[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Muutoksia työntekijyydessä toisen maailmansodan jälkeen

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Otto Aura <otto.aura at helsinki.fi> VTM, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Väänänen, Ari & Turtiainen, Jussi (toim.): Suomalainen työntekijyys
1945-2013. Vastapaino, 2014. 300 sivua.


Muutoksia työntekijyydessä toisen maailmansodan jälkeen
---------------------------------------------------------

Ari Väänäsen ja Jussi Turtiaisen toimittaman artikkelikokoelmantavoitteena on
luoda kuva työntekijyyden, työntekijäkuvien ja työntekijämallien
muutoksista. Tarkoituksena on auttaa ymmärtämään paremmin nykyistä
työntekijyyttä.

 

Kirja muodostuu yhdeksästä luvusta, joissa toimittajakaksikon mukaan liikutaan
tiimalasimaisesti yleisestä erityisen kautta yleiseen. Kirjoittajien
tieteenalat edustavat sosiaalitieteitä, historiaa ja työpsykologiaa.

Kirja alkaa Väänäsen ja Turtiaisen kirjoittamalla johdanto-luvulla, jonka
jälkeen tulee samojen kirjoittajien luku Suomalaisen työntekijyyden ja
työntekijäideaalien historia. Nämä kaksi ensimmäistä lukua
määrittävät, mitä tuleman pitää. Myös toinen luku sisältää paljon
johdantomaista määrittelyä. Tavoitteena on selvästi luoda pohja seuraavien,
empiiristen lukujen lukemiselle. Se on sanottava, että toisessa luvussa esille
nostetut teemat ovat työelämän historian ja nykypäivän kannalta
mielenkiintoisia.

Väänänen ja Turtiainen korostavat aivan oikein sitä, ettei millään
yksittäisellä kehityslinjalla, joita suomalaisen työntekijyyden muutoksessa
on tapahtunut, ole yksistään mahdollisuutta kuvata tutkimuskenttää
kokonaisuudessaan. On selvää, että työnteko, työntekijät ja työntekijyys
ovat korostuneet eri tavalla eri ammateissa ajallisesti ja paikallisesti.
Kirjassa käsiteltävät kehityslinjat ovat: muutos työssä,
työntekoympäristöt, sukupuolisuus ja työ, tuottavuuden luonne, vauraus ja
hyvinvointi, työn organisointi, sukupolvi, terveysvaarat, väsymyksen luonne.

Ensimmäinen empiirinen luku on Pekka Varjeen ”Palvelukseen halutaan”:
työpaikkailmoitusten työntekijä. Artikkelin lähdeaineistona käytetään
työpaikkailmoituksia, jotka tekijä on koonnut Helsingin Sanomista
aikaväliltä 1944–2009. Mukana on ilmoituksia, joissa haettiin niin
työntekijöitä ja toimihenkilöitä kuin esimiehiä. Työpaikkailmoitukset
ovat mielenkiintoinen ja perusteltu aineistovalinta, jos vastataan kysymyksiin
työntekijäkuvasta. Luvussa rakennetaan selkeä kuva muutoksesta ja nousseista
vaatimuksista sekä vaatimustasosta.

Johtamisoppaat

Kirjan neljäs luku käsittelee tutkimustematiikkaa johtamisoppaiden kautta.
Anna Kuokkasen kirjoittama Johtamisoppaiden työntekijäihanne: kuuliaisesta
koneen osasta sitoutuneeksi tiimityöläiseksi perustuu aineistoon, joka on
koottu vuosina 1932–2008 julkaistuista johtamisoppaista. Tarkemmin
materiaalina on viisi ihmissuhdekoulukunnan oppeja käsitellyttä opasta
1930–50-luvuilta ja viisi kulttuuriteoriaa käsitellyttä opasta
1990–2000-luvuilta. Käsittely lähtee liikkeelle tieteellisen liikkeenjohdon
valta-asemasta Suomessa 1900-luvun alkupuolella ja jatkaa siitä varsinaiseen
käsittelyyn. Yksi mielenkiintoisista tuloksista on se, että poikkeavuuksista
huolimatta näiden eri ajanjaksojen johtamisoppaissa oli myös paljon
samankaltaisuutta.

