[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Turkista toisin sanoin

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Sanna Kivimäki <sanna.k.kivimaki at uta.fi>
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Paakkinen, Reeta: Kuun ja tähden mailla. Elämää Turkissa ja Kyproksella..
Atena, 2015. 419 sivua.


Turkista toisin sanoin
---------------------------------------------------------

Pitkään Turkissa asuneen ja siellä journalistina työskennelleen Reeta
Paakkisen teos syventää hyvin päiväkohtaisia uutisia Turkista. Hän
käsittelee asiantuntevasti Turkin nykytilaa ja historiaa, sekä sitä miten
menneisyys vaikuttaa edelleen ihmisten kautta maan politiikkaan ja arkeen. Teos
on sujuvasti kirjoitettu ja se auttaa myös hälventämään monia Turkkiin
liittyviä ennakkoluuloja.

 

Turkista kuulee nykyisin varmaan enemmän kuin koskaan. Syyrian sotaa on käyty
vuosia aivan Turkin naapurissa ja pakolaisia maassa on pitkälti yli kaksi
miljoonaa. Päivittäinen uutisannos Turkkia on usein tiedonanto
 turvapaikanhakijoiden pyrkimisestä maasta pois tai maan mutkikkaasta
suhteesta Euroopan Unioniin. Ylipäänsä mediasta välittyvä kuva on melko
yksinpuolinen ja tiettyjä näkökulmia toistava: demokratiakehitykseen,
uskontoon, vähemmistöihin ja naisten oikeuksiin keskittyvä kirjoittelu on
tietenkin tärkeää, mutta jättää kertomatta paljon. Turkista on hyvä lukea
välillä muutakin: pidempää, esseistisempää, historiallisilla taustoilla
ryhditettyä tekstiä.

Turkki on monelle suomalaiselle yhtä aikaa tuttu ja vieras. Kliseisesti voi
ajatella, että maita yhdistää sijainti idän ja lännen välimaastossa  -
tai ainakin samalla aikavyöhykkeellä. Maassa vierailee vuosittain yli 200 000
suomalaisturistia, Suomessa asuu noin 6000 turkkilaistaustaista ihmistä ja
EU-neuvotteluissa Suomi on puoltanut Turkin jäsenyyttä. YK:n
rauhanturvaoperaatioissa Kyproksella palveli aikoinaan yli 10 000 suomalaista,
joille saaren turkkilaisosakin on tuttu.

Reeta Paakkinen kirjoittaa kaikesta siitä turkkilaisesta (keskiluokkaisesta)
elämästä, mikä päivittäisessä uutisvirrassa tai lomamuistelmissa ei tule
esiin. Arjen kuvaamisen Paakkinen aloitti jo kirjassaan Kotona Istanbulissa.
Tositarinoita Turkista (Otava, 2103). Tyyli on jotakin journalismin, pakinan,
matkakirjan ja historiallisen katsauksen välimaastoa, sopivaa luettavaa joko
nojatuolimatkalla tai ihan oikeasti paikan päällä. Mukana on tietolaatikoita
maan historiasta sekä haastatteluja turkkilaisten ja vähän muidenkin kanssa.
Aiheet vaihtelevat ihmisten nimistä ympärileikkauskäytäntöihin, Kyproksen
mutkikkaasta historiasta Syyrian sodan aiheuttamaan pakolaistilanteeseen.

Teos yhdistää nykyarjen ja historian onnistuneesti



Kuva: Hürrem Sultan Hammam oikealla. Wikimedia Commons.

Paakkinen yhdistää kirjoituksissaan parhaimmillaan mainiolla ja
henkilökohtaisella tavalla nykyarjen ja historian. Esimerkiksi Osmanien
valtakunnassa vaikuttaneen kuningatar Aleksandran tarinaa pohditaan hänen
nimeään kantavan Hürrem Sultan Hamamin pesupöydällä. Näin lukijalle
avautuu kertaheitolla näkymä niin menneisyyden haaremielämään kuin
nykyiseen hamam-kulttuuriinkin.

Kuun ja tähden mailla –kirjassa selvitetyksi tulee sekin, mistä
lähimuistissa olevat Taksim-aukion kuukausia jatkuneet mielenosoitukset saivat
alkunsa kesällä 2013: Istanbulin kaupunginhallituksen päätöksestä purkaa
aukion lähellä sijaitseva Gezi-puisto ja rakentaa tilalle ostoskeskus ja
moskeija. Viimeistään poliisin rajut otteet toivat paikalle valtavan määrän
mielenosoittajia, esimerkiksi Antikapitalistiset muslimit –ryhmittymän.
Vieläkin on hieman epäselvää, mitä kaikkea Taksimilla tapahtui, miksi ja
ketkä kaikki osoittivat mieltään ja mistä syystä. Paakkinen palauttaa
mieliin myös vuoden 2015 protestiaallon, joka toi kaduille hameisiin
pukeutuneet turkkilaismiehet vastustamaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.



Kuva: Taksim-aukio kesäkuussa 2013. Kuva Tapio Onnela.

Paakkinen kirjoittaa myös kahtiajakautuneesta Kyproksesta ja etenkin sen
turkkilaisosasta, josta on vähemmän tiedettykin. Vihreällä linjalla jaetusta
saaresta kuullaan yleensä vain kreikkalaisenemmistön kertomus, johon Paakkisen
kuvaus saaren historiasta ja jaosta on tervetullut lisä. Kyprosta
käsitteleviä osuuksia varten kirjaan on haastateltu muun muassa entisiä
rauhanturvaajia.

Alan Parkerin Midnight Express -elokuvan (1978) vankilakuvaukset sävyttävät
joidenkin Turkki-kuvaa vahvasti. Leffafriikkejä kiinnostanee tieto, että
Paakkinen on löytänyt elokuvan päähenkilön esikuvana olleen Bengt
Björklundin Ruotsista. Keskiyön pikajuna -kirja on Björklundin mukaan
suhteellisen todenmukainen kuvaus siitä, mitä aikoinaan tapahtui, mutta
elokuva vääristelty ja jopa rasistinen. Nykyisin turistit voivat yöpyä
elokuvasta tutun istanbulilaisvankilan tiloihin rakennetussa viiden tähden
hotellissa.

Istanbulissa aikuistunut, Lontoossa opiskellut ja Turkissa toimittajana
työskennellyt Paakkinen on Suomen ja Turkin kaksoiskansalainen. Hän tuntee
hyvin kummakin maan tavat, mutta myös historiaa; Kreikan ja Turkin
nykyhistoriaa, politiikkaa ja kieliä opiskellut Paakkinen on valmistunut
oppiaineinaan kansainvälinen laki, nationalismi, vähemmistöoikeudet ja
pakolaisuus. Asiantuntemusta siis riittää, mutta myös kykyä kirjoittaa
journalistisen sujuvasti, hauskastikin, tietoisena tarkoituksenaan korjata
joitakin yleisimpiä Turkkiin liittyviä ennakkoluuloja. Historian inhimillisten
ulottuvuuksien käsittely selvittää, miksi osa menneisyydestä vaikuttaa
edelleen politiikkaan ja arkeen. Ehkä Paakkisen kaltaiset, hyvin koulutetut
kaksoiskansalaiset ovat aivan avainasemassa maailman monenlaisten kulttuurien
ymmärtämisessä.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/