[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Filosofista kauhua, kauhistuttavaa filosofiaa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pekka Wahlstedt <pekka_wahlstedt at hotmail.com> Tietokirjallisuuskriitikko,
Helsinki
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kilpeläinen, Tapani: Silmät ilman kasvoja. Kauhu filosofiana.. Niin&näin,
2015. 201 sivua.


Filosofista kauhua, kauhistuttavaa filosofiaa
---------------------------------------------------------

Kauhua on tarkasteltu suhteellisen vähän filosofian kannalta. Tässä
teoksessa se on otettu filosofisen ja tieteellisen analyysin kohteeksi. Maailman
tekee kauhistuttavaksi se, että se menee hyvän ja pahan ja muiden
vastakohtaisuuksien tuolle puolen

 

Ensi näkemältä filosofia ja kauhu ovat hyvin kaukana toisistaan. Filosofia on
rauhallista ja rationaalista pohdiskelua, kauhu taas syntyy hirveiden ja
järkyttävien  kohtaamisesta. Filosofi Tapani Kilpeläisen mielestä kauhulla
kuitenkin on paljon tekemistä filosofian kanssa, jopa niin paljon, että kauhu
on mitä tehokkain väline syvällisten eksistentiaalisten kysymysten
herättämisessä. Kauhun kanssa usein käsikädessä kulkevan kuoleman tavoin
kauheat tapahtumat pakottavat ihmisen arvioimaan uudestaan olemassaolonsa
mieltä ja merkitystä. 

Silmät ilman kasvoja keskittyy todellisten tapahtumien sijasta fiktioon,
kauhukirjallisuuteen ja -elokuviin. Kirjan nimi tulee suoraan Georges Franjunin
samannimisestä elokuvasta, jossa plastiikkakirurgi yrittää parantaa
auto-onnettomuudessa kasvonsa menettänyttä tytärtään kaappaamalla nuoria
naisia ja irrottamalla ja siirtämällä näiden ihon tyttärelleen. 

Päältäpäin populaarilta vaikuttavan kauhutarinan voidaan tulkita kertovan
minuutensa menettämisestä ja sen korvaamisesta uudella vieraalla minuudella.
Monissa Kilpeläisen tarkastelemissa kauhutarinoissa ja niiden kansoittamissa
hirviöissä onkin kysymys ihmisyksilön eheän ja pysyvän minuuden
hajoamisesta ja tutun ja  luonnonlakeja turvallisesti noudattavan maailman
yllättävästä järkkymisestä. Joissain tarinoissa se johtaa täydelliseen
hallinnan menettämiseen ja maailman muuttumiseen kokonaan vieraaksi.

Filsofinen ihmettely syntyy uuden kohtaamisesta

Tätä voisi täydentää huomiolla, että jo antiikin filosofit totesivat,
että filosofinen ihmettely ja kyseleminen syntyy kun kohdataan jotain täysin
uutta ja tuntematonta.  Kauhutarinoissa tämä uusi ja hallitsematon
todellisuus vain saa synkät ja mustat kasvot. 

Kilpeläinen tarkastelee vampyyreita, zombieita, frankesteinin hirviötä,
Draculaa ja muita konkreettisia hirviöitä, mutta kauhistuttavimpia ovat The
Thing -kirjan kaltaiset hahmottomat olennot, jotka voivat ottaa minkä muodon
tahansa ja päästä mihin tahansa kuin jokin näkymätön ja kaiken
läpäisevä ilman kaltainen aine. Suurinta kauhua herättää se, että kauhun
syytä ei tiedä ja pysty paikantamaan ja näin edes mielessään
hallitsemaan. 



Kuva: Bela Lugosi elokuvassa Dracula 1931.

Ehkä suurimman osan kirjasta vie kuitenkin osuus, jossa Kilpeläinen esittelee
kauhukirjallisuuden ja -elokuvien tulkintoja marksismista psykoanalyysiin ja
feminismiin. Kilpeläinen syyttää kaikkia teorioita siitä, että ne
yrittävät puristaa hirviöiden ja tarinoiden moninaisuuden ja
monimerkityksellisyyden tai merkityksettömyyden yhteen isoon teoriaan - näin
ne vesittävät kauhun perusluonteen ja tekevät tuntemattomasta ja
määrittelemättömästä tuttua ja tiukasti rajattua. 

Esimerkiksi  marksilaiset ovat tulkinneet vampyyrin vertaukseksi
kapitalismista, joka riistää työläisten elämän ja energian; kapitalisteja
onkin kutsuttu "verenimiöiksi" . Sigmund Freud taas loi käsitteen unheimlich
viittaamaan asiaan, joka oli ennen muinoin sielunelämälle tuttu, mutta joka
myöhemmin on torjuttu ja muuttunut vieraaksi. Kun se nousee uudestaan
tietoisuuteen, tuloksena on kauhunkokemus. 

Kilpeläinen viittaa kritiikissään Ludwig Wittgensteinin kuuluisaan
perheyhtäläisyyden käsitteeseen. Sen mukaisesti kauhutarinoilla ja
hirviöillä on joitain yhteisiä piirteitä, jotka oikeuttavat niiden
nimittämisen kauhutarinoiksi ja hirviöiksi. Mutta teorioiden edellyttämää
yhtä kaikki tarinat ja hirviöt yhteen niputtavaa punaista lankaa on tuosta
kauhistuttavasta kirjosta mahdotonta löytää. 


Kauhu on hyvän ja pahan tuolla puolen

Kilpeläinen on omistanut kokonaisen luvun 1900-luvun kauhukirjailija H. P.
Lovecraftille, joka vie kauhun  määrittelemättömyyden ja
selittämättömyyden äärimmilleen. Lovecraftin hirviömäinen maailma ei ole
paha, koska silloin se olisi selitettävissä ja ymmärrettävissä hyvän
vastakohtana. Hirviömäisen maailman tekee kauhistuttavaksi se, että se menee
täysin hyvän ja pahan ja muiden vastakohtaisuuksien tuolle puolen.
Hirviöimäisyys merkitsee muodottomuutta ja se väijyy huomaamattomana
kaikkialla - piilee jopa sitä vastustavissa sankareissa, ja lopulta itse
tarinan kertoja paljastuu hirviöksi. 


Kuva: Cthulhu, H. P. Lovecraft 1934. Wikimedia Commons.

Koska hirviö pystyy kopioimaan yksilön muistot, ei kukaan voi olla varma
siitä, onko hän itse hirviö vai ei. Tämä tuomitsee ihmisen jatkuvaan
epävarmuuteen ja hallinnan tunteen menettämiseen. Kauhun ja kauhutarinoiden
filosofinen arvo ja merkitys on siinä, että ne pakenevat kaikkia rajauksia,
dikotomioita ja teorioita - ja näin pakottavat lukijansa tai katsojansa
kysymään yhä uudelleen olemassaolon merkitystä ja mieltä. 

Entä pystyykö Kilpeläinen itse pidättymään kauhun määrittelemisestä,
tulkitsemisesta ja upottamisesta osaksi tavallista todellisuutta? Ei aivan,
sillä Kilpeläinenkin sortuu kauhun rajaamiseen ja vastakohtaistamiseen: kauhun
maailma on mieletön ja merkityksetön mielekkään ja merkityksellisen sijasta.
 Maailma on amoraalinen moraalisen vastakohtana.  Samoin materia ei koostu
kiinteärajaisista muodoista, vaan päinvastoin on epämääräistä ja
muuttuvaa ainesta. Hän jopa toteaa, että maailman tulkitsemisesta
kieltäytyvä Lovecraft on materialisti, jolle ihminen ja maailma on
mielivaltainen hiukkasmassa.

Näin vastakohdat ja niille perustuvat rajaukset livahtavat mukaan:
materialistinen/henkinen, mieletön/ mielekäs, hallitsematon/ hallittu,
moraalinen/ amoraalinen, inhimillinen/ ei-inhimillinen, ja niin edelleen.
Ongelmana on se, että arvostelemiensa teoreetikkojen tavoin Kilpeläinen
asettaa kauhun filosofisen ja tieteellisen analyysin kohteeksi ja objektiksi.
Jos kauhu menee kokonaan ymmärryksen ja teorioiden yli eli jos kauhusta ei voi
puhua, siitä tulisi vaieta tyystin. Silmät ilman kasvoja -kirjassa puhuu
teoria, eikä se herätä kauhun väristyksiä yhdelläkään sivulla.

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/