[H-verkko] Arvosteltavaksi: Maahengen 2015 kirjoja

[Tapio Onnela]

Agricola - Suomen historiaverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi  Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X) Jos haluat saada kirjasta arvostelukappaleen, lähetä sähköpostia  osoitteeseen: <agricolan.arvostelut at gmail.com>, jossa ilmoitat kirjan  nimen ja kustantajan sekä postiosoitteesi (maaposti!). Tiedot toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan. Perustele lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen  kirjan.

***
Maahengen kirjoja 2015

Maria Karisto – Taina Koivunen – Antti Karisto
Kysykää Essiltä!
 
Kysykää Essiltä! on kattava tietokirja helsinkiläisistä siirtolapuutarhoista ja Elisabeth Kochista (1891–1982), syyttä suotta lähes unohduksiin jääneestä suomalaisen puutarhakulttuurin vaikuttajasta. 
Kulttuurikustantamo Maahengen julkaisema teos on ensimmäinen laajempi esitys yli kolmen vuosikymmenen ajan Helsingin kaupungin puutarhaneuvojana toimineesta Kochista, hänen työnsä taustoista sekä mittavasta tuotannostaan.

Jo seitsemän helsinkiläistä siirtolapuutarhaa ja sadat niille tehdyt palstasuunnitelmat antaisivat Elisabeth Kochille pysyvän paikan suomalaisen puutarhakulttuurin historiassa. Mutta yhtä vaikuttava on Kochin muu suunnittelutuotanto: satamäärin omakotipihoja, kymmeniä kerrostalopihoja, kirjoja ja kirjoituksia, joissa suomalaisia opastettiin pihan perustamiseen ja puutarhan pitoon. Kochin mittava elämäntyö on näkyvissä siirtolapuutarhoissa edelleen. 

Elisabeth Koch oli omana aikanaan se hahmo, jolta innokkaat siirtolapuutarhapalstojen haltijat sekä uusien omakotitalojen omistajat saattoivat kysyä neuvoa omien taitojen loppuessa kesken. 
Kysykää Essiltä! toimii opaskirjana myös nykyajan puutarhurille, sillä Kochin suunnitteluperiaatteet eivät ole vanhentuneet. Teoksen värikylläinen kuvituksen kautta lukija saa käsityksen Kochin ihanteista, joissa kauneuden tavoittelu kulki aina käytännöllisyyden rinnalla pula-ajoista huolimatta.
 
***
Visa Immonen
Kirkkojen ja kartanoiden kätköistä
 
Suomalaisten puhuessa menneisyydestään on tapana korostaa väestön köyhyyttä ja meille säilyneiden monumenttien ja muinaisesineiden vaatimattomuutta. Visa Immosen kirjoittama, kulttuurikustantamo Maahengen julkaisema Kirkkojen ja kartanoiden kätköistä paljastaa, ettei tämä käsitys pidä ihan paikkaansa. 

Teos luo vaikuttavan katsauksen arvometalleihin ja niiden kulttuurihistoriaan Suomen kirkoissa ja kartanoissa vuosina 1200-1600. Siinä näytetään, että vaikka Suomesta puuttuikin keskieurooppalaisten hovien loistokkuus, väestön kokoon suhteutettuna emme ole jääneet jälkeen muusta maailmasta ylellisyyksien määrässä. 
Arvokkaiden ja nykyihmiselle outojenkin esineiden kautta pureudutaan jalometallista tehtyjen tuotteiden valmistukseen, levitykseen sekä niiden käyttäjiin.

Kirkkojen ja kartanoiden kätköistä perustuu osittain Immosen 2009 julkaistuun väitöskirjaan. Väitöskirja oli ensimmäinen, jossa kaikki Suomen keskiajan ja uuden ajan alun esineet luetteloitiin ja kuvailtiin. Nyt käsillä olevassa teoksessa esitellään myös aivan uusia metallinilmaisinlöytöjä, joita harrastajat ovat tehneet alati kiihtyvään tahtiin.

Tärkeässä osassa teosta on korkeatasoinen kuvitus, joka muun muassa tuo Turun linnassa sijainneen Juhana-herttuan hovin säihkeen ja ylellisyyden nykylukijan silmien eteen.

