[H-verkko] Jyväskylä, Väitös: Pyhäpäivien vietto varhaismodernin ajan Savossa (vuoteen 1710)

Ti Apr 26 09:14:33 EEST 2016

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:
---------------------------------------------------------

Väitös: Pyhäpäivien vietto varhaismodernin ajan Savossa (vuoteen 1710)

Jyväskylä, Seminaarinkatu 15
29.4.2016 klo 12:00
---------------------------------------------------------

FM Miia Kuhan Suomen historian väitöskirjan "Pyhäpäivien vietto
varhaismodernin ajan Savossa (vuoteen 1710)" tarkastustilaisuus.
Vastaväittäjänä dosentti Raisa Toivo (Tampereen yliopisto) ja kustoksena
professori Kustaa H. J. Vilkuna (Jyväskylän yliopisto).

Miia Kuha tutki väitöskirjassaan maaseudun tavallisten ihmisten uskonnollista
elämää. Tutkimus käsittää niin rahvaan osallistumisen kirkkovuoden
virallisten pyhäpäivien viettoon kuin kirkon ulkopuolisten pyhien vieton, joka
aikakaudella tuomittiin taikauskon harjoittamisena.

Kekri ja Ukon vakat kuuluivat 1600-luvun savolaisten vuoteen

1600-luvun Ruotsin valtakunnassa uskonnonharjoitusta ei pidetty ihmisten
yksityisasiana, ja valtio vaati uskonnollista yhdenmukaisuutta. Käytännössä
uskonnollista elämää säätelivät myös paikallisyhteisön normit ja
perinteet. Savon maakunnassa rahvas vietti paitsi virallisia kirkkovuoden
pyhäpäiviä, myös katoliselta ja esikristilliseltä ajalta periytyviä
juhlia, kuten Yrjön päivää huhtikuussa, Ukon vakkoja alkukesän
kylvöaikaan, Olavin päivää heinäkuussa sekä kekriä loka-marraskuun
vaihteessa.

Luterilainen uskonnonharjoitus ja vanhemmat uskonnolliset perinteet kietoutuivat
yhteen rahvaan pyhäpäivien vieton käytännöissä. Kirkkovuoden suurimpina
juhlapäivinä moni matkusti viemään uhrilahjoja uhrikirkkona tunnetun kirkon
alttarille. Uhrilahjoina saatettiin viedä esimerkiksi oravannahkoja ja jopa
kokonaisia oravia. Kodeissa järjestettyihin uhriluonteisiin juhliin, jotka
liittyivät vanhempien pyhäpäivien viettoon, kerääntyi kotitalouden omaa
väkeä sekä usein heidän lisäkseen taloon kutsuttuja vieraita. Pidoissa
juotiin runsaasti olutta ja syötiin yhteinen ateria, josta saatettiin ensin
ottaa uhrattava osa erilleen. Esimerkiksi Olavin päivään ja kekriin liittyi
lammasuhriateria, joka valmistettiin ja syötiin tiettyjä muotoja noudattaen.
Myös nämä kirkon ulkopuolella vietetyt juhlat saivat kristillisten
vaikutteiden myötä uusia muotoja. Uhripidoissa saatettiin laulaa kirkossa
opittuja virsiä ja lukea rukouksia esimerkiksi karjan menestystä pyytäen.

Valtio pyrki kirkon avulla kontrolloimaan väestöä tiukasti. Esimerkiksi
säännöllinen kirkossakäynti oli laissa määritelty velvollisuus. Papiston
tehtävä oli opettaa alamaisille luterilaisen uskonnon perusteita ja sen
mukaista ajattelua. Rahvas ei kuitenkaan omaksunut kirkon opetusta sellaisenaan,
vaan se kietoutui niihin käsityksiin, joita ihmisillä vanhastaan oli
esimerkiksi pyhästä ja ihmisen suhteesta korkeampiin voimiin. Suuret
pyhäpäivät käsitettiin erityisiksi ajankohdiksi, jolloin oli tärkeää
käydä kirkossa ja ehtoollisella sekä suorittaa kotitalouden piirissä
tiettyjä rituaaleja. Näin luotiin yhteys pyhään ja varmistettiin yhteisön
elämän jatkuvuus.

Uskonnollinen elämä oli vapaampaa syrjäseuduilla

Savon maakunnan tarkastelu osoittaa monia huomattavia eroja suhteessa aiempaan
tutkimukseen, jossa on käsitelty pitkälti valtakunnan keskusalueita.
Valtiovallan ja kirkon harjoittaman kontrollin mahdollisuudet olivat rajalliset,
kun siirryttiin syvemmälle sisämaahan. Moni sisämaan asukas asui kaukana
lähimmästä kirkosta ja osallistui jumalanpalvelukseen vain vuoden suurimpina
pyhinä. Valtakunnan periferiassa uskonnolliset perinteet saattoivat säilyä
kauemmin ja muotoutua vapaammin kuin keskusalueilla.

Laajaan tuomiokirja- sekä tarkastuspöytäkirja-aineistoon perustuva tutkimus
osoittaa, että reformaation jälkeen tiukentunut kurinpito ja uudet
uskonnolliset vaikutteet synnyttivät uudenlaisia kulttuurisia merkityksiä ja
käyttäytymistapoja, jotka kuitenkin usein poikkesivat esivallan ihanteista ja
tavoitteista. Säilyttääkseen vaikutusvaltansa ihmisten elämässä kirkko
joutui hyväksymään käytäntöjä, jotka eivät kuuluneet sen periaatteisiin.
Rahvaan pyhäpäiviin liittyvät käytännöt ja rituaalit keskittyivät
tutkimuskaudella yhä suuremmassa määrin kirkolle, mutta myös kirkko ja
maallinen esivalta joutuivat joustamaan tässä prosessissa. Kirkko ei
myöskään syrjäyttänyt tarvetta uhraamiselle ja muille rituaaleille
kotitalouden piirissä, metsissä ja kaskimailla.

***

Julkaisun tiedot

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Humanities numerona 286, 189
s., Jyväskylä 2016, ISSN: 1459-4323 (nid.) ISSN: 1459-4331 (PDF), ISBN:
978-951-39-6597-6 (nid.) ISBN: 978-951-39-6598-3 (PDF). Painettua teosta saa
Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. 040 805 3825,
myynti at library.jyu.fi.

Teos on luettavissa sähköisenä JYX-julkaisuarkistossa.

Tiedustelut: Miia Kuha (miia.p.kuha at jyu.fi), puhelin 0408054910
---------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri/