[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Maalaistalon pojasta veteraanipoliitikoksi

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Mickelsson, Rauli <rauli.mickelsson at utu.fi> VTT, dosentti, Turun yliopisto,
valtio-oppi
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kääriäinen, Seppo: Meikäläisen mukaan. Teos, 2015. 229 sivua.


Maalaistalon pojasta veteraanipoliitikoksi
---------------------------------------------------------

Seppo Kääriäisen teos on kansanedustajan vaalikirja, joka ei sisällä kovin
ihmeellisiä poliittisia paljastuksia – ehkä lukuun ottamatta Kekkosen
hirvestysseikkailua. Teos kuvaa Kääriäisen matkan maalaistalon pojasta
veteraanipoliitikoksi.

 

Odotin Seppo Kääriäisen kirjalta paljon kolmesta syystä. Ensinnäkin
Kääriäisen väitöskirja Sitä niittää mitä kylvää” vuodelta 2002 oli
tarkkanäköinen teoreettisesti reflektoiva kuvaus keskustapuolueen
kehityksestä vuosina 1964 - 2001. Toiseksi, vuonna 2003 ilmestynyt Karina
Jutilan väitöskirja Yksillä säännöillä, kaksilla korteilla? kritisoi
keskustan päätöksentekotapaa, jossa Kääriäinenkin on ollut
puoluesihteerikautensa aikana mukana. Kolmanneksi Jarmo Korhonen julkaisi vuonna
2014 lähes 800 – sivuisen tiiliskiven Väyrysen valtakunta, jossa hän kertoo
asiakirjoihin vedoten mm. keskustan puoluerahoituksesta ja siihen liittyvistä
epäselvyyksistä.  Kääriäisen kirja olisi voinut olla tohtorin kirjoittama
vastine tähän keskusteluun, mutta se onkin kansanedustajan kirjoittama
vaalikirja.



Kuva: Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusministerit Seppo Kääriäinen ja Donald
Rumsfeld vuonna 2006. (Wikipedia)

Kääriäisen mukaan hänen kirjansa ei ole omaelämänkerta, vaikka hän
käykin läpi lapsuus- ja nuoruusvuotensa Iisalmessa ja opiskeluaikansa
Helsingissä. Kirjassa Kääriäinen kertoo tarinansa, jota johdattelee sattuma,
hän menee sattumalta politiikkaan ja yllättäen eduskuntaan. Kääriäisen
kertomus maalaistalon pojasta veteraanipoliitikoksi ei ole ainutlaatuinen.
Maisteriksi valmistuttuaan hän suunnitteli ryhtyvänsä tutkijaksi, mutta
sattuma sai hänet töihin keskustapuolueen puoluetoimistoon, sitten
puoluesihteeriksi ja kansanedustajaksi. Kääriäinen kertoo myös miten Tauno
Matomäki puhui hänet kauppa- ja teollisuusministeriksi Ahon hallitukseen
vuonna 1993. Kirja sisältää kertomuksia elämän suurista käänteistä,
sairauksista ja perheen perustamisesta sekä väitöskirjatyöstä.

Kekkonen hirvenä

Suurimman sivumäärän kirjasta vievät kuitenkin Kääriäisen poliittisen
mielipiteet ja lopuksi tulevaisuuden visiot. Niissä hän pohtii muun muassa ja
maakuntien ja kaupungin suhdetta, Suomen asemaa, Suomen ja Venäjän suhdetta
sekä Euroopan Unionia.

Usein tämän tapaisissa kirjoissa on ”poliittisia paljastuksia”, mutta
niitä ei Kääriäisen kirjassa juuri ole, paitsi ehkä se, että Kekkonen oli
joutua hirvimetsällä ammutuksi, kun ilmestyi väijytykseen väärästä
paikasta. Näin ei tapahtunut, kun Kääriäisen 17-vuotias sukulaispoika
huomasi viime hetkellä, että puskassa liikkui Kekkonen eikä hirvi.

Seppo Kääriäisen kirja on tarkoitettu etupäässä hänen tukijoilleen.
Toivon, että hän vielä toteuttaa lupauksensa ja kirjoittaa seikkaperäisemmin
ajasta, jolloin hän toimi  Keskustapuolueen puoluesihteerinä Paavo Väyrysen
ollessa puheenjohtajana.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/