkivalta jää usein piiloon viranomaisilta, silti sen yleisyys ja
monimuotoisuus on pysäyttävää: Lidman jakaa väkivallan muodot neljään eri
ryhmään: henkiseen, ruumiilliseen, seksuaaliseen sekä taloudelliseen. On
totta, että jokainen kokee väkivallan sekä reagoi siihen eri tavoin, mutta
kirjoittajan jaottelu saa ymmärtämään väkivallan vahvan läsnäolon
yhteiskunnassa sekä erityisesti parisuhteissa, jotka teoksessa kattavat avo- ja
avioliiton, seurustelusuhteet sekä hetero- ja homosuhteet.

Väkivalta ei katso siviilistatusta eikä seksuaalista suuntautumista, mutta
naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyys on hämmentävää. Vuonna 2005 tehdyn
naisuhritutkimuksen mukaan yli kaksi viidesosaa suomalaisista naisista oli
kokenut miehen tekemää seksuaalista tai fyysistä väkivaltaa. Tämän
lisäksi joka viides oli joutunut puolison uhkailun kohteeksi. Tästä
huolimatta apua hakevia on vähemmän ja Lidman nostaakin esiin mahdollisia
syitä tälle: häpeä, itsesyytökset, tekijän suojelu, huoli perheen
hajoamisesta, lapsista, pelko taloudellisesta ahdingosta, myytti
kantasuomalaisesta ”vahvasta naisesta” tai epäily viranomaisprosessin
tuomasta hyödystä. Täten vain pieni osa väkivallan uhreista hakee apua.

Äärimmäisen tärkeä muistutus oman aikamme ”puutteellisuudesta” on
kysymys raiskauksesta, joka alettiin sijoittamaan väkivaltarikosten joukkoon
vasta 1980-luvun taitteessa. Kaiken kaikkiaan Lidman huomio ”seksualisoituneen
parisuhdeväkivallan” näkymättömyydestä on erittäin oleellista, sillä
vain asian esille tuominen voi johtaa muutoksiin. Lisäksi Satu Lidmanin kyky
yhdistää samassa kirjassa pohdinta ja analyysi sekä menneinä aikoina
tapahtuneesta että nykyaikana naisiin kohdistuvasta väkivallasta on
erinomainen antaen uudenlaista perspektiiviä aiheeseen.

Patriarkaatti

Patriarkaalisuus ja patriarkaatti – nuo mielipiteitä nostattavat termit –
nousevat vahvoina teemoina teoksen läpi. Näiden valinta kuitenkin osoittautuu
toimivaksi ja perustelluksi: patriarkaalisuus onkin hyvä lähtökohta
käsiteltäessä uuden ajan alun sukupuolittunutta maailmaa. Lisäksi Lidman
huomioi, että sen kaikuja, kuten ”isän kädestä”, kohtaa vielä
2010-luvun Suomessa. Uuden ajan alussa naiseus oli sitä, mitä naiselta
sukupuolensa takia odotettiin, mutta on kuitenkin harhaanjohtavaa kuvitella
naista vain alisteisessa asemassa. Esimerkiksi lähempänä 1600-lukua naiset
saivat vahvemman aseman oikeudellisissa asioissa ja he saattoivat hakea myös
itselleen oikeutta. Tämän lisäksi patriarkaalisessa yhteiskunnassa kaikki
olivat alisteisessa suhteessa ylempäänsä nähden ja siten naisille oli
Lidmanin mukaan valtaa ainakin lapsiin ja palvelusväkeen. Tähän yhteyteen
olisi voinut lisätä vielä sen seikan, että alempisäätyinen mies oli
alisteisessa asemassa itseään ylempiarvoiseen naiseen. Lidman huomioi myös,
että naiset myös itse jakoivat vallitsevan patriarkaalisen arvomaailman, mutta
asian monikerroksellisuutta olisi voinut havainnollistaa esimerkiksi
mainitsemalla, että muun muassa 1600-luvun Ranskassa, jotkut eliitin naiset
haastoivat patriarkaalisen vallan. He pystyivät hyötymään esimerkiksi
leskeydestään ja nousemaan suhteellisen itsenäisiksi toimijoiksi. Ehdottoman
ansiokasta on kuitenkin kirjoittajan kyky tuoda tarkasti esille historiallinen
konteksti. 



