[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Näkökulmia maisemaan, suunnitteluun ja historiaan - kolme kiinnostavaa kirjaa maisema-arkkitehtuurista

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Julia Donner <julia.donner at aalto.fi> FM, jatko-opiskelija, Aalto yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Flinck, Maria: Historiska trädgårdar. Att bevara ett föränderligt
kulturarv.. Carlssons, 2015. 214 sivua.
Dümpelmann, Sonja; Beardsley, John, toim.: Women, Modernity, and Landscape
Architecture. Routledge, 2015. 244 sivua.
Karisto, Maria; Koivunen, Taina; Karisto, Antti: Kysykää Essiltä! Elisabeth
Kochin puutarhat. Maahenki, 2015. 199 sivua.


Näkökulmia maisemaan, suunnitteluun ja historiaan - kolme kiinnostavaa kirjaa
maisema-arkkitehtuurista
---------------------------------------------------------

Puutarha- ja maisemahistorian tutkimus on yleistynyt 1990-luvulta alkaen sekä
Suomessa että maailmalla. Suomessa alalta on julkaistu erilaisin painotuksin
useita teoksia – näkökulmat ovat vaihdelleen kulttuurihistoriasta
historiallisten puutarhojen inventointiraportteihin. Kattavia historiallisia
esityksiä esimerkiksi 1900-luvulla tapahtuneesta maisema-arkkitehtuurin
kehityksestä ei kotimaassa ole toistaiseksi ilmestynyt. Emme kuitenkaan ole
aivan toivottomasti jälkijunassa, sillä esimerkiksi Yhdysvalloissa ilmestyi
vasta tänä vuonna laaja modernismin ja maisema-arkkitehtuurin suhteita ja
ilmiöitä kansainvälisessä perspektiivissä käsittelevä Modernism and
Landscape Architecture, 1890-1940 –teos (Toim. O´Malley ja Wolshcke-Bulmahn,
Washington, National Gallery of Art). Kotimaista kokonaiskatsausta odotellessa
on ilo tutustua useisiin eri näkökulmista maisema-arkkitehtuurin ja
puutarhataiteen kysymyksiä valottaviin kirjoihin, joista seuraavassa esittelen
kolme.

Tiedonkeruun työkaluja ja analyysin avaimia

Puutarhat ovat vaarallisen usein jääneet sivuosaan kulttuuriympäristöjen
tarkastelussa. Tiedon puutteessa vihreää kulttuuriperintöä ei ole
tunnistettu – saati osattu ylläpitää ja säilyttää. Käyttötarkoitusten
muutokset ja erilaiset rakentamistarpeet ovat tuhonneet arvokkaita puutarha- ja
maisemahistoriallisia kohteita ja kokonaisuuksia. Puutarhat ja maisemat ovat
kuitenkin kerroksellisuudessaan parhaimmillaan kulttuurin lukukirjoja, joissa
yhdistyvät talous-, sosiaali-, kulttuuri- ja taidehistoria sekä aatehistoria.
Miten voimme saada tietoa historiallisista puistoista ja puutarhakohteista ja
mitä tällä tiedolla pitää tehdä?

Tähän kysymykseen vastaa ruotsalaisen kansatieteilijän Maria Flinckin teos
Historiska trädgårdar. Att bevara ett föränderligt kulturarv.Kirja
käsittelee historiallisten puutarhaympäristöjen suojelua ja hoitoa. Flinckin
teos on suunnattu niin amatööreille kuin ammattilaisille, kaikille, jotka ovat
tavalla tai toisella tekemisissä historiallisten ympäristöjen kanssa –
työskennellessään yksityispuutarhoissa, puistoissa tai hautausmailla. Kirjan
pääasiallinen tarkoitus on opastaa historiallisen puutarha- tai puistokohteen
hoitosuunnitelman laatimisessa. Flinck käsittelee perusteellisesti
lainsäädännön kysymyksiä, hoitosuunnitelman rakenteen ja sisällön sekä
tutkimustyön eri vaiheita arkistotutkimuksesta ja -aineistoista kenttätyön
metodeihin. Lopuksi hän esittää näkökohtia kohteiden arvottamisen ja
merkityksen arvioimiseksi.