Visa Immonen FT on arkeologian dosentti ja taidehistorioitsija. Hän on työskennellyt Suomessa, Isossa-Britanniassa sekä Yhdysvalloissa ja perehtynyt syvällisesti pohjoismaiseen kultasepäntyöhön sekä menneisyyden ylelliseen esinekulttuuriin. Kirjan ulkoasun on suunnitellut Timo Numminen.
***
Kai Linnilä
Puuron ja Talkkunan voimalla
 
Puurot ja vellit ovat kaikille sopiva vuorokauden ensimmäinen ateria, jolla saa vaivatta neljänneksen päivän energiasta. Ennen vanhaan puuro oli lähes välttämätön ruokalaji, sillä pitkään suomalainen ruokatalous perustui eri muodoissaan valmistettuun viljaan.  Puuro on ollut myös yltäkylläisyyden symboli sekä luonteva osa juhlaperinteitämme. Mitäpä olisi nykyinen jouluaatto ilman riisipuuroa ja mantelin metsästystä? Puuron ja Talkkunan voimalla esittelee lukuisia maittavia kotoisia reseptejä puurosta, vellistä ja talkkunasta. Samalla kurkistetaan maailmalle: kirjan ohjeilla muhallebin, asüren sekä hirssi- ja tattarikashan valmistus onnistuu ilman että puurot ja vellit menisivät sekaisin!
***
Riikka Räisänen, Anja Primetta, Kirsi Niinimäki
Luonnonväriaineet
 
Ihminen on värjännyt vaatteita ja muita tekstiilejään jo vuosisatoja. Raaka-aineet tähän on saatu ympäröivästä luonnosta, mutta synteettisten väriaineiden yleistyttyä 1800-luvun lopulla luonnonväriaineiden käyttö loppui lähes kokonaan.
 
Luonnonväriaineiden mahdollisuuksiin on havahduttu nyt uudestaan. Ne ovat uusiutuvia raaka-aineita, joita käyttämällä ympäristö voidaan ottaa entistä paremmin huomioon tuotantotapoja kehitettäessä.
 
Luonnonväriaineet tuo esille luonnonvärien monipuolisuutta ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia erilaisissa tekstiileissä.
Perinteisesti luonnonväriaineet on yhdistetty pienimuotoiseen käsityöläisyyteen, mutta nykyään niitä voidaan hyödyntää jopa teollisen mittakaavan tuotannossa. Luonnonväriaineet sisältää useita reseptejä, joissa näytetään konkreettisesti sanoin ja kuvin, mitä kaikkea tekstiilin värjäämiseen kuuluu kasvin poimimisesta aina lopulliseen kankaaseen asti. Teoksessa esitellään väriaineiden lähteistä niitä kasveja, sieniä ja leviä, jotka kasvavat Suomen luonnossa tai soveltuvat viljeltäväksi ainakin maan eteläisissä osissa.
Samalla värjäyksen teoriaa tarkastellaan seikkaperäisesti kemian ja fysiikan näkökulmista. Pohditaanpa teoksessa myös, miten luonnonväriaineilla värjättyjä vaatteita voitaisiin parhaiten markkinoida kuluttajalle.
 
Käsillä on ensimmäinen suomenkielinen teos, jossa paneudutaan kattavasti ja monitieteisesti luonnonväriaineisiin tutkimuksen ja teorian näkökulmista. Se sopii tietokirjaksi värikasveihin ja luonnonväriaineiin vihkiytyneille sekä värjäysoppaaksi harrastajille. Yhtenä tavoitteena on ollut tuottaa oppimateriaalia taide-, käsityö- sekä luonnonvara-alan koulutuksiin.
 
Tekijät
Teoksen ovat kirjoittaneet filosofian tohtorit Riikka Räisänen ja Anja Primetta sekä taiteen tohtori Kirsi Niinimäki. He kaikki ovat väitelleet kirjan aihepiiriin liittyviltä aloilta
****
Marja Tanhuanpää
Taivaallista mannaa - Ruokaperinnettä kristillisessä kulttuurissa. Reseptejä taustatietoineen.
 
Marja Tanhuanpään kirjoittama Taivaallista mannaa esittelee ruokaperinnettä kristillisessä kulttuurissa. Teos havainnollistaa, kuinka ruoka ei ole ollut ihmisille koskaan pelkästään energianlähde, vaan se on osa identiteettiämme. Ruoka määrittää, mihin joukkoon kuulumme. Siinä voivat näkyä omat uskomuksemme ja lopulta jopa arvomme ja asenteemme. Kristillisessä perinteessä ruoan on katsottu ravitsevan ruumiin ohella myös sielua ja henkeä.
 
Taivaallista mannaa sisältää ruokaohjeita mikkelinpässistä kekrilampaan kautta “neitsyen rintoihin” ja Maulbronnin munkkien lihanyytteihin. Monella tutulla perinneruoalla on värikäs ja kiehtova tarina, joka pohjautuu raamatunkertomuksiin ja kristillisiin legendoihin. Lukuisista resepteistä huolimatta teos ei olekaan varsinainen keittokirja vaan ennemmin kirja ruoasta, tarinoista sekä uskonnollisista rituaaleista ja symboleista perinteisten ruokalajien takana.
 