Kuva: Mustasukkainen aviomies pahoinpitelee vaimoaan. Detalji miniatyyristä
teoksessa Guillaume de Lorris, Jean de Meun, Roman de la Rose, 1490-1500.
British Library.

Erittäin ajankohtaiseksi Väkivaltakulttuurin perinnöstä tekee
käsittelytapa, jolla teos avaa Euroopan historian patriarkaalisuuden
”kipupisteitä” ja monikulttuurisen nykyajan samankaltaisuuksia –
eroavaisuuksia unohtamatta. Lidman käsittelee muun muassa pakkoavioliittoja,
kunniamurhia, sukupuolisiveyden merkitystä ja naisten sukuelinten leikkaamista.
Viimeksi mainittu teema on ollut viime aikoina laajalti esillä mediassa, mutta
Lidman muistuttaa kiihkottoman keskustelun tärkeydestä sekä siitä, että
”yksilöiden suhtautumista asiaan ei voi tietää ennalta heidän oletetun
kulttuuritaustansa perusteella.” (s.254) Samoin hän tuo esille ne moninaiset
syyt, jotka johtavat tavan jatkumiseen monissa maissa, mutta samalla kirjoittaja
muistuttaakin, että esimerkiksi minkään uskonnon opetuksiin ei kuulu naisten
sukuelinten silpominen, ja että naisilla itsellään on keskeinen rooli
perinteen jatkamisessa. 

Neitsyys, siveys ja selibaatti

Neitsyys, siveys ja selibaatti ovat käsitteitä, jotka toistuvat teokseen
valittuja teemoja käsiteltäessä. Lidman on tuonut kuitenkin oleellisesti
esille, että nämä käsitteet ovat vallinneet myös keskiajan ja uuden ajan
alun patriarkaalisessa Euroopassa. Neitsyyden ja naisen seksuaalinen kunnia
nousee kirjan puolivälin jälkeen erityisen keskeiseksi teemaksi ja ne auttavat
hahmottamaan naisiin kohdistuvan väkivallan syitä perinteistä
kunniakäsitystä korostavissa yhteisöissä. Hyvin tärkeä kirjan huomio on
kuitenkin se, että joissakin yhteisöissä seksuaalisesti avoin tai raiskattu
nainen ei ole vain itse häpäisty vaan hän tahraa myös perheensä. Toisin
sanoen Lidman muistuttaa, että naisten kunnia ja identiteetti ovat sidoksissa
siihen kuinka yhteisö kokee hänen siveytensä. Kirjoittaja tuo esiin
tarpeellisen huomion puhuessaan siitä muutoksesta, joka haastaa perinteistä
kunniakäsitystä sekä maskuliinisuutta korostavasta kulttuuritaustasta
tulleiden miesten asemaa perheessä: asennemuutos on mahdollinen jos kyetään
rakentamaan vaihtoehtoista maskuliinisuutta, joka antaa uudenlaisen roolin sekä
miehille että naisille hyödyttäen myös itse yhteisöä.

Selkeä – huvittavakin – muistutus neitsyyden sekä siveyden edelleenkin
keskeisestä asemasta onkin globaalit markkinat neitsyyden rekonstruoimiseksi,
joko netistä tilattavan ”tekoimmenkalvon” tai hymenin korjausleikkauksen
avulla. Viimeksi mainittua tehdään myös Suomessa ainakin yhdessä
yksityisessä sairaalassa. Toisaalta ilmiö ei ole uusi: esimerkiksi 1600-luvun
Ranskassa lääkärit antoivat ohjeita neitsyyden ”huijaamiseen”.

Satu Lidman kirjoittaa sujuvasti, hän ei saarnaa. Jos on kuullut Lidmanin
luennon, voi läpi teoksen kuulla hänen rauhallisen ja analysoivan äänensä
– ja juuri siksi sitä on niin miellyttävä lukea. Kirjan sisältöjä olisi
kuitenkin voinut tiivistää sekä yhdistää, sillä teemojen toisto teki
siitä hetkittäin raskaan. Mutta mikä tärkeintä, luettuani
Väkivaltakulttuurin perinnön huomaan katsovani ja tarkkailevani
ympäristöäni sekä omaa elämääni uusin silmin, herkemmin, mutta samalla
kriittisemmin. Siitä kai hyvin kirjoitetun kirjan tunnistaa: lukija on
ymmärtänyt jotain uutta ja tullut tietoisemmaksi ympäristöstään. 

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/