[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Jääkärien historiaa kirjeisiin ja päiväkirjoihin pohjautuen

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Elina Virtanen <elpavi at utu.fi> FM, kulttuurihistorian jatko-opiskelija, Turun
yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Hoppu, Tuomas: Jääkärit Saksan tiellä. Jääkäreiden tarina kirjeiden ja
päiväkirjojen valossa.. Postimuseo, 2016. 265 sivua.


Jääkärien historiaa kirjeisiin ja päiväkirjoihin pohjautuen
---------------------------------------------------------

Tutkija, filosofian tohtori Tuomas Hopun teos Jääkärit Saksan tiellä on
jääkärien kirjeisiin ja päiväkirjoihin pohjautuva tutkimus jääkärien
vaiheista Saksassa vuosina 1915–1918. Hoppu keskittyy tutkimuksessaan
erityisesti jääkärien mielialoihin niin koulutuksen kuin rintamalla olon
aikana. Kirja tuo jääkärien kirjeiden ja päiväkirjojen avulla esiin
yksittäisten jääkärien ajatuksia ja mietteitä sekä niiden avulla luo
kronologisesti etenevän tarinan jääkärien historiasta.

 

Tuomas Hopun tutkimusprojekti on lähtenyt liikkeelle tarpeesta tehdä
taustatutkimusta Postimuseoon 18.3.2016 avautuneelle Salaista jääkäripostia
-näyttelylle. Kirja ei kuitenkaan vaadi näyttelyyn tutustumista, vaan se
toimii erinomaisesti erillisenä lukukokemuksena. Paikoin kirjassa toki annetaan
erityistä huomiota postinkulun tärkeydelle, jotta tutkimuksen alkuperäinen
tarkoitus tulee alleviivatuksi. Tämä ei kuitenkaan juurikaan häiritse lukijaa
– pikemminkin se terävöittää tutkimusasetelmaa.

Runsaiden kuvien värittämä kirja

Jo ensi näkemällä kirja Jääkärit Saksan tiellä herättää lukijan
mielenkiinnon, sillä teoksen ulkoasu on toteutettu taidokkaasti. Kirja on
miellyttävää katseltavaa ja luettavaa runsaan kuvituksen ansiosta –
jokaisella aukeamalla on vähintään yksi kuva. Niiden avulla lukija pystyy
eläytymään jääkärien vaiheisiin ja hahmottamaan muun muassa jääkärien
elinolosuhteita Saksassa. Kuvien valintaan on nähty vaivaa. Tämä valinta on
kannattanut, sillä kirja toimii erinomaisesti myös kuvateoksena.

Kuvien lisäksi kirjan sivuja rytmittävät tietolaatikot, joissa tuodaan esille
pääasiallisesti yksittäisten jääkärien elämänvaiheita. Valitettavasti
tietolaatikoita ei ole tasapainoisesti kautta kirjan, vaan ne painottuvat
teoksen alkuosaan. Koska leipätekstissä on kauttaaltaan runsaasti tietoa eri
jääkäreistä, olisi tietolaatikoita voitu sijoittaa tasaisesti kirjan eri
lukuihin.

Kirjan alussa on aikajana, joka antaa lukijalle kokonaiskuvan jääkäriliikkeen
eri vaiheista. Aikajanaa on jatkettu aina 2000-luvulle saakka. Näin pitkä
aikajänne lienee tässä yhteydessä turha, sillä kirjan tapahtumat
sijoittuvat vuosiin 1915–1918. Jääkärien myöhempiä vaiheita ei kirjassa
juurikaan käsitellä ja täten aikajana antaakin 1920-luvulta lähtien suppean
kuvan entisten jääkärien vaiheista. Sen sijaan aikajanan osuus vuosilta
1915–1918, kuten myös kirjassa myöhemmin esiin tulevat kartat, auttavat
lukijaa jäsentämään jääkärien eri vaiheita Saksassa.

