[H-verkko] Arvosteltavaksi: Docendon syksyn 2015 kirjoja

[Tapio Onnela]

Agricola - Suomen historiaverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi  Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X)
Jos haluat saada kirjasta arvostelukappaleen, lähetä sähköpostia  osoitteeseen: <agricolan.arvostelut at gmail.com>, jossa ilmoitat kirjan  nimen ja kustantajan sekä postiosoitteesi (maaposti!). Tiedot toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan. Perustele lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen  kirjan.
Docendo syksy 2015

***
Harri Nykänen: Likainen Harri - 20 vuotta Erkon renkinä

Harri Nykänen (s. 1953) työskenteli kaksikymmentä vuotta Helsingin Sanomien rikostoimittajana. Kirjassa Likainen Harri Nykänen kertoo työstään, joka oli parhaimmillaan kuin suoraan elokuvasta. Nykänen esittelee monien kohu-uutisten taustoja ja kuvaa suhteitaan rikollisiin ja poliiseihin. Hän kertoo avoimesti myös ”likaisista” tempuista, joita käytti saadakseen uutisensa julki. Kirjaa varten Nykänen on käynyt läpi valtavan määrän rikostoimittajana keräämäänsä aineistoa. Haastatteluja ja puhelinnauhoituksiakin oli satoja C-kasetillisia, joista parhaita paloja on purettu kirjaan.

***

Arman Alizad ja Meeri Koutaniemi: Riisuttu Suomi

Arman ja Meeri tarjoavat läpileikkauksen suomalaisesta yhteiskunnasta ja työstä. He ovat valokuvanneet ja haastatelleet yhteiskuntamme tukipylväitä: työntekijöitä ja tavallisia ihmisiä, joita ilman yhteiskunta ei pysyisi pystyssä. Kirja tutkii ulkopuoliselle näkymättömiä sidoksia työntekijän ja työn kohteen välillä. Sidoksista syntyy moniulotteinen vuoropuhelu. Riisuttu Suomi esittää visuaalisesti vaikuttavia henkilökuvia sekä koskettavia tarinoita ihmisistä, jotka eivät yleensä ole esillä. Kirja riisuu nimensä mukaisesti yhteiskunnan paljaaksi: tabuista, ennakkoluuloista ja -asenteista. Tilalle tuodaan heijastuspinta, joka paljastaa ympärillä tapahtuvan huolenpidon niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla.

Meeri Koutaniemi on valokuvaaja ja toimittaja, jonka teoksia palkittiin vuonna 2013 Vuoden Lehtikuvat –kilpailussa kuudessa sarjassa. Hänet on valittu Vuoden Lehtikuvaajaksi vuosina 2013 ja 2014. Koutaniemi on palkittu työstään kansainvälisesti Saksassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa.

Arman Alizad on kolmella Venla-patsaalla palkittu televisiotuottaja ja toimittaja. Hänen tuotantoyhtiönsä Armanin Maailma Oy:n sarjat ovat kaikki kansainvälisessä jakelussa ja hänen esikoistuotantonsa Kill Arman on esitetty 135 maassa.

***
Jarmo ”Kätsy” Koivunen Suvaitsevaisuus
- Kätsyn mielipidepiirroksia 50 vuoden ajalta

Jarmo Koivunen, joka tunnetaan paremmin nimellä Kätsy, on piirtänyt Ilta-Sanomiin vuodesta 1965. Suosittuja piirroksia on kertynyt jo 7 500, eikä loppua näy. Kätsy kutsuu ajankohtaisia asioita käsitteleviä piirroksiaan mielipidepiirroksiksi: pilailun hän jättää muille. Mielipidepiirros ei ole viidenkymmenen vuoden aikana kadottanut merkitystään. Päinvastoin, sananvapauteen liittyvät kysymykset ja traagiset tapahtumat ovat nostaneet sen viime vuosina poikkeuksellisen voimakkaasti esiin. Suvaitsevaisuus – Kätsyn mielipidepiirroksia 50 vuoden ajalta esittelee Kätsyn koko tähänastisen uran kaaren. Kirjassa hahmotellaan henkilökuva suosittujen kuvien piirtäjästä ja käsitellään sanomalehtipiirrosta yleisesti, mutta pääosassa ovat Kätsyn omat piirrokset kuudelta vuosikymmeneltä.