Jos kahdessa aikaisemmassa empiirisessä luvussa tarkasteltiin enemmän
erilaisissa teksteissä tuotettuja työntekijyyksiä, niin viides luku
käsittelee opettajien työkuvan muutosta. Erkko Anttilan Opettajien työnkuvan
muutos: kansankynttilästä tunnevalmentajaksi tarkastelee otsikkonsa mukaisesti
opettajien työnkuvan muutosta. Ja tässä tosiaan muutos tuodaan esille hyvin
selvästi. Aineistona on käytetty kansankoulun- ja peruskoulun opettajien
ammattilehdissä käytyjä keskusteluja valikoiduissa vuosikerroissa (1937–38,
1948–50, 1959–60, 1969–70, 1979, 1980). Olisin toivonut perusteluja sille,
miksi juuri valitut vuosikerrat valittiin ja miksi ei otettu mukaan 1990- ja
2000-lukua lehtien systemaattisella tarkkailulla?



Kuudennessa luvussa lähdetään metallityöntekijäin miehiseen maailmaan Jussi
Turtiaisen artikkelin Metalliin kietoutuneet muistot: metallityöläisten
maskuliinisuus toisen maailmansodan jälkeen myötä. Aineistona tässä
erittäin mielenkiintoisessa luvussa on käytetty metallityömiesten
työelämäkertoja. Näin keskiössä on muistaminen ja kokemus, työn
epäviralliset puolet, jotka eivät ehkä muilla tavoin ole tutkittavissa.
Sukupuolen ja metallityön kokemushistorian käsittely on oikein hyvin tehty.
Oman subjektiivisen arvioni mukaan tämä luku oli kirjan parasta antia.

Kirjan seitsemännen luvun Suojelusta työhyvinvointiin: työntekijyyden ja
työympäristön rajojen muutos työturvallisuuden lainvalmistelussa
kirjoittajina ovat Sirkku Kivistö, Jussi Turtiainen ja Ari Väänänen.
Lähtökohtana luvussa on oletus siitä, että työturvallisuuslainsäädännön
prosesseissa on määrittynyt myös työntekijyys. Käytetty aineisto on
kirjoittajien mukaan laaja.  Kirjoittajat tulkitsevat aineistoa ja saavat
esille työntekijyyden määrittelyjä varsinkin työturvallisuuden suhteen.
Työhyvinvoinnista ja sen vaikutuksesta työntekijyyden määrittelyihin olisi
mielelläni lukenut enemmän.

Toiseksi viimeinen luku Terveenä työssä: riskit ja työterveys
lehdistökeskustelussa on Ari Väänäsen ja Pekka Varjeen käsialaa.
Lehdistökeskusteluun pohjautuvasta artikkelista on helppo saada tarttumapintaa
omiin lukukokemuksiin. Mielenkiintoista onkin seurata, millaista keskustelu on
ollut 1960-luvulta lähtien. Lähteinä käytetty valikoituja tekstejä
Helsingin Sanomista ja Me Naisista. Näistä HS on merkityksensä puolesta
helposti ymmärrettävä valinta, mutta olisi ollut valaisevaa ja kiinnostavaa
lukea, miksi Me Naiset valittiin?

Suomalaisen työntekijyyden muutos

Viimeisessä, yhteenvedonomaisessa luvussa kirjan toimittajat vetävät
johtopäätöksiä yhteen otsikolla Suomalaisen työntekijyyden muutos
1945–2013, joka olisi voinut mielestäni olla koko kirjankin otsikko.
Viimeinen luku pitää sisällään varsin perusteellista pohdintaa.
Kirjoittajat esimerkiksi jakavat tutkimusajanjakson tuloksellisesti neljään
kauteen, jotka ovat ammattitaidon kausi (1945–1959), reformien kausi
(1960–1978), subjektiviteetin nousun kausi (1979–1992) ja tiivistymisen
kausi (1993–2013).

