[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Nopeasti eriarvoistuva maailmamme

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Andrei Kalinitchev <andkal at utu.fi> FL, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Göran Therborn: Eriarvoisuus tappaa (The Killing Fields of Inequality).
Kääntänyt Tatu Henttonen. Vastapaino, 2014. 240 sivua.


Nopeasti eriarvoistuva maailmamme
---------------------------------------------------------

Kansa ei ole enää perinteinen ja yhtenäinen yhteisö, kansallisvaltiota
pitää uudistaa. Millä tavalla se onnistuu? Näkemykset keinoista eroavat
vasemmistolaisten ja oikeistolaisten sosiologien välillä. Eriarvoisuus tappaa
on vasemmistolaisen sosiologin puheenvuoro eriarvoistumisesta, yhteiskunnan
nykytilasta, kapitalismista ja globaalista kriisistä.

Käsittelyssä oleva kirja on Cambrigden yliopiston emeritusprofessori Göran
Therbornin kirjoittama. Se perustuu sekä kirjoittajan että muiden tutkijoiden
tutkimusten lisäksi myös lukuisiin tilastoihin. Eriarvoistumista on
toistaiseksi tutkittu vähän. Suurin panos tätä yhteiskunnallista ongelmaa
käsittelevien teorioiden pohdinnassa kuuluu yhteiskuntafilosofialle,
lääketieteelle ja epidemiologialle. Therborn käsittelee teoksessaan
eriarvoistumista maailmanlaajuisesti, tarkastellen yhteiskunnallisia muutoksia
yhtä lailla Euroopassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa kuin Afrikassa ja
Aasiassakin. Tämä kirja ei ole varsinainen tieteellinen tutkimus, vaan
emeritusprofessorin pyrkimys vakuuttaa opiskelijat ja tutkijat siitä, että
eriarvoisuutta tulee lähestyä globaalisti ja moniulotteisesti. Teos kannustaa
siirtymään aiheen pariin ja on kirjoittajan mukaan "empiiriseen näyttöön
tukeutuva kansalaispuheenvuoro".

Eriarvoistuminen vaikuttaa elinajanodotteisiin ja kaventaa demokratiaa

Kirja alkaa heti kirjoittajan loppupäätelmällä: eriarvoistuminen heikentää
ihmisten terveyttä, itsekunnioitusta, itsetuntemusta ja voimavaroja osallistua
aktiivisesti maailman menoon. Therborn pitää eriarvoistumista myös
kulttuurisena ilmiönä. Tätä lauselmaa pitänee tulkita siten, että eri
kulttuurien edustajat kokevat ongelman toisistaan poikkeavilla tavoilla.
Therborn tarkastelee globaalia tilannetta kolmella osa-alueella: taloudellinen
eriarvoistuminen, vähemmistöjen ja sukupuolten tasa-arvo sekä
yhteiskunnalliset hierarkiat.

Ruotsalaissyntyinen Therborn toteaa laajaa tutkimuskirjallisuutta ja useita
valtioita koskevia tilastoja käyttäen, että köyhillä kansalaisilla on
lyhyempi elinajanodote varakkaisiin verrattuna. Koulutus on hänen mukaansa
myös merkittävä tekijä tässä, sillä korkeakoulutetut elävät pidempään
kuin vähemmän koulutetut. Sosiaalisella polarisoitumisella on siis
negatiiviset terveydelliset seuraukset huono-osaisten väestöryhmään.
Köyhät ja vähän koulutetut myös sairastuvat yleisiin
pitkäaikaissairauksiin huomattavasti nuorempina. Tämä selonteko on karmeaa
luettavaa, koska se todistaa, että nyt syrjäytymisestä, huonoista
työehdoista ja heikosta yhteiskunnallisesta asemasta kärsivät ihmiset tulevat
myös sairastamaan hyväosaisia enemmän ja kuolemaan heitä aiemmin. Sama
koskee syrjäytettyjä vähemmistöjä. Kaiken lisäksi tällä ilmiöllä on
taipumus periytyä vanhemmilta lapsille.



Kuva: Henrik Berger Jørgensen, Kiina 2009.

Eriarvoisuutta on myös eri maiden välillä, sillä toiset maat lukeutuvat
köyhiin kehitysmaihin samalla kun toiset ovat varakkaita, kehittyneitä maita.
Tilanne muuttuu jatkuvasti, sillä viime aikoina osa kehitysmaista on pystynyt
nostamaan kansalaistensa elintasoa. Therborn pitää eriarvoistumisen yhtenä
haasteellisena sivuvaikutuksena myös demokratian kaventumista eli vallan
keskittymistä harvojen käsiin. Hän varoittaa, että "alaluokka" on palannut
Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Onko se palannut jäädäkseen vai tuleeko tilanne
korjaantumaan jollakin tavalla? Se jää nähtäväksi, sillä kirja ei tarjoa
ennusteita.

Meillä Pohjolassa tasa-arvoasiat ovat globaalilta näkökulmalta katsottuna
hyvällä mallilla, sillä lukuisten tutkimusten mukaan eniten tasa-arvoa on
juuri Pohjoismaissa. Myönteisenä seikkana voidaan pitää myös muun kuin
taloudellisen tasa-arvon saavuttamista viime vuosikymmenten aikana. Naisten,
siirtolaisten, homoseksuaalien ja vähemmistöjen oikeudet ovat saaneet niin
meillä kuin myös monissa muissa maissa vallanpitäjien huomion ja epäkohtia
on korjattu. Silti Therborn näkee, että kehitys on edelleen kesken ja tällä
saralla on vielä tehtävää.

