[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Pamfletti puolustusmenoista

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Juha Vahe <juha.sukunimi at dnainternet.net> Tietokirjailija, Turku
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Sainio, Pentti: Armeijan hukatut miljardit. Into Kustannus, 2016. 277 sivua.


Pamfletti puolustusmenoista
---------------------------------------------------------

Keväällä 2016 Suomen hallitus aloitti selvitykset Hornetien seuraajien
valinnasta. Samaan aikaan valmistui jälleen yksi selvitys Suomen
Nato-jäsenyyden vaikutuksista. Naton jäsenenä Suomi joutuisi aikaisempaa
enemmän tekemisiin keskeneräisten asehankkeiden kanssa, kun sitoutumattomana
maana Suomi on voinut ostaa valmiita jo käytössä koeteltuja
asejärjestelmiä. Sekä Hornetien hankinnan että mahdollisen Nato-jäsenyyden
takia olisi syytä mahdollisimman monen poliittisen päättäjän tutustua
niihin koukeroihin, joita lähihistoriassa tapahtuneissa asehankinnoissa on
ollut ja joita Pentti Sainio tarkasti kuvaa kirjassaan.

Ennen viime sotia Suomi hankki kaksi n. 5000 tonnin panssarilaivaa, joitten
pääaseistuksena olivat 10 tuuman tykit. Hankinnat sekoittivat vakavasti
puolustusbudjetin eikä laivoilla ollut sodissa paljonkaan käyttöä. Syksyllä
1941 Ilmarinen upposi miinaanajon seurauksena Utön eteläpuolella
harhautusoperaatiossa, jota saksalaiset olivat pyytäneet ja mitä
Neuvostoliitto ei ilmeisesti edes havainnut. Ilmarisen uppoaminen lienee
esimerkki siitä, mitä suurvallan ystävyys voi maksaa pienelle valtiolle.

Keväällä 1943 majuri Unto Petäjä rakenteli vaneripalalle korjausmuuntajaksi
nimetyn koordinaattitaulukon, joka mahdollisti sen, että jopa 20 patteriston
(eli yli 200 kenttätykin) tuli voitiin keskittää nopeasti samaan maaliin
Ihantalan taistelussa. Korjausmuunnin oli halpa ja tarpeellinen, panssarilaivat
kalliita ja hyödyttömiä.



Kuva: Korjasumuunnin ja panssarilaiva Ilmarinen

Hornet-hävittäjät

Historiallisen katsauksen jälkeen Sainio siirtyy Suomen nykyään käyttämiin
asejärjestelmiin. Erityisesti hänen Hornet-hävittäjiin kohdistama kritiikki
tuntuu liialliselta. Sainio moittii sitä, etteivät poliitikot aikanaan
tienneet Hornetin ns. elinkaarikustannuksia. Ei niitä esitetty mistään
muustakaan vaihtoehdosta ja on varsin tulkinnanvaraista, olisiko 1990-luvulla
pitänyt murehtia 2010-luvun polttoainelaskuja. Kun rakennetaan uusi koulutalo,
ei senkään yhteydessä mietitä, paljonko opettajien palkat, kouluruoan hinta
ja opetusvälineet muuttuvat vuosikymmenten aikana. Tosiasiaksi jää, että
Hornet on palvellut luotettavasti jo vuosikymmeniä.

Hornetin yhteydessä Sainio käyttää ns. lavettiajattelua. Kalliskin
hävittäjä on vain alusta, jolta varsinaiset aseet eli ohjukset laukaistaan.
Tätä samaa ajattelua olisi sopinut aivan hyvin kohdistaa myös ohjusveneisiin,
joitten käyttämiä meritorjuntaohjuksia voitaisiin hyvin ampua myös maalta
käsin ilmeisesti Viron rannikolle asti.

Kun Sainio siirtyy uusimpiin asehankintoihin, kuvaus on sellaista, että tuskin
lukija tuntee asemaansa turvalliseksi, vaikka turvallisuuspolitiikasta
puhutaankin.

NH 90 –helikopterien hankintaa voi pitää täydellisenä fiaskona. Kenraali
Gustav Hägglund puhui aikoinaan kuukausien aikataulusta, vaikka pelkät
myöhästymiset lasketaan monina vuosina. Kaiken huipuksi vielä nykyäänkin
helikopterit ovat erittäin epäluotettavia ja niin Saksassa kuin Suomessakin
suuri osa helikoptereista seisoo käyttämättöminä huollossa.

Jalkaväkimiinat

Erityisesti presidentti Tarja Halonen ja eräät vasemmistopoliitikot
innostuivat jalkaväkimiinojen kieltämisestä, kiellosta, johon eivät ole
liittyneet esim. Kiina, Venäjä ja USA. Miinojen korvaajiksi on hankittu
Suomeen erilaisia kauaskantavia aseita, joitten huippuna ovat Hornetien
hyökkäysohjukset kantamaltaan yli 300 km. Miinakiellon yhteydessä olisi
vaihtoehtoja pitänyt pohtia tarkemmin. Jalkaväkimiinoja kaiken järjen mukaan
kaivetaan oman maan kamaraan, kun taas yli 300 km kantava hyökkäysohjus on
varsin ”roisi peli” Suomen kokoisen maan käytössä.

Edelleenkin Suomessa vuosikymmeniä jatkunut lähestyminen Nato kohti on
aiheuttanut turhaa intoa luopua suuresta osasta Venäjältä hankittua kalustoa.
Esim. BUK-ilmatorjuntaohjukset ja kahden panssariprikaatin kalusto hävitettiin
ilmeisen turhaan eikä lännestä hankittu korvaava it-ohjus ole välttämättä
edes BUK:n veroinen.

Synkkä kuva puolustushallinnosta

Sainio antaa puolustushallinnosta kovin synkän kuvan. Puolustusministerit
eivät tiedä mitään ja toisaalta virkamiehet ovat eristäytyneet omiin
lokeroihinsa ilman kokonaisnäkemystä. Kun demokratiassa kuitenkin asioista
päättävät poliitikot, kaiken järjen mukaan pitkään toimineet presidentit
olisivat henkilöitä, joilla kokonaisnäkemystä olisi. Kuitenkaan Sainio ei
ole presidentteihin sen enempää tyytyväinen. Sen sijaan Sainio on valmis
Hornet-kritiikissään vetoamaan Vasemmistoliiton kansanedustajiin Jaakko
Laaksoon ja Jorma Hentilään. Kun Sainion oma resepti on korvata Hornetit
miinoilla, ja todennäköinen vihollinenkin on selvästi määritelty
Venäjäksi, en usko Laakson ja Hentilän allekirjoittavan Sainion
kokonaisnäkemystä.



Kuva: Pentti Sainio

Sainiolla on itsellään tykistötaustaa, hänen isänsä ja isoisänsä olivat
kenttätykistön kanta-aliupseereja, minkä aselajin piirissä hän itsekin
suoritti asepalveluksensa. Yhden lukukauden hän palveli kadettikoulussa, mutta
päätyi Sanoma Oy:n toimittajakurssin jälkeen journalistiksi.

Pienine puutteineenkin kirja on tällä hetkellä tärkeä ja ajankohtainen
kannanotto puolustuspolitiikkaan ja asehankintoihin.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/