Flinckin teosta vastaavaa, kattavasti hoito- ja käyttösuunnitelman sekä
puutarhojen ja puistojen historiallisen selvityksen tekemistä käsittelevää
teosta ei Suomessa ole julkaistu. Flinckin teksti on monella tapaa sidoksissa
Ruotsiin – lainsäädännön, hallinnollisten toimintatapojen ja toimijoiden
ja arkistojen suhteen. Lukijan ei kuitenkaan kannata tarrautua tähän, vaan
lukea teosta ”soveltavien linssien” läpi. Oheislukemistona voi hyvin
käyttää jo vuonna 2000 ilmestynyttä, maisema-arkkitehti Ranja Hautamäen
toimittamaa historiallisten puutarhojen inventointiopasta Portti
puutarhaan(Helsinki: Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisu 21), jossa
esitellään suuntaviivoja puutarha- ja puistoinventointien tekemiseen sekä
esimerkiksi Helsingin kaupungin rakennusviraston tuottamia historiaselvityksiä
ja suunnitelmia. Maria Flinckin teoksen arvo piilee sen perusteellisuudessa ja
se herättää lukijan pohtimaan historiallisen puutarha- tai puistokohteen
tutkimuksessa huomioon otettavia eri tasoja ja näkökohtia. Kuvitukseltaan teos
olisi voinut olla rikkaampi, nyt se jää ulkoasultaan harmittavan kuivakkaaksi,
vaikka kiinnostavaa ja valaisevaa kuva-aineistoa olisi varmasti ollut Ruotsissa
runsaasti saatavilla.

Maiseman tuntemattomat tekijät

Puutarhojen historiaa on vaikea tutkia, arvottaa ja hoitaa tuntematta niiden
synty- ja olemassaolon eri vaiheiden lisäksi niiden tekijöitä eli
suunnittelijoita. Nämä ammattilaiset, jotka olivat – aikakaudesta riippuen -
puutarhureita, puutarha-arkkitehteja ja maisema-arkkitehteja, ovat jääneet,
jos mahdollista, vielä puutarhakohteitakin vähemmälle huomiolle.
Maisema-arkkitehtien suhteellisen nuoren ammattikunnan historian
kirjoittamattomuus ei ole kuitenkaan ainoastaan suomalainen, vaan
kansainvälinen ilmiö.

Yhteiskuntien nykyaikaistuminen – teollistuminen, kaupungistuminen,
demokratisoituminen ja eriytyminen synnyttivät uudenlaista ympäristöä, jota
muotoilemassa olivat myös puutarha-arkkitehdit. Aiemmin yksityispuutarhojen ja
1800-luvun lopulta kaupunkipuistojen suunnittelua tehneet (kaupungin)
puutarhurit ja puutarha-arkkitehdit otettiin mukaan arkkitehtien ja
yhdyskuntasuunnittelijoiden rinnalle suunnittelemaan laajempia kokonaisuuksia,
joiden suunnitteluun liittyi esteettisten näkökohtien lisäksi uudenlaisia
sosiaalisia ja taloudellisia pyrkimyksiä. Koulutuksen kehittäminen,
järjestöjen ja yhdistysten perustaminen vakiinnuttivat maisema-arkkitehdin
ammatin. Maisema-arkkitehdin ammatin voidaan siten katsoa syntyneen 1900-luvulla
modernisaation seurauksena.