Neuvostoajan sosialismi pyrki eroon eriarvoisuudesta, mutta toisin kävi

Mikä sitten synnyttää eriarvoistumista? Therbornin mukaan syynä on
nykykapitalismi. "Kapitalismin puristuksessa tasa-arvon kannattajien täytyy
puolustaa kahdenlaisia oikeuksia, työläisten ja kansalaisten oikeuksia." Jos
verrataan kapitalismia ja sosialismia valtion talousjärjestelminä, niin
huomataan, että jälkimmäinen todella pyrki neuvostoaikana Itä-Euroopan
maissa työllisyyden edistämiseen ja eriarvoisuuden tasaamiseen. Sosialismi
kuitenkin osoittautui kamppailussa tehottomaksi, mikä lopulta johti
talousjärjestelmän vaihtoon.

Sosialistista talousjärjestelmää arvosteltiin muun muassa siitä, ettei se
perustunut vapaalle kilpailulle ja markkinataloudelle, vaan säännöstelylle.
Se rajoitti yksilöiden taloudellista toimeliaisuutta ja näin kavensi
yksilönvapauksia ja mahdollisuuksien toteuttamista. Toisaalta on otettava
huomioon, että myös sosialismin oloissa syntyi kokemukseni mukaan
epätasa-arvoa. Nomenklatuura ja kommunistipuolueen jäsenet olivat
etuoikeutetussa asemassa muihin kansalaisiin verrattuna, joten sosialismi
valtiojärjestelmänä ei pystynyt todellisuudessa edistämään kansalaisten
tasa-arvoa. Käytännössä sen vaikutus esimerkiksi Neuvostoliitossa oli jopa
käänteinen tietyissä tapauksissa, sillä kansalaiset olivat arvoasteikolla
alimmalla sijalla, kun taas sekä nomenklatuura että ulkomaalaiset olivat
heidän yläpuolellaan. Nämä etuoikeutetut saivat enemmän vapauksia ja
parempia palveluja. Turisteja varten toimi myös laaja verkosto kauppoja ja
ravintoloita, joihin tavallisia kansalaisia ei päästetty edes sisään.

Eriarvoistuminen ei ole uusi ilmiö

Itse eriarvoistuminen on yhtä vanha ilmiö kuin yhteiskunta. Historioitsijana
tiedän, että jo Homeroksen aikana oli havaittavissa polarisoituminen
maanviljelijöiden keskuudessa, jolloin yhteisöissä vahvistui kaksi
ääriryhmää: varakkaat ja köyhät. Maapalstat keskittyivät varakkaiden
perheiden käsiin, jolloin köyhistä kyläkuntalaisista muodostui maaton
palkkatyövoima. Varakkaista tuli kreikkalaisten yhteisöjen aristokratia ja
köyhät alkoivat vähitellen menettää oikeuksiaan, kuten muun muassa oikeuden
puhua yhteisissä kokouksissa. Tämä ikuinen, maatalousväestön piirissä
alkanut prosessi levisi myöhemmin myös kaupunkeihin.

Kirjan kanta on, että oikeus tehdä työtä, oikeus työpaikkaan ja
säännölliseen toimeentuloon ovat jokaisen ihmisen perusoikeuksia. Miten
nämä voitaisiin taata työttömille? Vastaus tähän kysymykseen ei löydy
kirjan sivuilta suoraan, mutta Therborn pohtii kirjan lopussa mahdollisia
ratkaisuja. Hän toteaa, että yhteiskunnallinen yhteistyö vähenee koko ajan.
Ajan haasteisiin kuuluu se, että teollisen sektorin työpaikat katoavat
edelleen Euroopasta ja Yhdysvalloista halvan työvoiman valtioihin. Voisin
lisätä, että työ muuttuu myös yhä tehokkaammaksi, mikä taas vähentää
työn tarvetta muilla aloilla. Seurauksena on se, että tehtävää työtä on
tarjolla kansalaisille hyvin niukasti. Moni ekonomisti on pohtinut keinoja
työllisyyden edistämiseen, mutta vastausta tähän kysymykseen ei tunnu
löytyvän.



Kuva: Occupy-liikkeen protestoijia New Yorkissa lokakuussa 2011. (David
Shankbone/Wikimedia Commons)

Therborn toteaa, että nykymaailma on erittäin eriarvoinen. Onko tasa-arvo
sitten saavutettavissa? Tähän kysymykseen kirjoittaja ei vastaa, mutta
ehdottaa yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi tiiviimpää keskiluokan
ja työmarkkinajärjestöjen välistä yhteistoimintaa sekä aktiivista
kansalaiskeskustelua sosiaalisista epäkohdista. Hänen mukaansa kansalaisten
oikeuksilla on mahdollista säännellä kapitalismia. Eriarvoistuminen on
Therbornin mukaan siis tosiasia käsityksistämme huolimatta. Yhdysvaltalainen
unelma noususta ryysyistä rikkauksiin sopii erityisen huonosti yhteen
todellisuuden kanssa.

Valtioiden ajamasta ideologiasta huolimatta mahdollisuuksien tasa-arvoa on
vaikea toteuttaa. Therborn on tullut siihen tulokseen, että nyt tarvittaisiin
välittämisyhteiskuntaa: yhteisöä, jonka jäsenet välittäisivät toisistaan
ja joka olisi yhdessä sitoutunut tukemaan jäseniensä toimintamahdollisuuksia
eri alueilla. Kansalaispuheessaan Therborn vetoaa tasa-arvon kannattajiin ja
rohkaisee heitä etsimään keinoja institutionaalisten ongelmien ratkaisuun.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/