Teoksen visuaaliseen ilmeeseen on satsattu. Sen näyttävä, lähes taivaallista hehkua säteilevä ulkoasu on Riikka Löytökorven käsialaa.
 
Marja Tanhuanpään sanoin “nälän ja kylläisyyden välissä on koko elämämme“.
***
Soili Arha – Teija Isohauta
Tekstiilitaidetta luonnosta
 
Tekstiilitaidetta luonnosta on näyttävästi kuvitettu tietokirja luonnon tarjoamista materiaaleista ja niiden käytöstä tekstiilitaiteessa. Kirjan esimerkit tulevat tunnustetulta tekstiilitaiteilija Soili Arhalta, joka on käyttänyt luonnosta sellaisenaan poimittuja materiaaleja monipuolisesti jo yli 20 vuotta. Arhan tekstiilit hyödyntävät perinteisiä naisten töitä; aiheet tulevat usein luonnosta, mutta rakenteen taustalla ovat myös vanhat kirjonnat ja pitsit. 

Kulttuurikustantamo Maahengen kustantama Tekstiilitaidetta luonnosta tarjoaa taideosionsa lisäksi myös runsaasti tietoa elinympäristöstämme. Kasvien ja kasvinosien keräysajat tulevat käsitellyiksi ja mukana on myös vinkkejä, kuinka materiaaleja tulee kohdella, jotta ne kestäisivät erilaista käsittelyä, kuten kuivattamista, taivuttamista, värjäämistä ja puhdistamista.

Arhan työt hehkuvat kirjan monipuolisessa kuvituksessa. Hänen taiteessaan näkyy, kuinka perinteiset tekniikat kuten sitominen, solmiminen sekä vapaamuotoisten pintojen ja muotojen rakentaminen soveltuvat luonnonmateriaaleille sopiviksi.

Teija Isohaudan kirjoittama teos osoittaa, että luonnonmateriaalit antavat tekijälleen loputtoman materiaalikirjon, joka on paitsi ekologinen myös ilmainen.
***
Timo Helle
Porovuosi – Tutkija pororenkinä Sompiossa
 
”Teen kaikkea, mitä osaan tai neuvotaan”, lupasi porotutkija FT Timo Helle pestautuessaan lokkalaisten pororengiksi Suomen suurimpaan paliskuntaan, 12 000 poron Kemin-Sompioon. Tuloksena on upeasti kuvitettu kirja Porovuosi, mukaansatempaava ja ainutlaatuinen nykyporonhoidon kuvaus, jolle vanhojen poromiesten tarinat antavat historiallista syvyyttä.
 
Porotöissä erämaan hiljaisuuden rikkoo mönkijöiden tai moottorikelkkojen vongahtelu, syksyllä helikopterin pörinä. Kaikki ei ole kuitenkaan muuttunut. Syksyllä ja talvella asutaan kuukausikaupalla porokämpillä poronkäristystä ja porokeittoa syöden. Jalat pysyvät lämpiminä poron nahasta tehdyissä karvakengissä, ja rotusaidan kirnussa singahtelee edelleen suopunki, poromiehen ikivanha työväline.
 
Kirjassa kuvataan muun muassa vasanleikkoa, kopterihakua, varsinaista poroerotusta ja niihin liittyviä yksityiskohtia tavalla, jossa paliskuntien ja poromiesten arki aukenee maallikollekin. Asiantuntijasta, porotutkija Timo Helteestä tulikin oman porovuotensa aikana aloittelija, poroslangin perusopintoja suorittava ulkopuolinen tarkkailija.
 
Helle kertaa kirjassaan seikkaperäisesti poron biologiaa ja laumakäyttäytymistä. Oman osansa kuvauksesta saa myös porojen kanssa työskentelevä ihmisyhteisö, jonka sosiaalisia suhteita ja monenkirjavia pelisääntöjä avataan lukijalle vivahteikkaasti.
***
Lauri Kontro
Parhaat punktit
 
Kokoelma Lauri Kontron kirjoittamia Päivän punkti –kolumneja ilmestyy Maahengen kustantamana taskukirjana. Kirjan nimi on Parhaat punktit.
 
Kontro on Maaseudun Tulevaisuuden entinen pitkäaikainen päätoimittaja, jonka kirjoittamia kolumneja on kertynyt vuosien varrella tuhansiin nouseva määrä. Tämänkertainen kirja sisältää punkteja tuoreimmasta päästä. Kolumnit on jaettu neljään aihepiiriin.
 