***

Jaakko Iloniemi: Maantieteelle emme mahda mitään

Pohjoismaat ovat olleet vuosikymmenet Euroopan vakaimpia alueita. Vakaus vain lisääntyi kun Baltian maat, Puola ja Saksan itäosat tulivat Naton turvallisuustakuiden piiriin. Ukrainan aseellisen kriisin ja Krimin valloituksen jälkeen turvallisuuden tunne on järkkynyt pohjolassakin. Sekä Baltiassa että Puolassa vallitsee suuri levottomuus, joka on saanut Naton todistamaan solidaarisuuttaan jäsenilleen sijoittamalla Itämeren alueelle sotilaallista voimaa. Venäjällä se nähdään provosoivana toimena. Euroopan tilanteen levottomuus on ajanut Suomen ja Ruotsin entistä lähempään puolustukselliseen yhteistyöhön. Puolustusliittoon se ei ole johtanut, mutta tiiviiseen käytännön yhteistyöhön, joka on sekä poliittinen signaali että puolustuskykyä kohottava muutos. On todennäköistä, että jos Itämeren alueella syntyisi aseellinen kriisi, se vaikuttaisi kaikkien alueen maiden turvallisuuteen. Itämeren merkitys Suomen ulkomaankaupan valtaväylänä on aivan ratkaiseva. Jos Itämeren liikenneyhteydet vaarantuisivat, vaikutukset Suomeen olisivat välittömät.

Toinen olennainen joskin hidas muutos on pohjoisten merialueiden merkityksen kasvu. Koillisväylän avautuminen ilmastomuutoksen myötä puolittaa matkan Euroopasta Aasiaan. Pohjoisten merialueiden suuret luonnonvarat, ennen muuta kaasu ja öljy eivät vielä ole taloudellisesti hyödynnettävissä, mutta muiden lähteiden ehtyessä niiden aika koittaa. Se lisää näiden alueiden strategista merkitystä, joka jo nyt on sotilaallisista syistä suuri. Tapahtumassa oleva muutos luo uusia mahdollisuuksia, jos rauha ja yhteistoiminta säilyvät.

Tässä kirjassa tarkastellaan näiden muutosten – välittömien ja tulevien – vaikutuksia Suomeen ja sen lähinaapureihin. Ministeri Jaakko Iloniemi on toiminut viisi vuosikymmentä kansainvälisen politiikan ja taloudellisten muutosten sekä tekijänä että tarkkailijana.

***

Ilkka Kananen: Suomen huoltovarmuus - Riittääkö energia ja ruoka, toimiiko tiedonkulku?

Pystymmekö toimimaan kansallisen kriisin tullen? Kuinka väestön ja yhteiskunnan elintärkeät toiminnot turvataan poikkeusoloissa? Näistä asioista puhuttaessa kyse on huoltovarmuudesta. Kirja kuvaa kriiseihin varautumisen kehitystä itsenäisyyden alkuvuosien taloudellisesta puolustusvalmiudesta ja maanpuolustuksesta tämän päivän huoltovarmuustoimintaan. Varautumisen muodot, tavoitteet ja keinot ovat ajan myötä monin tavoin muuttuneet. Alussa tärkeintä oli ruokahuollon turvaaminen, sittemmin toiminta laajeni energia- ja teollisuuden raaka-ainehuoltoon sekä 2000-luvulle tultaessa tietoyhteiskunnan kriittisen infrastruktuurinvarmentamiseen uusia uhkia vastaan.

Globalisaatio, verkostotalous ja digitaaliteknologian kehitys ovat muuttaneet rajusti toimintaympäristöä ja uhkamaisemaa. Energia- ja vesikriisit, luonnononnettomuudet, pandemiat ja kyberhyökkäykset ovat tämän päivän ilmiöitä, jotka haastavat huoltovarmuutta. Sotilaalliset uhkakuvat eivät ole kuitenkaan kokonaan hävinneet, mistä Ukrainan kriisi on ajankohtaisena osoituksena. Näihin uhkiin varautuminen on kattaa kaikki keskeiset yhteiskunnalliset sektorit. Suomen huoltovarmuus valottaa tätä monelle tuntematonta, elintärkeää toimintaa.

Ilkka Kananen on entinen Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja, joka toimi eri huoltovarmuustehtävissä kaikkiaan yli 33 vuotta.