Kahdessa vastikään ilmestyneessä teoksessa käsitellään erityisesti naisia
maisema-arkkitehdin ammatin ja koko alan aktiivisina kehittäjinä. Laajan
kansainvälisen perspektiivin 1900-luvun alun ja sotienjälkeiseen
maisema-arkkitehtuuriin naistoimijoiden näkökulmasta tarjoaa Sonja
Dümpelmannin ja John Beardsleyn toimittama Women, Modernity, and Landscape
Architecture(Routledge, 2015). Dümpelmanin ja Berdsleyn toimittaman teoksen
kymmenessä artikkelissa asiantuntija eri puolelta maailmaa käsitelevät
naisten roolia maisema-arkkitehdin ammatin ja koulutuksen kehityksessä sekä
koko alan muotoutumisessa. Saksassa, Ruotsissa, Neuvostoliitossa, Itävallassa,
Ranskassa, Etelä-Afrikassa, Uudessa-Seelannissa, Yhdysvalloissa ja
Etelä-Amerikassa modernisaatio eteni eriaikaisesti, vaikka kuitenkin
hämmentävän samankaltaisia polkuja. Naisten osuus tässä prosessissa – ja
sitä myöten koko alan historia on suurelta osin kirjoittamatta, toteavat
kirjan toimittajat esipuheessaan. Samaa valkoista aluetta paikkaa Maria
Kariston, Taina Koivusen ja Antti Kariston kirja (Maahenki, 2015) suomalaisen
puutarha-arkkitehdin Elisabeth Kochin työstä Helsingin siirtolapuutarhojen
suunnittelijana nostaa esille tuntemattoman puutarhavaikuttajan, jonka
kädenjälki näkyy erityisesti Helsingissä.

Naisilla oli pääsy alalle, sillä naisen ja puutarhan liitto katsottiin jo
varhain luonnolliseksi – mutta sukupuolen perusteella heille yritettiin
asettaa rajoja ammatissa etenemiselle. Naisten koulutuspolut olivat vaihtelevia
ja monipolvisia, koska vakiintunutta tai ”valmista” tietä ammattiin ei
vielä 1900-luvun alkukymmenillä ollut.  Opiskelu ja työskentely oli lähes
sääntö ennemminkin kuin poikkeus. Useat maisema-arkkitehdiksi eri tavoin
pätevöityneet naiset ylittivät asetettuja rajoja sekä voittivat heidän
kykyihinsä kohdistuneita ennakkoluuloja ja toimivat valmistuttuaan miesten
rinnalla tasavertaisina suunnittelijoina. Esimerkkinä naisten
kansainvälisyydestä voi mainita ruotsalaisen taidehistorioitsijan Catharina
Nolinin artikkelissaan käsittelemät maisema-arkkitehdit Ester Claessonin ja
Ruth Brandbergin, Inger Wedbornin ja Ulla Bodorffin jotka opiskelivat kaikki
ulkomailla, mutta palasivat Ruotsiin tekemään elämäntyönsä omissa tai
kollegojen toimistoissa.



Kuva: Ulla Bodorff, Ruotsin osuustoimintaliikkeen päämajan aurinkoterassi
Tukholma 1940.

Kiinnostavaa kirjassa on erityisesti se, miten naiset alalle asetuttuaan
osallistuivat maiseman muodon ja sisällön uudelleen ajattelemiseen. Ulkomailla
opiskellut taidot sovitettiin kotimaan tarpeisiin.  Vastoin aiempaa rajallista
käsitystä naisten ja kotipuutarhasuunnittelun liitosta, kirjassa esitellyt
maisema-arkkitehdit, kuten esimerkiksi englantilainen Sylvia Crowe,
neuvostoliittolaiset Militsa Prokhorova ja Ljubov Zaleskaja,
etelä-afrikkalainen Joanne Pim sekä Kaliforniassa vaikuttanut Cornelia Hahn
Oberlander osallistuivat asuinalueiden suunnitteluun, moottoriteiden ja
voimalaitosalueiden, sekä kauppakeskusten, puistojen että kaivosalueiden
maisemasuunnitteluun. Naiset opettivat ja kehittivät koulutusta, perustivat
alan ammattijärjestöjä ja vaikuttivat kansainvälisesti modernin
maisema-arkkitehtuurin syntyyn. Kirjan tarkoituksena ei ole kuitenkaan kumota
”miesmaisema-arkkitehtien” osuutta modernin maiseman kehityksessä, vaan
laajentaa käsitystä siitä, ketkä 1900-luvun maisemaa ovat olleet
tekemässä.



Kuva: Militsa Prokhorova Moskovassa 1930. Kuva teoksesta Woman, Modernity, and
Landscape Architecture.