Jääkärien raskaat vuodet

Kirja rytmittyy varsin perinteisen jääkärihistorian tyyliin kronologiseen
aikajärjestykseen pohjautuen. Hoppu aloittaa jääkäriliikkeen tarkastelun
ensimmäisen maailmansodan murroksesta siirtyen jääkärien sotilaskoulutuksen
käynnistymiseen Pfadfinder-kursseilla ja suureen jääkärivärväykseen.
Tämän jälkeen Hoppu käsittelee jääkärien koulutusta Lockstedtin leirillä
sekä siirtymistä rintamalle. Jääkäripataljoonan oloja rintamalla kuvataan
niin Misse-joella, Riianlahdella kuin
http://www.jp27.fi/jaakarit/lockstedtin-koulutusjoukko/aa-joen Aa-joen
taisteluissa.  Helmikuussa 1917 pataljoona jätti rintaman ja siirtyi Libauhun.
Hoppu käsittelee jääkärien tuntoja Libaussa kuvaillen muun muassa
kotiinlähdön odotusta, Suomen poliittisen tilanteen tarkkailua sekä
siviilitöihin ja lomille siirtymistä. Viimeisessä luvussa keskitytään
jääkärien kotiinlähdön valmisteluun sekä varsinaiseen kotiinpaluuseen.
Huomiota saa myös Altona-Bahrenfeldin työkomennuskunta, jonne siirrettiin muun
muassa palveluksesta kieltäytyneitä jääkäreitä.



Kuva:Päällystöä ruokailemassa talvitaistelujen aikana Aa-joen tuntumassa.
Keskellä Lennart Oesch. Lähde: Jääkärien elämäntyö –sivusto.
Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistys ry.

Tuomas Hoppu toteaa teoksen alkusanoissa keskittyvänsä tutkimuksessa
jääkärien henkiseen tilaan ja tuntemuksiin. Jääkärien päiväkirjojen ja
kirjeiden avulla Hoppu tuokin esille yksilöllisen ja inhimillisen näkökulman
niihin tapahtumiin, joita jääkärit Saksan vuosinaan kokivat. Hoppu korostaa
läpi koko tutkimuksensa jääkärien raskasta ja huolien täyttämää
elämää Saksassa. Ilmeisesti juuri tämä näkökulma on noussut
päällimmäisenä esille Hopun tarkastelemista kirjeistä ja päiväkirjoista.
Hoppu tuokin ansiokkaasti esiin muun muassa jääkärien karut rintamaolot,
jatkuvan ruuan puutteen, erimielisyydet ja kaipuun takaisin koti-Suomeen.
Tutkimuksessa tuodaan esille myös niitä jääkäreitä, joiden tarina ei
kulkenut yksiin virallisen jääkäritarinan kanssa. Heitä olivat muun muassa
vankileireille joutuneet jääkärit ja kevään 1918 jälkeen Suomeen palanneet
jääkärit.

Sen sijaan Hoppu käsittelee varsin niukasti raskaan elämän kääntöpuolta
eli jääkärien ilon ja onnen hetkiä.  Olisin kaivannut lähempään
tarkasteluun jääkärien positiivisia kokemuksia Saksan vuosilta. Hoppu
käsittelee varsin lyhyesti muun massa jääkärien vapaa-ajan viettoa. Hän
toki mainitsee ohimennen muun muassa jääkärien kapakkakäynnit ja romanssit,
mutta ei ota asiaa syvempään tarkasteluun. Esimerkiksi Libaun kautena
jääkäreillä oli runsaasti vapaa-aikaa. Tämän teeman käsittelyyn Hoppu
olisi mielestäni voinut uhrata yhden alaluvun tutkimuksessaan – mikäli aihe
jääkärien kirjeissä ja päiväkirjoissa esiintyy. Toisaalta, mikäli tämä
aihe ei kirjeissä ja päiväkirjoissa esiinny, lienee paikallaan kysyä, miksi
jääkärit vaikenivat vapaa-ajan vietostaan.



Kuva: Jääkäreitä Libaussa. Lähde: Jääkärien elämäntyö –sivusto.
Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistys ry.

Kirjeiden ja päiväkirjojen antama kuva

Tutkimuksen päälähteenä ovat jääkärien kirjeet ja päiväkirjat. Hoppu ei
kuitenkaan tarkemmin erittele, kuinka monta päiväkirjaa ja kirjekokoelmaa
hänellä on ollut käytössään. Tutkimuksesta päätellen kyseessä on
kuitenkin varsin laaja aineisto, josta osa on jääkärien omaisten hallussa.
Hoppu on saanut käsiinsä myös uutta aineistoa, joka luonnollisesti tuo
tärkeän lisän jääkäriliikkeen tutkimukseen. Tutkimuksen ehdotonta antia
onkin alkuperäislähteistä esiin nouseva inhimillinen ja elämäntäyteinen
jääkärikuva.  Hoppu käyttää tekstissään runsaasti suoria lainauksia
kirjeistä ja päiväkirjoista. Suorat lainaukset oikeaan kontekstiin
sijoitettuna ja runsaan kuvituksen kera tuovat lukijalle elävästi esiin
jääkärien tarinan. Mielenkiintoinen esitystapa pitää lukijan otteessaan
koko kirjan alusta loppuun.

