[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Roomalaista seksiä sekavasti annosteltuna

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pasi Saarimäki <pasi.saarimaki at jyu.fi> FT, historiantutkija, Historian ja
etnologian laitos, Jyväskylän yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Angela, Alberto: Rakkautta ja intohimoa antiikin Roomassa (Amore e sesso nell’
antica Roma). Kääntänyt Havila, Terhi. Art House, 2014. 344 sivua.


Roomalaista seksiä sekavasti annosteltuna
---------------------------------------------------------

Italialainen Alberto Angela kirjoittaa antiikin ajan seksuaalikulttuurista. Hän
tarkastelee naimisissa olevien ja naimattomien miesten ja naisten intiimejä
suhteita, heidän suhtautumistaan seksuaaliseen kanssakäymiseen, tunteisiin,
avioliittoon sekä miehen ja naisen toiminnan rajoja vuoden 115 jKr. Roomassa.

 

Rakkautta ja intohimoa antiikin Roomassa-teos jatkaa Art Housen vuonna 2011
julkaisemasta Päivä antiikin Roomassa -tietokirjasta tuttua roomalaisen
päivittäisen elämänmenon kartoittamista. Teosten kirjoittaja, italialainen
Alberto Angela on taustaltaan paleontologi, toimittaja ja kirjailija, joka on
julkaissut aihepiiristä yleistajuisia tietokirjoja ja tiedettä käsitteleviä
televisio-ohjelmia.

Tapakulttuurista seksuaaliseen kanssakäymiseen

Tällä kertaa hän tutkii naimattomien ja naimisissa olevien ihmisten
intiimejä suhteita. Teos on pohjimmiltaan roomalaisen tapakulttuurin ja niitä
säätelevien normien kuvausta. Angela tarkastelee esimerkiksi suudelmia,
nuorten seurustelua, kylpylöiden tarjoamaa eroottista tilaa, aloitteen
tekemistä julkisilla paikoilla, tai vaikkapa häätapoja. Oikeudellisista ja
yhteisöllisistä normeista teoksessa käsitellään esimerkiksi
avioliittolainsäädäntöä, avioitumisen muotoja, avioeroja ja ihmisten
käsityksiä siitä millainen käyttäytyminen oli soveliasta.

Teoksen keskiössä on seksuaalisuus, sinä tarkastellaan esimerkiksi
alastomuutta, miesten ja naisten kauneusihanteita sekä monenlaista visuaalista
eroottista kulttuuria fallossymboleista seksiaiheisiin seinäkirjoituksiin ja
freskoihin. Seksiin liittyviä asioita käydään lävitse eri näkökulmista,
esimerkiksi neitsyyden menettämisenä, yhdyntäasentoina, prostituutiona,
bordelleina, homoseksuaalisina suhteina, ehkäisyvälineinä ja
sukupuolitauteina. Näiden pohjalta arvioidaan myös tunteiden ja erityisesti
rakkauden merkitystä. Tarkasteltavien teemojen kirjo on siis varsin laaja, ja
miesten ja naisten välisestä intiimistä elämästä pyritään sanomaan
kaikki mahdollinen. Angela on käyttänyt lähdemateriaalinaan arkeologisia
löytöjä – muun muassa seinäkirjoituksia, maalauksia ja patsaita –,
antiikin kirjoittajien tekstejä esimerkiksi Ovidiukselta ja Catullukselta,
sekä aihepiiristä julkaistuja tutkimuksia. Yksityiskohtien varmistamiseksi
hän on konsultoinut antiikin Rooman asiantuntijoita.

Lukija kiertelemässä Rooman kaduilla

Teoksessa antiikin Rooman pitkä historiallinen aikakausi on samalla tavalla
kuin Päivä Antiikin Roomassa -teoksessa rajattu yhteen tarkasteluvuoteen, 115
jKr., mikä jämäköittää tarkastelua ja mahdollistaa arjen yksityiskohtiin
paneutumisen. Kyseisen vuoden elämänmenon ymmärtämiseksi historiallista
taustoitusta haetaan toistuvasti sekä Rooman aiemmilta vuosisadoilta että
toisista kulttuureista, erityisesti Kreikasta. Näiden tietojen avulla Angela
rakentaa kuvaa ihmisten käyttäytymisestä ja ajatusmaailmasta juuri vuonna 115
jKr. Kokonaisuudessaan teos tarjoaa lukijalle ensisijaisesti ajallisesti ja
maantieteellisesti laajan katsauksen rakkauden ja intohimon teemoihin, ja
valittu vuosi toimii enemmän tyylillisenä tehokeinona yksittäisissä
luvuissa.

