[H-verkko] Arvosteltavaksi: Docendon kevään 2015 kirjoja

[Tapio Onnela]

Agricola - Suomen historiaverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi  Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X)
Jos haluat saada kirjasta arvostelukappaleen, lähetä sähköpostia  osoitteeseen: <agricolan.arvostelut at gmail.com>, jossa ilmoitat kirjan  nimen ja kustantajan sekä postiosoitteesi (maaposti!). Tiedot toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan. Perustele lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen  kirjan.
***
Docendo kevät 2015

Markku Salomaa
Puhutaan Natosta
 
Natosta käyty keskustelu Suomessa on edennyt kuin narulla työntäen. Asia on leimattu epäajankohtaiseksi. Asiallisia puheenvuoroja on väheksytty ja vääristelty. Tässä kirjassa puhutaan Natosta, alkaen historiasta, rakenteista, päätöksenteosta ja käsitteistä. Kirjassa käsitellään esimerkein Naton operaatioita ja sen kehitystä viimeisimpien kriisien perustalta. Salomaa ottaa suorasukaisesti ja perustellusti kantaa käytyyn Natokeskusteluun ja liputtaa Suomen sotilaallisen liittoutumisen puolesta. Markku Salomaa kaataa myyttejä, kuten vanhojen vasemmistolaisten uskomuksen siitä, että Nato olisikin se varsinainen uhka ja että Suomen etujen mukaista olisi toimia Kremliä myötäillen. Salomaa kumoaa käsityksen, että Suomella olisi automaattinen Nato-optio tai että olisimme yksin kyvykkäitä puolustautumaan Venäjää vastaan. Kirja on tarkoitettu kaikille Suomen turvallisuudesta kiinnostuneille kansalaisille.
***
Jukka Valtasaari
Suomen turvallisuus
 
Turvallisuus ei ole pelkkä sana presidenttien puheissa ja hallituksen raporteissa. Se on suomalaisten turvallisuutta, josta pitää keskustella aina kun se mieltä painaa, riippumatta vaalikausista ja muulloinkin kuin hyvän sään aikana. Pitkän uran ulkoministeriössä ja Suomen Washingtonin suurlähettiläänä tehnyt Jukka Valtasaari nostaa tässä puheenvuorossaan kissan pöydälle. Hän korostaa, että turvallisuuteemme kuuluvat länsi ja itä, Euroopan Unioni, Nato, Moskova ja Peking. Tämän ympäri ei pääse sillä, että ns. Nato-optio suljetaan pois vaalikaudeksi. Keskustelu vaatii enemmän kuin kyllä tai ei Natojäsenyydelle: maailman "ison kuvan" hahmottamista, sillä siitä Suomen poliittinen liikkumavara riippuu. Avoimen ilmapiirin Suomessa ei enää tehdä isoja päätöksiä informoimatta ensin äänestäjiä. Mielipiteiden lokerointi sisäpolitiikan värikirjoon kuulematta kunnolla niiden esittäjiä on sekin eilispäivää. Tässä puheenvuorossa Valtasaari kertoo, miten hyvinvointimme perustuu turvallisuuteen, jota Nato takaa, Euroopan integraatioon, jolla on instituutiot, ja siihen, että elämme Venäjän naapurina ja toimimme globaalitaloudessa. Toisin sanoen, mitä pitäisi tehdä, kun ei voi istua katsomossa seuraamassa omaa peliään.  
 
***
Markku Salomaa
Erikoisjoukot iskevät ensimmäisinä
 
Erikoisjoukoista tekee erikoisen toimintatapa, vaikka ne muuten muistuttavat maavoimia ja merijalkaväkeä. Ne soveltavat tavanomaisuudesta poikkeavia taistelukeinoja. Niiden toimintatavat saattavat muistuttaa terroristien vastaavia, vaikka juuri terrorisminvastainen taistelu on yksi niiden päätehtävistä. Erikoisjoukkoja ei lueta varsinaisiin taistelujoukkoihin. Ne lähetetään liikkeelle nykypäivän kriiseissä ja konflikteissa aina ensimmäisinä. Jos niiden operaatiot eivät riitä, käytetään tavanomaisia joukkoja. Tässä kirjassa kuvataan keskeisten valtioiden erikoisjoukkojen organisaatiot, vahvuudet ja operaatiot. Käsiteltynä on myös erikoisjoukkojen kehittämisen historia. Erikoisjoukkojen omimpia tehtäviä ovat kirurgisen tarkat täsmäiskut. Tällä hetkellä valtioiden kilpavarustelu tapahtuu erikoisjoukkoja luomalla. Periaatteessa erikoisjoukkojen iskulla voidaan ratkaista tulevan sodan kulku jo etukäteen. Niillä voidaan myös estää vastustajaa ryhtymästä hyökkäykseen. Ne voivat myös halvaannuttaa siviiliyhteiskunnan toiminnan iskemällä infrastruktuuriin. Ukrainan kriisin takia erikoisjoukkojen kehittäminen on erityisen ajankohtaista Suomessa – asian tärkeyttä on korostanut puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg.
 
