[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Temppuja ja taitoa teltassa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pekka Kaarninen <pekka.kaarninen at gmail.com> FT, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Nevala, Heikki: Huvielämän kiertolaisia. Kotimainen sirkus ja tivolitoiminta
1900-1950. Keravan museo ja Sirkuksen tiedotuskeskus, 2015. 193 sivua.


Temppuja ja taitoa teltassa
---------------------------------------------------------

Suomalaista sirkusta ei ole tutkittu kovin paljon, joten Heikki Nevalan kirja
Huvielämän kiertolaisia on tarpeellinen teos. Se ei ole varsinainen historia
vaan enemmänkin suomalaista sirkusta ja sirkustaiteilijoita esittelevä laaja
hakuteos.

 

Huvielämän kiertolaisia käsittelee 1900-luvun alkupuolen suomalaista sirkusta
ja sen toimintaa 1950-luvulle asti. Perusteellisimmin käsitellään vuosisadan
alkua, joka oli suomalaisen sirkuksen kulta-aikaa, jolloin luotiin myös perusta
suomalaiselle sirkusosaamiselle. 1930-luvulla sirkustoimintaa oli lähinnä
kiertävien tivolien yhteydessä. Tivoleissa oli tarjolla kävijöille
monenlaista muutakin huvitusta, kuten pelikoneita ja ampumatelttoja, ja
sirkusesitykset olivat vain osa niiden toimintaa. Sota-aikana sirkuskin joutui
sopeutumaan poikkeusolosuhteisiin ja toimintaa oli hyvin vähän. 1950-luvun
tapahtumia Nevala käsittelee hyvin suppeasti. Silloin aloitti toimintansa
Linnanmäki, jossa on ollut myös sirkusesityksiä.

Aikaisemmin suomalaisen sirkuksen historiasta on kirjoitettu muutama kirja,
joissa on tuotu esiin tämän alan kehitys Suomessa pääpiirteissään. Nevalan
kirja täydentää hyvin näissä teoksissa käsiteltyjä teemoja. Nevala itse
on kirjoittanut suomalaisten taikurien historiasta, joten taikurit eivät
tässä kirjassa ole kovin suuressa roolissa. Varhaisempia vaiheita on
käsitellyt Sven Hirn omissa teoksissaan, joten niihin aikoihin Nevala ei puutu.

Nevala käsittelee Suomessa kiertäneet suomalaiset sirkukset sekä suomalaiset
sirkustaiteilijat. Kirjan rakenteesta johtuu, että samoista asioista kerrotaan
useassa kohdassa ja toistoa on paljon. Kirjan mainoksen mukaan käsittely on
ensyklopedistisen tarkkaa ja sellaistahan se onkin. Kuitenkin toistoa olisi
voinut hieman karsia.



Kuva: Sirkus Sariolan henkilökuntaa sirkusteltan edustalla. Kuvaaja Valde
Larimo 18.9.1952-19.9.1952. Keravan museo, CC BY-NC-ND 4.0

Kirja liittyy Keravalla Taide- ja museokeskus Sinkassa olevaan näyttelyyn Huvin
vuoksi – Suurenmoiset Sariolat.
http://www.sinkka.fi/nayttely/huvin-vuoksi-suuremmoiset-sariolat/  Kirja kertoo
näyttelyä laajemmin suomalaisesta sirkuksesta.

Vaikka sirkus on ollut aikoinaan varsin näkyvä ja kuuluva ilmiö, on siitä
säilynyt yllättävän vähän tietoja. Jonkin verran arkistoaineistoja on
ollut käytössä. Tärkeä lähderyhmä on ollut kansalliskirjaston digitoidut
sanomalehdet, joista on löytynyt tietoja sirkusten liikkeistä Suomessa sekä
mukana olleista taiteilijoista. Lehdistöä onkin käytetty runsaasti.
Sirkusjulisteita ja käsiohjelmiakin löytyy jonkin verran arkistoista ja
yksityishenkilöiden kokoelmista. Kirjassa on käsitelty laajasti myös
lehdistössä eri aikoina käytyä keskustelua sirkuksesta.