***
Markku Salomaa: Kylmän sodan toinen erä

Ukrainan kriisistä ja sitä edeltäneestä Georgian konfliktista alkaen on käynyt selväksi, että kylmä sota ei päättynytkään 25 vuotta sitten. Silloin oli käyty vasta ensimmäinen erä. Salomaa osoittaa kirjassaan, että kylmä sota ei ollut erillinen episodi kansainvälisessä politiikassa, vaan konfliktilla on pitkä tausta ja se jatkuu edelleen. Kylmän sodan asetelmat saivat alkunsa jo maailmansotien välisenä aikana. Toisen maailmansodan aikana Yhdysvallat antoi mittavaa sotilasapua Neuvostoliitolle. Rauhan tultua nämä aseet suunnattiin länteen: alkoi kylmä sota.

Kirja esittää, kuinka Vladimir Putin on palannut voimapolitiikalla ajettuun geopolitiikkaan. Runsain faktoin perusteltu analyysi osoittaa, että käynnissä on Venäjän historian suurin varusteluohjelma, ja maa on myös alentanut ydinaseiden käyttökynnystään. Putin ei hyväksy lännen voittoa kylmässä sodassa, ja hän pitää Neuvostoliiton romahdusta historian suurimpana virheenä, eikä Venäjä enää luota YK:n ja ETYJ:n välitykseen. Kaikkialla rajoilla – myös Suomen läheisyydessä – pidetyt suuret sotaharjoitukset kertovat siitä, että Venäjä tavoittelee paluuta Neuvostoliiton suuruuteen. Kylmän sodan toisen erän aloitti Putin. Mikäli hän saa vielä neljännen kauden, loppuerä nähdään joskus vuosina 2018–2024.

VTT Markku Salomaa on Euroopan sotahistorian dosentti, jolta on aikaisemmin julkaistu muun muassa teokset Puhutaan Natosta ja Erikoisjoukot iskevät ensimmäisenä.

***
Tom Ang: Valokuvan historia

Valokuvan historia jäljittää valokuvauksen parisataavuotista historiaa ensimmäisistä mustavalkoisista kuvista tämän päivän digitaaliseen katukuvaukseen. Tämä kattava ja näyttävä suurteos nostaa kuvien virrasta esiin ja avaa kaikkien aikojen ikonisimmat otokset ja esittelee 50 tärkeintä valokuvaajaa. Ikimuistoisten valokuvien ohessa kirja esittelee myös valokuvauksen teknisen kehityksen sekä miten valokuvauksen alalajit, kuten muoto-, sota- ja mainoskuvaus ovat kehittyneet. Isokokoinen, 400-sivuinen kirja on visuaalisesti huikea, mutta se auttaa myös ymmärtämään miksi ja miten valokuvasta on tullut osa yhteistä tietoisuuttamme.
Tom Ang on maailmankuulu valokuvaaja ja kymmenille kielille käännettyjen kuvausoppaiden kirjoittaja.

***
Hannu Rautkallio: Idässä kiinni, länteen kallellaan – USA ja Suomi 1944–1958

Sodanjälkeinen Suomi nähdään usein idänsuhteiden valossa. Maan valtiojohdolla oli kuitenkin vahvat yhteydet Yhdysvaltoihin. Idässä kiinni, länteen kallellaan perkaa aihetta, josta ei suomettumisen vuosina juuri puhuttu. Lännettyminen alkoi sotavuosista. USA oli kohdistanut Suomeen jo silloin erityistä huomiota: se ei esimerkiksi julistanut sotaa Saksan puolella taistelevalle maalle. Lännen ja idän sodanjälkeisessä vastakkaisasettelussa Suomi joutui kylmän sodan rajoitetuksi kohteeksi. Suomi kykeni selviytymään jälleenrakennuksestaan ja vahvistamaan samalla länsimaista yhteiskuntajärjestystään. Maa vaurastui, vahvistui sisäisesti ja sai paikkansa länsimaiden joukossa.