***
Jouko Marttila
Kansa kärsii, poliitikko porskuttaa
 
Puolueet ilman aatteita Suomen talouden pohja pettää. Estääkö konsensus uudistumisen, vai ovatko aatteet palaamassa politiikkaan? Hakevatko Alexander Stubb ja Antti Rinne voimaa menneisyydestä ja johtavat puolueensa uuteen vastakkainasetteluun? Kirja kuljettaa lukijan läpi poliittisen historian 1970-luvun suomettuneesta konsensuksesta nykypäivän kvartaalipopulismiin. Teos kuvaa kuinka keskiluokkaa lähestynyt SDP otti etäisyyttä sosialismiin ja kokoomus kumarsi Kekkosta. Todellisia vallankäyttäjiä olivat pankit ja etujärjestöt. Hallittu rakennemuutos mureni eduskuntaryhmien käsittelyssä. Valtiovarainministeri Erkki Liikanen paloi loppuun ja pakeni Brysseliin. ”Ei Liikasen pää- tä kannata leikata, siihen kasvaa kaksi tilalle”, ilkkui kansanedustajatoveri. Pääministeri Harri Holkeri pysytteli puoluekiistojen yläpuolella ja puheenjohtaja Ilkka Suomista haukuttiin kommunistiksi. Suomi horjui suunnitelmatalouden ja markkinatalouden välimaastossa. Arkistolähteisiin perustuvassa kirjassa osoitetaan, kuinka Suomesta tuli konsensuksen panttivanki. Julkisen talouden pöhötauti paheni, eikä jarruja ole löydetty. Nykypäivän kvartaalipopulismissa puheet ovat kovia ja teot pehmeitä. Jouko Marttila on tietokirjailija ja viestintävalmentaja, joka viimeistelee poliittisen historian väitöskirjaansa kokoomuksen ja SDP:n talouspoliittisesta lähentymisestä. Hän on kirjoittanut tietokirjoja taloudesta, sijoittamisesta ja judosta. Marttila tunnetaan pitkäaikaisena Ylen taloustoimittajana. Marttila on viestintätoimisto Kaiku Helsingin perustajaosakas.
 
***
Ville Vänskä
Merisota Historia, teoria ja nykypäivä
 
Merisodankäynti on kiehtova ja romantisoitu sodankäynnin alue, josta Suomessa ja suomeksi on kirjoitettu valitettavan vähän. Merisodan päämääristä ja teorioista on kirjoitettu laajemmin viimeksi 1920-luvulla. Myöhemmät kirjoitukset ovat hajanaisia artikkeleita tai merisodan historiaa. Merisodankäynnin kehitystä, tavoitteita, taktiikkaa ja periaatteita suomalaisesta näkökulmasta käsittelevä kokonaisesitys on tähän asti puuttunut. Vänskän kirja on syntynyt palavasta halusta ymmärtää merisodankäyntiä laajemmin. Kertyneestä aineistosta on hioutunut vuosien lukemisen, kirjoittamisen ja keskustelun kautta kirja, jossa käsitellään merisodan historiaa, kehitystä, teoriaa, taktiikkaa, periaatteita. Kirjan punainen lanka on ymmärtää merisodankäyntiä Suomen merivoimien näkökulmasta. Suomen meripuolustus poikkeaa merkittävästi kansainvälisestä valtamerilähtöisestä ajattelusta. Tähän ovat johtaneet monet tekijät kuten esimerkiksi vahvasti puolustuksellinen puolustusratkaisumme, rikkonainen rannikkomme, riippuvuutemme meriyhteyksistä, käytettävissä olevat pienet voimavarat ja jäätalvi. Yleisesikuntakomentajakapteeni Ville Vänskä on palvellut Merivoimissa vuodesta 1999. Nykyisin hän toimii rannikkojoukkotaktiikan opettajana Maanpuolustuskorkeakoulussa. Tämä ajatuksia herättävä, upeasti kuvitettu ja merisotaa laaja-alaisesti käsittelevä teos sopii kaikille sotahistoriaa, merisodankäyntiä tai maanpuolustuskysymyksiä harrastavan käsiin.
 