Huvivero hyydytti sirkuksen

Sirkustoiminta oli 1900-luvun alussa Suomessa hyvin vilkasta. Se kuitenkin
hiipui itsenäisyyden aikana ja suurin syy oli huvivero, joka oli sirkukselle
erittäin korkea. Se käytännössä lähes lopetti varsinaisen sirkustoiminnan
ja varsinkaan nimeä sirkus ei uskallettu käyttää. Sirkus on hyvä esimerkki
verotuksen epäonnistumisesta. Verolla oli tarkoitus kerätä valtiolle varoja
niin kuin sen tarkoitus kai aina pitäisi olla, mutta käytännössä se johti
toiminnan loppumiseen, jolloin valtiokaan ei saanut verotuloja.

Sirkusta on jossain määrin hyljeksitty ja erilaiset tahot ovat vastustaneet
sitä. Nevala tuo esiin mm. raittiusliikkeen ja jopa elokuva-alan yrittäjät,
jotka saattoivat vastustaa sirkusta vaarallisena kilpailijana. Sirkuksella ja
elokuvalla on kuitenkin läheinen historia, sillä varhaiset elokuvaesitykset
olivat usein sirkuksen yhteydessä.

Monissa suomalaisissa elokuvissa saatettiin mainita sirkukset, vaikka niissä ei
olisikaan ollut oikeita sirkustaiteilijoiden esityksiä. Esimerkiksi
valepukuinen vapaaherra Arnold poikkesi kulkurimatkallaan sirkuksessa, jossa
häntä ihailevat naisakrobaatti ja voimanainen, joka auttaa hänet pakoon.
Voimanaisen esikuva löytyy suomalaisen sirkuksen historiasta – Urjalan
voimanainen Anna Anthonius oli kansainvälisestikin tunnettu taiteilija.
Kulkurin valssin voimanainen oli nimeltään Athalia. Nevala ei kuitenkaan
käytä elokuvia lähteenään.



Kuva: Anna Anthonius, voimailijia sirkusesiintyjä "Urjalan voimanainen"
studiomuotokuvassa n. 1903-1905. Kuvaaja Johan Englund. Keravan museo, CC
BY-NC-ND 4.0i

Sirkusta pidettiin epätaiteellisena

Varsin runsaasti sirkusta vastustettiin teattereissa, jotka halusivat jakaa
taiteen hyvään ja huonoon, mikä on ollut usein toistuva jako myöhemminkin.
Sirkus oli aikoinaan huomattavasti suositumpi kuin suomalainen teatteri. Sirkus
myös kiinnosti kaikkia kansanryhmiä ja näytöksiä kävi katsomassa
kaikenlaisia ihmisiä. Teatteriesityksiin yleisöä riitti vain niukasti, vaikka
teatteri-ihmisten mielestä siellä oli tarjolla todellista taidetta. Sirkusta
oli myös mahdollista nähdä kaikkialla Suomessa, sillä sirkukset kiersivät
esiintymässä eri paikkakunnilla.

Sirkuksella on läheinen yhteys myös urheiluun. Varsinkin paini ja voimistelu
liittyvät sirkukseen. Sirkuksessa oli usein mukana ammattilaispainiotteluita,
jotka saattoivat kiinnostaa yleisöä enemmän kuin varsinaiset esitykset.
Tapana oli, että myös yleisö saattoi haastaa lavalla esiintyvät voimamiehet
ja –naiset. Tästä on esimerkkejä myös vanhoissa suomalaisissa elokuvissa.



Kuva: Ludwig Swoboda(?) sekä sirkusnorsu Pepi vuonna 1930. Kuvaaja: tuntematon
1930. Keravan museo. CC BY-NC-ND 4.0

Kansainvälinen sirkus

Sirkukseen on aina liittynyt kansainvälisyys ja sirkuksissa on esiintynyt
ihmisiä monista maista. Se tulee hyvin esiin Nevalan teoksessa, jossa
käsitellään jonkin verran myös Suomessa esiintyneitä ulkomaalaisia. Sen
sijaan suomalaisten taiteilijoiden toiminnasta ulkomailla kerrotaan suppeasti.
Erilaiset sirkussuvut ovat vaikuttaneet alan kehitykseen ja näistä monet ovat
tulleet Suomeen ulkomailta. Osa heistä on myös jäänyt Suomeen, vaikka sirkus
on aina ollut varsin kiertävää toimintaa.

Nevalan käsittelemän aikakauden jälkeen suomalainen sirkus on kehittynyt
runsaasti ja sen Nevala tuo lyhyesti esiin. Tänä päivänäkin suomalainen
nykysirkus on varmaan tunnetumpaa ulkomailla kuin Suomessa.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/