Neuvostoliiton myötävaikutuksella ja sen hyödyksi Suomi kykeni avaamaan jo vuonna 1945 yhteyksiä Yhdysvaltoihin, luotottamaan sotakorvauksiaan ja hankkimaan tarvittavaa teknologiaa. YYA-aikakautenakin Suomen asemaa säätelivät maailmantalous ja suurvaltojen edut. Tästä laajemmasta näkökulmasta Suomen sodanjälkeinen selviytymiskertomus on jäänyt hämmästyttävän vähälle huomiolle. Rautkallion teos pohjaa ennestään julkaisemattomaan amerikkalaiseen tutkimusaineistoon. Sen kohteena ovat Suomen tasavallan silloiset päättäjät, yhteiskunnallinen, taloudellinen ja valtiollinen päätöksenteko.

VTT Hannu Rautkallio (s. 1943) on dosentti ja historiantutkija. Hän on julkaissut 1980-luvulta alkaen tutkimuksia toisen maailmansodan ja kylmän sodan ajalta.

***

Pekka Visuri: Paasikiven Suomi – Suurvaltojen puristuksessa 1944–1947

Kesän 1944 taisteluissa Suomen rintamat vakiinnutettiin, millä luotiin edellytykset aselevolle ja välirauhalle. Tasavallan presidentiksi elokuun alussa nimitetyllä marsalkka Mannerheimilla oli keskeinen rooli siirryttäessä sodasta rauhaan. Hänen tärkeimmäksi apulaisekseen kohosi marraskuussa pääministerinä aloittanut J. K. Paasikivi. Mannerheim antoi ”Paasikiven linjalle” vahvan tukensa. Presidentti ja pääministeri olivat yksimielisiä siitä, että välirauhansopimuksen määräysten täyttäminen oli välttämätöntä ja edellytti myös yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa. Yhtä lailla tärkeää oli sisäpoliittisen tilanteen pitäminen vakaana.

Maailmansodan päättyessä toukokuussa 1945 Suomi oli ehtinyt olla irti sodasta jo useita kuukausia. Kuitenkin vasta Pariisin rauhansopimus vuonna 1947 mahdollisti Suomen aseman pysyvämmän vakiinnuttamisen. Kylmän sodan merkkien voimistuessa valtiojohdon oli noudatettava toimissaan varovaisuutta, jotta Suomi ei olisi joutunut suurvaltakiistoihin mukaan. Tämä onnistui, ja Suomi jäi Eurooppaa halkovan blokkijaon pohjoiselle sivustalle puolueettoman Ruotsin kupeeseen.

VTT, professori Pekka Visurin kirjan keskeisiä lukuja ovat: kesän 1944 suurtaisteluista aselepoon, välirauhansopimuksen ehtojen täytäntöönpanon alku, kamppailu sisäpoliittisesta vallasta talvella 1945, sodan päätös Euroopassa ja heijastukset Suomeen, Pariisin rauhansopimuksen valmistelu kiristyvässä ilmapiirissä, rauhankonferenssi Pariisissa ja loppupäätelmät: miten Suomi selviytyi?

***

Markku Reimaa
Pohjoismaisia yhteyksiä – Saksan vallan varjossa 1940–1944

Toisen maailmansodan voitosta taisteltiin niin maalla, merellä, ilmassa kuin ihmisten mielissäkin. Saksan voittokulku aina Venäjän retken alkamiseen kesällä 1941 oli vastustamaton. Kirjassa kerrotaan, kuinka Pohjoismaat reagoivat Saksan valtapyrkimyksiin ja tavoitteeseen luoda uuden eurooppalaisen ihmisen ”terve kulttuuri”. Pohjoismaiden yhteinen päämäärä oli 1930-luvulta alkaen ollut puolueettomuus ja pysyminen suurvaltaselkkausten ulkopuolella, mutta se ei onnistunut. Sota repi pohjolan hajalle, mutta kysymykset Pohjoismaiden talousunionista tai jopa valtio- tai puolustusliitosta olivat pohdinnassa jo sotavuosina. Saksan sodanaikaisen politiikan ne kokivat eri tavoin.