Maa, jossa kielletään kaikki, käsittelee suomalaista kieltomentaliteettia ja hallitusta, jolta ei tunnu onnistuvan mikään. Mukaan on päässyt jopa ajankohtainen kohuaihe – keskiolut sekä Viron viinaralli, vaikka itse kolumni on kirjoitettu viime vuonna.
Metsä on uusi Nokia arvioi suomalaista biotaloutta. Myös kansainvälisyys pilkahtaa sieltä täältä. Kirjoittaja ottaa kantaa mahdolliseen Nato-jäsenyyteen ja kysyy, onko Sveitsissä jotakin vikaa.
Kaupunkipolitiikka on yksi Kontron lempiaiheista. Hän kysyykin, kuka suojelisi kaupunkia. Erämaissa ollaan kyllä suojelemassa jokainen suopalanenkin, mutta kaupungissa saa tehdä mitä tahansa.
Direktiivihanhi-osiossa Kontro ryöpyttää myös ympäristöhallintoa, jolle ei mikään riitä silloin, kun maaseudulle asetetaan kieltoja ja rajoituksia.
***
Metsällä (eri tekijöitä)
(toim. Ville Pekkanen-Markku Hattula)
 
Metsällä-kirjoituskilpailuun lähetettiin yli 600 tekstiä, joiden parhaimmistosta on koottu samanniminen antologia kulttuurikustantamo Maahengen kustantamana. Se julkaistiin keskiviikkona 08.04. Maahengen tiloissa.

Kirjaan valitut tekstit kertovat monipuolisesti suomalaisesta metsästysperinteestä sekä sen kokemista muutoksista. Ne toimivat myös erinomaisena oppaana niille, joille metsästyksen monipolviset säännöt ja käytänteet ovat jääneet vieraiksi. Samalla päästään kurkistamaan metsästysseurueiden toimintaan, niiden hierarkiaan sekä jahtiporukoiden sosiaalisiin suhteisiin. Pohditaan myös, kuinka teknologian kehitys, kaupungistuminen ja luonnonsuojelu-aate ovat vaikuttaneet suomalaiseen yhteiskuntaan, metsiin, ihmisiin ja lopulta eläimiin. 

Lopulta kaikkein tärkeimmäksi asiaksi kirjoituksissa nousee se valtava tunteiden ja aistihavaintojen kirjo, joka metsällä käydessä on läsnä. Metsä tarjoaa tärkeän siteen sukupolvien välille, sillä metsästys on kuvattu monissa teksteissä olennaiseksi rituaaliksi aikuiseksi kasvamisessa.
***
Riitta Mustonen (toim.)
Ruisvoimaa
 
Nälkävuosien pelastajasta Michelin-tähden herkuksi ja suomalaisuuden symboliksi. Näin voisi kiteyttää sen valtavan laajan janan, jolla ruis on toiminut suomalaisessa ruokakulttuurissa. Kulttuurikustantamo Maahengen kustantamassa Ruisvoimaa-teoksessa syväluodataan rukiin historiaa ja nykypäivää useista eri näkökulmista.

Ruis oli viime vuosisadan alussa tärkeimpiä raaka-aineita suomalaisessa ravitsemuksessa. Ruista syötiin peräti 170 kiloa henkeä kohti vuodessa, siis melkein puoli kiloa päivässä. Nykyäänkin ruista syödään vuodessa noin 17 kiloa henkeä kohti, eli pari viipaletta ruisleipää per päivä.

Rukiin suosion syitä kuvataan kirjassa seikkaperäisesti. Ruis soveltuu viljeltäväksi pohjoisiin olosuhteisiin ja se on todettu äärimmäisen terveelliseksi sekä tärkeäksi kuidun lähteeksi. Ruis sopeutuu hyvin myös fine dining -olosuhteisiin: se sai eurooppalaiselle elintarvikkeelle myönnettävän Michelin-tähden vuonna 1978.

Rukiin historian, sen terveysvaikutusten, viljelystapojen sekä myllyjen toiminnan lisäksi kirjassa on lukuisia reseptejä. Perinteisen jälkiuunileivän valmistusta esitellään ja samalla selvitetään taikinajuuren oikeaoppinen käyttö sekä valmistus. Kirja osoittaa rukiin olevan monipuolinen raaka-aine, josta syntyy niin leipää, puuroa, mämmiä, pastaa, nachoja kuin myös erinomaista viskiä.
***
HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat  vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, jos et  saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale  Agricolan toimitukseen jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen  arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista lisäksi muussakin  julkaisussa ja muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös  Agricolassa.   Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen  Agricolan sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/  josta se lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja  julkaisee arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut- listan tilaajille sähköpostina. Arvostelu tallentuu "Agricolan kirja- arvostelut" julkaisun sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-
arvostelut/.