[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Sisäpihojen kertomaa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Iiris Sarmas <iirissarmas at hotmail.com> FM, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Tikka, Katja; Lappalainen, Leea; Järvinen, Anu: Helsingin sisäpihat kertovat
Kaupunkihistoriaa ja nykypäivää pihan puolelta. Minerva Kustannus Oy, 2015.
169 sivua.


Sisäpihojen kertomaa
---------------------------------------------------------

Helsingin sisäpihojen tarinat ovat mielenkiintoisia monessa mielessä. Nyt
pieniä vinkkejä pääkaupungin salaisista keitaista on koottu kansien väliin.
Kirjoittajat ovat pitäneet ohjenuoranaan antaa vihjeitä, mitä sisäpihoilla
kulkiessaan voi löytää. Kannattaa kulkea kaikki aistit avoinna!

Kirja esittelee Helsingin sisäpihoja kronologisesti ja asuinalueittain aivan
kuin asutuskin on edennyt keskustasta kaavoituksen myötä taajamiin.
Keskeisenä teemana kirjassa on ajatus, jonka mukaan kaupunki on paljon muutakin
kuin taloja ja katuja. Kaupunki rakentuu jatkuvasti uudelleen sisältäen
tapahtumia, ihmisiä, tarinoita ja mielikuvia.

Suuri muutos sisäpihojen käytössä

Katsottaessa kaupunkihistoriaa nimenomaan sisäpihojen kehittymisen kautta,
muutos sadassa vuodessa on ollut valtava. Aluksi asukkaiden asumisväljyys oli
aivan toista luokkaa; yksiössä asui kokonaisia suurperheitä eivätkä
hyyryläisetkään olleet harvinaisia. Ulkoaluetta siis tarvittiin ihan
käytännön syistäkin. Sisäpihoille oli sijoitettu yhteiskäymälät,
varastorakennukset, pyykkituvat, puhtaan pyykin kuivatus sekä kotieläimet ja
niiden suojat. Lapset leikkivät ulkona ja mahdolliset pienet viljelyalueet
olivat hyötykäytössä tuottamassa ruuan jatketta. Nyt sisäpihat ovat lasten
leikkipaikkoja ja aikuisten oleskelukeitaita, roskakatokset on useimmiten
siirretty pois pihasta ja piha-alue on virkistyskäytössä, jonka
puutarhamaisia viljelyksiä ohjaillaan suosituksin vanhaa mukaillen.



Kuva: Mariankatu 24:n piharakennus vuonna 1907. Signe Brander, Helsingin
kaupunginmuseo.

Uudet, yhteisölliset osallistumismuodot asuinalueen viihtyvyyteen
vaikuttamiseksi saavat kirjassa melko paljon huomiota. Tutuksi tulee
puistokummi, joka huolehtii Puu-Vallilassa puiston siisteydestä ja organisoi
alueen asukkaita mm. kukkasipuleiden istutustalkoisiin. Alueiden asukkaat ovat
aktivoituneet järjestämään erilaisia vuodenkiertoon liittyviä ja
teemallisia juhlia tai tapahtumia esim. siivouksen tai kierrätyksen alalta. Osa
kaupunginosatoiminnasta on myös yhdistyspohjaista, kuten kirjasto- ja
kulttuuritoiminta Puu-Käpylässä. Uudelleen arvoonsa on noussut myös
talonmies, jonka löytää vielä Kauppiaankadun pihapiiristä Katajanokalta.

Sisäpihojen tarinat ovat viihdyttäviä ja mieltä kiehtovia, kerrotaan ne
minkälaisesta näkökulmasta tahansa. Kirja antaa mukavia välähdyksiä
helsinkiläisiin asuinyhteisöihin ulkoisten seikkojen ja niihin liittyvän
toiminnan kautta. Helsingin ulkopuolella asuvana olisin kaivannut kaupungin
karttaa, jolla olisin voinut paikallistaa talojen ja alueiden sijainnin
helpommin. Muuten kuvitus ja vanhat kartat ovat sympaattisia  ja houkuttelevat
lähempään tutustumiseen. Voin hyvin kuvitella pientä iltalenkkiryntäystä
esiteltyihin pihaympäristöihin. Muutenkin kurkistelu julkisivujen ja
rautaporttien taakse  on lisännyt suosiotaan. Siispä suunnittelemaan
kesäkävelyitä sisäpihoille!

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/