Suomalaisen puutarhatoimijan muotokuva

Suomalaista perspektiiviä 1900-luvun alun puutarhasuunnitteluun tuo Maria
Kariston, Taina Koivusen ja Antti Kariston kirjoittama teos Kysykää
Essiltä!,joka kertoo Marttojen puutarhakonsulenttina ja Helsingin kaupungin
siirtolapuutarhaneuvojana toimineen Elisabeth Kochin elämäntyöstä. Kochin
konsulentin ja neuvojan tittelit kätkevät taakseen laaja-alaisen
suunnittelijan, joka uransa aikana piirsi yhteensä seitsemän siirtolapuutarhaa
Helsinkiin sekä niiden lisäksi lukuisia ehdotuksia pientalopihojen
järjestelemiseksi ja kerrostalopihasuunnitelmia mm. Töölöön,
Torkkelinmäelle, Käpylään ja Herttoniemeen sekä Haagaan ja Ruskeasuolle.
Kochin kädenjälki näkyy edelleen alueiden kasvivalinnoissa ja
tilajäsentelyssä – vaikka toki monet istutukset ja kasvit ovatkin aikojen
saatossa ja hoidon puutteessa kadonneet. Kuten kansainväliset kollegansa, Koch
myös kirjoitti puutarhasta, toimi järjestöissä ja vieraili Pohjoismaisissa
siirtolapuutarhayhdistysten ja puutarha-arkkitehtien kokouksissa. Hänen
toimintansa laajuus vastaa monen modernin yhteiskunnan rakentamisen
alkutaipaleella toimineen kollegan uraa – Koch voisi siten aivan mainiosti
olla yksi Women, Modernity, and Landscape Architecture-teoksessa käsitellyistä
tekijöistä.



Kuva: Elisabeth Koch suunnitteli Helsingin Olympiakylän puutarha-alueet

Runsaan kuvituksensa, asiallisen lähdeviitoituksen ja perusteellisen
käsittelytapansa puolesta Kysykää Essiltä!on mainio kirja kaikille
puutarhoista, Helsingistä ja naisten toiminnasta puutarha-alalla
kiinnostuneille lukijoille. Arkistoaineiston monipuolinen käyttö kuvituksessa
ilahduttaa erityisesti. Kochin laatimille mallipuutarhasuunnitelmille olisi
tänäkin päivänä runsaasti käyttöä uusien rivi- pari- ja omakotitalojen
epäpihoilla, joita hallitsevat valtavat terassit, sattumanvaraisesti
sijoitellut, usein paikkaansa sopimattomat istutukset sekä kaavamaiset
tuijapensasaidat. Kirjan painoarvoa lisääkin siihen sisältyvä Taina Koivusen
laatima ”Kochin kasvien” ja kasvi-ajattelun käytännöllinen esittely, joka
johdattaa lukijan hyvin havainnollisesti puutarhan rakennusosiin
kasvimateriaalin näkökulmasta. Asuinympäristöjen puutarhamiljöö
näyttäytyy kirjassa nyansoituna kokonaisuutena, johon kuuluvat tasaveroisina
osina sekä esteettinen ihanuus että toiminnallinen järkevyys.



Kuva: Elisabeth Koch

Tietoa ja taitoa

Kaikki kolme edellä käsiteltyä kirjaa tarjoavat näkökulmia omaan
elinympäristöömme ja sen tekijöihin. Ympäristön tekijöiden, suunnittelun
ammattilaisten historian tuntemus auttaa, kuten Sonja Dümpelmann painottaa,
alalla toimivia (nuoria) tekijöitä ymmärtämään, miten maisemaan liittyviä
esteettisiä, sosiaalisia, ekologisia ja kysymyksiä on pyritty aiemmin
ratkomaan ja mihin jatkumoon heidän työnsä liittyy. Suosittelen kirjoja
kuitenkin kaikille muillekin – avaamaan näköaloja maisemaan ja sen
suunnitteluun, sekä herättämään kiinnostusta sen historiaan ja
tutkimukseen.

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/