Jääkärien kirjeiden ja päiväkirjojen tutkimus on ensiarvoisen tärkeää
jääkärien elämää tutkittaessa, sillä niiden avulla pystytään
tavoittamaan jääkärien omia kokemuksia ja ajatuksia juuri silloin, kun he
oleskelivat Saksassa. Hieman ongelmallisesti Hoppu kuitenkin toteaa
alkuperäislähteinä käyttämiensä kirjeiden ja päiväkirjojen
”välittävän väärentämättömiä aikalaistunnelmia”.  Olisinkin
toivonut Hopun kohdistavan alkuperäisaineistoonsa syvempää
lähdekritiikkiä.  Kirjeet ja päiväkirjat eivät suinkaan ole
”väärentämättömiä”. Sen sijaan ne sisältävät kirjoittajansa
hyvinkin tarkkaa valikointia. Hoppu käsittelee tutkimuksessaan esimerkiksi
sensuurin vaikutuksia kirjeiden sisältöön, mutta olisin kaivannut vielä
täsmällisempää ja syvemmälle menevää lähdekriittistä tarkastelua
erityisesti jääkärien omaan sensuuriin liittyen. Hoppu esimerkiksi mainitsee,
että osa jääkärien päiväkirjoista oli tehty läheisiä ajatellen. Mikäli
jääkäri olisi kuollut rintamalla, kotiväki olisi päiväkirjan sivuilta
voinut lukea jääkärin viimeisistä vaiheista. Miten tämä vaikutti
päiväkirjan sisältöön? Entä miten kirjeiden vastaanottaja vaikutti siihen,
mitä ja miten jääkäri kirjoitti kirjeissään? Lisäksi Hoppu ei juurikaan
pohdi sitä, mitä miehet eivät kirjoittaneet kirjeissään ja
päiväkirjoissaan. Millaisista asioista vaiettiin?





Kuva: Jääkärin kirje omaisille kesäkuussa 1916. Lähde: Jääkärien
elämäntyö –sivusto. Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistys ry.

Keskustelu aiempien tutkimusten kanssa 

Tuomas Hopun keskustelu muiden jääkäriliikettä käsittelevien tutkimusten
kanssa on vähäistä. Hän liittää tutkimuksensa osaksi jääkäritutkimuksen
kenttää lähinnä teoksen alkusanoissa. Tämä saattaa olla tietoinen valinta,
sillä Hopun ja Postimuseon tarkoituksena lienee ollut kirjoittaa teos, joka
tavoittaa monenlaisia historiasta kiinnostuneita lukijoita. Tässä valinnassa
onkin onnistuttu hyvin, sillä tuloksena on tietokirja, joka sopii laajalle
lukijakunnalle. Olisin kuitenkin kaivannut vähintäänkin teoksen loppuun
jonkinlaista lukua tutkimuksen johtopäätöksistä ja analyysia sen
sijoittumisesta jääkäritutkimuksen kenttään. Loppuluvussa olisi voinut
tarkemmin alleviivata lukijalle niitä uusia näkökulmia, joita tutkimuksessa
halutaan tuoda esille.

Tuomas Hoppu toteaa kirjan alkusanoissa, että jääkäriliikkeen tutkimus
kaipaa yksityiskohtaista, eri osa-alueisiin kohdistuvaa tutkimusta. Olen samaa
mieltä Hopun kanssa. Lienee jo itsestään selvää, että uuden
jääkäriliikettä koskevan tutkimuksen ei tule koettaa ottaa haltuun koko
jääkäriliikkeen taivalta, vaan kohdistaa mielenkiinto liikkeen johonkin
yksittäiseen osa-alueeseen. Uudenlaiset näkökulmat ja kysymyksenasettelut
haastavat aiempaa tutkimusta ja tuovat aiempaa monipuolisemman näkökulman
jääkärien vaiheisiin. Toki tämänkaltaista uusiin näkökulmiin pohjautuvaa
tutkimusta on jo tehtykin tai on parhaillaan tekeillä.

Kokonaisuutena teos Jääkärit Saksan tiellä on selkeästi ja sujuvasanaisesti
kirjoitettu sekä mielenkiintoisesti kuvitettu teos jääkärien historiasta.
Tutkimus antaa jääkäreille itselleen päiväkirjojen ja kirjeiden avulla
mahdollisuuden kertoa omista kokemuksistaan ensimmäisen maailmansodan
pyörteissä. Kirja tempaa lukijansa mukaan jääkärien vaiheisiin noin sata
vuotta sitten ja pitää otteessaan alusta loppuun. Omassa lajityypissään
kyseessä on kirja, joka ansaitsee historianharrastajien ja -tutkijoiden
huomion.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/