Kantavana ideana on kuljettaa lukijaa kertojan nahoissa Rooman kaupunginosista
ja kortteleista toisiin kuin opaskierroksella konsanaan. Näillä retkillä
seurataan roomalaisten elämää yleisemmin, tai yksityiskohtaisesti
yksittäisten ihmisten elämää. Lukija pääsee teoksen sivuilla useamman
kerran roomalaisten makuusoppeihin tirkistelemään seksin harrastamista.
Tällaisissa luvuissa menneisyys kuvataan historiallisen fiktion keinoin,
vahvasti kaunokirjallisella ja kuvailevalla tyylillä. Ilmaisu perustuu
tällöin historiallisen ja arkeologisen tiedon fragmenteista suodatettuun
näkemykseen, jonka aukkopaikkoja Angelan on valistuneella mielikuvituksellaan
täyttänyt. Luvut ovat sujuvasti kirjoitettu ja hyvälle suomenkielelle
käännetty.

Alkuperäinen idea lukijasta roomalaisten tarkkailijana ei kuitenkaan kanna koko
teoksen mittaa. Visuaalinen aikamatka Rooman kortteleissa keskeytyy useaan
otteeseen, kun uuteen alalukuun siirryttäessä kuvaileva tyyli vaihtuu
yhtäkkiä asiatietoon. Näissä luvuissa nykypäivän kertoja taustoittaa
ihmisten elämää esimerkiksi lainsäädännön analyysillä tai kuvauksella
roomalaisten käsityksistä puolisoiden välisestä suhteesta. Käsittely on
sinänsä sujuvaa, hyvin kirjoitettua tietokirjatekstiä.

Tällainen tyylillinen poukkoilu ei haittaisi jos jäsennys olisi kunnossa,
mutta nyt rakenteellinen kokonaisidea puuttuu. Pääluvut eivät nivoudu
järkevästi toisiinsa ja pahimmillaan jopa alalukujen kesken siirrytään
yhtäkkiä aivan uuteen asiaan, ja käsittely yhtäkkiä katkeaa. Jotkut
pääluvut ovat sisäisesti jämäkämpiä, mutta usein tuntuu siltä, että
kirjoittaja on siirtynyt innostuksen vallassa vain teemasta toiseen,
pahimmillaan yhdestä aiheesta on kirjoitettu vain sivun mittainen alaluku.
Pää- ja alalukuja olisi kirjoittamisen loppuvaiheessa pitänyt ehdottomasti
yhdistellä aivan uudella tavalla toisiinsa, sillä nyt tiettyjä teemoja
löytyy ripoteltuina eri päälukuihin, jotka eivät otsikoidensa perusteella
asiaa paljasta. Tämä vaikeuttaa erityisesti teoksen käyttämistä tietyn
tiedon etsimiseen. Tilannetta olisi osaltaan helpottanut selkeä ja
yksityiskohtainen asiasanahakemisto.



Kuva: Seinämaalaus Pompeijin kylpylässä . (Wikipedia)


Roomalainen avioliitto ja seksuaalisuuden sukupuoliero

Epäloogisesta jäsennyksestä huolimatta lukijalle rakentuu yksittäisten
teemojen ympärille suuri kuva seksuaalisuuden sukupuolittuneista rajoista.
Angela korostaa sitä, kuinka roomalaiset avioliitot olivat sukujen välisiä
taloudellisia sopimuksia, joiden tavoitteena oli jälkeläisten siittäminen.
Sivujen mittaan luodaan seksuaalisesti synkkä kuva roomalaisesta avioliitosta,
johon eivät tunteet, himo ja nautinnollinen seksi kuuluneet laisinkaan.
Aikakauden ideaalimaskuliinisuus kielsi miehiltä avioseksistä nauttimisen ja
puolison huomioon ottamisen.

Aviovuoteen ulkopuolella miesten seksuaalisuudelle annettiin kuitenkin lähes
rajattomat vapaudet: naimattomat ja naimisissa olevat miehet voivat harjoittaa
seksiä prostituoitujen, palvelijattarien, jalkavaimojen ja muiden naimisissa
olevien naisten kanssa. Angela korostaa miesten suhtautumisen seksiin olleen
luonteeltaan aggressiivista: kyse oli oman seksuaalisen tyydytyksen hakemisesta
ja oman valta-aseman ylläpitämisestä muita alistamalla. Suhteiden ei
tarvinnut välttämättä rajoittua vastakkaiseen sukupuoleen, sillä seksi
toisen miehen kanssa ei tuottanut mitään moraalisia ongelmia, kunhan pidettiin
huolta siitä että vastapuoli oli asemaltaan vähempiarvoinen ja seksin aikana
toiminnaltaan passiivinen.