***
Markku Iskanius
Ilmojen kenraali ja kiistelty komentaja J. F. Lundqvist 1940–1946
 
Kenraaliluutnantti J. F. Lundqvist johti jatkosodassa Suomen lentojoukkoja ja ilmatorjuntaa. Pienemmissä asioissa Lundqvist oli päättäjä ja suuremmissa niiden esittelijä ylipäällikkö Mannerheimille. Iskanius avaa kiinnostavasti jatkosodan aikaisia henkilöristiriitoja, hankintoja, saksalaissuhteita sekä Lapin sotaa. Kirja tarjoaa kiinnostavaa tietoa esimerkiksi kesältä 1940, jolloin tasavallan presidentti, hallitus ja ylipäällikkö uhkasivat erota, jos eduskunta ei hyväksy lakia puolustusvoimain ylimmästä johdosta Mannerheimin haluamassa muodossa. Erityisen kiinnostava on Lundqvistin vajaan vuoden kausi puolustusvoimain komentajana 1945–1946. Ajanjaksoa leimasivat liittoutuneiden valvontakomission läsnäolo, kommunistien valtapyrkimykset, kurssinmuutos turvallisuuspolitiikassa sekä tappioita murehtivien suomalaisten synkät tunnelmat. Lundqvist yritti huonolla menestyksellä juurruttaa armeijaan Mannerheimin hyväksymää ja pääministeri Paasikiven muotoilemaa "uuden suunnan politiikkaa". Lundqvistille lankesi myös puolustusvoimien uudistaminen, johon liittyi 33 upseerin erottaminen. Tämä asia johti välirikkoon Mannerheimin ja Paasikiven kanssa, ja Lundqvist erosi toukokuussa 1946 komentajan tehtävistä. Sotatieteiden tohtori, eversti (evp.) Markku Iskanius on julkaissut useita kirjoja ja kirjoituksia sotahistoriasta sekä operaatiotaidosta ja taktiikasta.
***
Pekka Borg, Maria Joutsenvirta
Maapallo ja me – Luonnonvarat ja kasvun rajat
 
Ihmisen toiminta on muuttanut maapalloamme: olemme kohdanneet ekologiset rajat ja osin jo ylittäneet ne. Ilmasto on muuttumassa ennakoimattomaksi, luonnonvarat hupenevat liikakäytön takia ja ympäristövauriot lisääntyvät. Väestön määrä kasvaa, samoin köyhyys ja eriarvoisuus. Luonnon monimuotoisuus vähenee ja sen ihmiselle tarjoamat ekosysteemipalvelut vaarantuvat. Korkean elintason Suomessa voi olla vaikea ajatella, että ilmastonmuutos, luonnonvarojen hupeneminen ja vakavat ympäristövauriot ovat todellisia ja vaikuttavat merkittävästi ihmisten elämiseen. Tarkastelu pitäisikin laajentaa globaaliksi, jolloin ongelmat ymmärrettäisiin paremmin. Mitä voisimme asialle tehdä? Dosentti Pekka Borgin ja KTT Maria Joutsenvirran kirja on kokonaisvaltainen ja kiihkoton ekologis-taloudellinen katsaus maapallon luonnonvarojen käyttöön. Sen perusviesti kuuluu: on pyrittävä ehkäisemään mahdollinen ilmasto- ja ekokatastrofi kaikin keinoin. Vallitsevat talousmallit luotiin aikana, jolloin luonnonresursseja oli runsaasti suhteessa väestömäärään. Sittemmin olemme siirtyneet ehtyvien resurssien maailmaan, minkä vaikutus ihmisen taloudelliseen toimintaan on mullistava. Kuinka voimme elää vastuullisemmin kuluttamalla vä- hemmän luonnonvaroja, energiaa ja tavaroita? Muutos ei ole uhraus eikä kärsimys, vaan rikkaus ja omatoimisen aktiivisuuden alku.
 
***
Matti Allonen, Jari Nykänen
Talvisodan asevelimerkit
 
Asevelimerkit edustavat suomalaisille yhä varsin tuntematonta merkkikulttuuria. Tässä teoksessa esitetään ensimmäistä kertaa tutkittua tietoa niin talvisodan muistoristeistä kuin asevelimerkeistäkin. Asevelimerkit ovat sodan käyneiden, siviilielämään jo päässeiden aseveljien yhteisöllisyyttä kuvaavia merkkejä. Ne kuvaavat talvisodan henkeä aidoimmillaan – kaveria ei jätetä. Matti Allosen ja Jari Nykäsen kirja perustuu arkistotutkimukseen ja perusteelliseen analyysiin merkkien valmistuksesta. Kirjaan on yhtenäiseen tapaan kuvattu eri keräilijöiden ja instituutioiden aiheen mukaisia merkkejä. Kirja tuo lisävalaistusta talvisodan taistelujen läpikäyneiden pienten kokoonpanojen, joukko-osastojen ja taistelusuuntien teettämien merkkien syntymiseen ja valmistamiseen. Teoksessa käsitellään myös välirauhan aikana syntyneen aseveliliikkeen, Suomen Aseveljien Liiton, tuottama oma merkki. Niin ikään alunperin asevelimerkeiksi luodut, nykyiset talvisodan muistoristit, saavat lisävalaistusta. Kirjan kuvitus antaa tutkijoille ja keräilijöille aivan uuden mahdollisuuden arvioida omia kokoelmiaan. Kirjan avulla uudetkin harrastajat pääsevät mukaan merkkimaailmaan ja toivottavasti vanhoista piirongin laatikoista tehdään tärkeitä löytöjä suvun menneisyyden kartoittamiseksi.
 
***
HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat  vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, jos et  saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale  Agricolan toimitukseen jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen  arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista lisäksi muussakin  julkaisussa ja muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös  Agricolassa.
 
Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen  Agricolan sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/  josta se lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja  julkaisee arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut- listan tilaajille sähköpostina. Arvostelu tallentuu "Agricolan kirja- arvostelut" julkaisun sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja- arvostelut/.
***