Kuva, joka kirjassa rakennetaan suomalaisesta työntekijyydestä toisen
maailmansodan jälkeen, on monipuolinen, mutta silti jäin kaipaamaan enemmän.
Murrokset ovat kuitenkin olleet suuria, jos esimerkiksi otetaan kirjassakin
esille tuotu muutos esimerkiksi maataloudesta palveluihin. Ehkä jonkinlainen
vertaileva artikkeli eri ammattiryhmien työntekijämallien välillä olisi
tuonut lisää syvyyttä. Lisäksi voisi miettiä, että esimerkiksi
rakennusalan työntekijyydet sosiaali- ja terveysaloista puhumattakaan olisivat
voineet lisäpainoa. Jäin myös miettimään olisiko maastamuutolla ja
maahanmuutolla ollut työntekijyyden kannalta mielenkiintoista lisäarvoa
analyysiin.

”Kaikkiaan työelämän tilaa tarkasteleva tutkimus tuntuu päätyneen varsin
hämmentävään päätelmään. Yhtäältä näkyviin piirtyy huima
taloudellinen vaurastuminen, elinkeinorakenteen muutos ja hyvinvoinnin kasvu,
toisaalta myös kiristyvä kilpailu, työelämän uudenlainen hajaannus,
henkinen pahoinvointi ja riittämättömyyden tunteet. Tästä
monisärmäisyydestä on syntynyt painotuksiltaan kirjavaa ja jopa
ristiriitaista tutkimusta.” (s. 25)

Yllä oleva sitaatti antaa varmasti oikeansuuntaisen kuvan. Johtuu ehkä
sanavalinnoista, mutta lainauksen loppuosasta tulee hieman kysyvä olo – eikä
tutkimus saisi olla ristiriitaista? Dialogi erilaisten tutkimusten välillä on
kuitenkin oleellista. Kirjan alussa määritellään käsitteitä, mutta usein
toistuva työnteon kulttuuri jää määrittelemättä. Toisessa luvussa
kirjoitetaan, että kirjassa hyödynnetään ”Foucault’n näkemyksiä
subjektia muovaavasta vallasta ja asiantuntijatiedon merkityksestä” (s. 28).
Lähteistöä tarkastelemalla Foucault mainitaan vain tämän toisen luvun
jälkeen vasta kirjan viimeisessä luvussa. Foucault’sta olisi epäilemättä
ollut käyttöä esimerkiksi opettajien ja kurin yhteydessä.

Kirja on hyvin toimitettu ja tekstit sopivat tyylinsä puolesta samojen kansien
väliin. Teksti on asiallista ja sujuvaa. Ainoastaan sanana työntekijyys
särähtää silmääni, kuten lähes kaikki muutkin samalla kaavalla rakennetut
sanat. Tiimalasin malliseksi hahmoteltu rakenne toimii tällaisessa
kokonaisuudessa oikein hyvin. Tutkimusala on myös niin laaja, että
käsiteltävät aiheet olisi voinut valita hyvin toisella tavalla.

Työnteko on aina ajankohtainen teema ja kyseinen kokoelma on hyvä lisä.
Monipuolisuus ja samanaikainen eri- ja samanlaisuus ovat tärkeitä tuloksia.
Teos saavuttaa siinä tavoitteensa, että se auttaa myös nykypäivän
työntekijää ymmärtämään työnteon historiallista muutosta tietyiltä
osilta. Samalla teos myös näyttää, että työn, työelämän ja
työntekijyyden tutkimukselle on edelleen tilaa.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/