Naisen asema antiikin Roomassa oli paljon rajatumpi: naimattomat naiset olivat
isänsä tai omistajansa ja vaimot miehensä käskyvallan alaisia.
Seksuaalikäyttäytyminen oli vastaavalla tavalla rajattua. Vaikka
sosiaaliryhmittäin eroja saattoi jonkin verran ollakin, naisten täytyi
ehdottomasti pysyä koskemattomina ennen hääyötä. Tämän jälkeen vaimon
elämän olisi periaatteessa pitänyt olla seksuaalisesti ilotonta siemenen
vastaanottamista, mutta käytännössä varsinkin ylemmissä luokissa
perheenvaimoilla, matroonilla, saattoi olla suhteita rakastajattariensa,
gladiaattoreiden tai toisten naisten puolisoiden kanssa. Naisten seksuaalinen
liikkumapiiri oli monessa mielessä tiukoin normein rajattua. Masturbointiin,
avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin tai vaikkapa lesbosuhteisiin suhtauduttiin
äärimmäisen kielteisesti. Angela korostaa, että sukupuolesta riippumatta
avioliiton ulkopuolisessa maailmassa seksuaalisuus, himo ja tunteet ja rakkaus
saattoivat roihuta voimakkaina, ja keskinäinen välittäminen ja rakkaus
mahdollistuivat.



Kuva: Venus ja Mars, Casa di Marte e Venere, Pompeii. Museo Archeologico
Nazionale, Napoli. (Wikipedia)

Antiikin Rooma ja nykypäivä

Historiatieteen maallikot tarkastelevat menneisyyttä usein vertailuna
nykypäivän vastaaviin ilmiöihin. Tietokirjassa monissa kohdin lukijan
katsetta suunnataan sen mukaan, löytyykö tunnesuhteista ja
seksuaalikäyttäytymisestä samanlaisia muotoja kuin meidän ajallamme. Kyse on
kerronnallisesta tehokeinosta sekä lukijan miellyttämisestä ja mielenkiinnon
herättämisestä. Tässä lähestymistavassa on riskinä syyllistyä
anakronismiin, eli menneen elämän arviointiin nykypäivän esteettisin tai
moraalisin kriteerein. Angela kuitenkin välttää nämä ongelmat
tarkastellessaan esimerkiksi monia nykypäivän seurustelukulttuurin muotoja –
vaikkapa ravintolassa käymistä, kukkien tai lahjojen antamista – antiikin
kulttuurista ja tavoista käsin. Länsimaisen nykyihmisen näkökulmasta
väärältä tuntuvat ilmiöt, kuten esimerkiksi orjien hyväksikäyttö tai
vaikkapa pedofilia ymmärretään roomalaisten arjessa normaaleiksi ilmiöiksi,
joiden taustalla olivat erilaiset moraalikäsitykset. 

Selkeän anakronismiin syyllistytään vain muutamissa sellaisissa luvuissa,
joissa lukija viedään aikakauden ihmisen pään sisälle. Esimerkiksi
häihinsä valmistautuvan nuoren tytön etukäteen kielteinen suhtautuminen
seremoniaan ja tulevaisuuteen kertoo enemmänkin nykylukijan hämmästelystä
kuin aikalaisten suhtautumisesta. Toisaalta Angela nostaa esiin useita
roomalaisten elämään liitettyjä vahvoja kulttuurisia kuvia ja stereotypioita
esimerkiksi ylempisäätyisten orgioista, yläluokan piirissä kulkeneista
valtaa omanneista kurtisaaneista tai vaikkapa kylpyläkulttuuriin liitetystä
alastomuudesta, ja kertoo lukijalle miten asiat todella olivat. Angela
kiteyttääkin monissa teoksen kohdissa oivallisesti sen, miten antiikin
roomalainen intiimi elämä erosi omastamme ja missä määrin se oli
samanlainen. Lopputuloksena on asiallisen tyylikkään ulkomuodon omaava, Terhi
Havilan sujuvalle suomenkielelle kääntämä tietoteos roomalaisten
intiimeistä suhteista, jotka eivät monilta piirteiltään eroakaan niin paljoa
nykypäivän ihmisten elämästä kuin voisi etukäteen kuvitella.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/