Talvisodasta alkoi Pohjoismaiden solidaarisuuden testi. Kun Tanska ja Norja miehitettiin, kysyttiin, miten ylläpitää pohjoismaista elämänmuotoa uudessa tilanteessa. Tanska pyrki säilyttämään omat poliittiset instituutionsa, Norjassa oma natsipuolue oli kovakouraisesti mukana saattamassa valtaan uutta järjestystä. Suomi päätti taistella Saksan rinnalla talvisodan vääryyksien korjaamiseksi. Maa oli valmis mukautumaan Saksan johtamaan järjestelmään vapaaehtoisuuden pohjalta, vaikka suuri riippuvuus Saksan kaupasta ei antanutkaan paljon vaihtoehtoja. Ruotsille Saksan kauppa tarjosi elintason säilyttämisen sota-ajan rajoituksista huolimatta. Ruotsin kannalta Suomi harjoitti väärää politiikkaa sekä Berliinin että Moskovan suuntaan. Sodasta irtauduttaessa Helsingin ja Tukholman suhteet olivat tulehtuneet.

VTT Markku Reimaa (s. 1943) on pitkän linjan diplomaatti. Hän on toiminut mm. Suomen ETYK-suurlähettiläänä Wienissä ja aseriisuntalähettiläänä Genevessä.

***

Jouko Vahtola: Tankit tulee! - Taistelu hyökkäysvaunuja vastaan talvisodassa 1939-1940

Kun talvisota alkoi, Neuvostoliiton hyökkäystä torjuvat suomalaiset joutuivat vastakkain voimakkaan panssariaseen kanssa. Tiedossa oli, että Suomen armeija oli varautunut panssarien torjuntaan puutteellisesti ja improvisoiden. Teoksessa tutkitaan ja kuvataan ensimmäistä kertaa talvisotaa panssarivaunuja vastaan käytyjen taistelujen näkökulmasta ja puolustajien kokemusten kautta. Kovia yhteenottoja vihollisen hyökkäysvaunujen kanssa käytiin kaikilla rintamilla Suomenlahdelta Petsamoon. Tankit olivat puolustajille pahin vitsaus, joka pyrittiin eliminoimaan ensimmäisenä.

Miten panssareista selviydyttiin? Kuva polttopulloista ja koivuhaloista tankkien tuhona osoittautuu liioitelluksi ja romantisoiduksi myytiksi. Parhaita aseita olivat Bofors-tykit ja kasapanokset rohkeiden pommarien käsissä. Tykkejä oli vähän, ja joukko-osastot lähes tappelivat saadakseen niitä turvakseen. Kenttätykistö, miinat ja kiviesteet olivat usein ratkaiseva apu. Tärkeintä oli kuitenkin miesten rohkeus ja sitkeys. Summa ja Lähde olivat ratkaisevia taisteluita, mutta muutkin lujat paikat muistetaan: esimerkiksi Muolaan Kirkkomäki, Oinalan paiseet, Tolvajärven tie, Ruhtinaanmäki, Raate, Kämärä, Tali, Viipuri ja Viipurinlahti. Kamppailu hyökkäysvaunuja vastaan kytketään teoksessa elimellisesti talvisodan kokonaiskulkuun. Näin teoksesta saa varsin kattavan kuvan talvisodasta eri rintamilla. Tankit tulee! perustuu kauttaaltaan alkuperäislähteisiin, ja siinä on runsas kuvitus.

Jouko Vahtola (s. 1949) toimi vuosina 1982–2013 Oulun yliopiston historian apulaisprofessorina ja professorina ja on nyt eläkkeellä.

***
Gábor Richly: Veli veljen puolesta – Talvisota ja Unkari

Talvisodan aikana koko maailman sympatiat olivat Suomen puolella, mutta vain harvalta valtiolta saapui yhtä paljon apua kuin Unkarilta. Pohjoiseen lähetettiin muun muassa vapaaehtoispataljoona, sotakalustoa ja humanitaarista apua. Myös Suomi-kuva muuttui Unkarissa merkittävästi juuri talvisodan vaikutuksesta, ja urhoolliseen pohjoiseen veljeskansaan alettiin suhtautua esimerkkinä ja sen taisteluun lupauksena paremmasta tulevaisuudesta. Veli veljen puolesta esittelee yksityiskohtaisesti unkarilaisten aktiivisuutta, Unkarin hallituksen intressejä ja Suomen Budapestissä tekemiä sotatarvikehankintoja. Teoksessa kuvataan myös vapaaehtoispataljoonan värväystä, sen matkaa ja oleskelua Suomessa. Aikakauden unkarilaisista julkaisuista lainatut värikkäät ja lennokkaat kirjoitukset havainnollistavat sotavuosina muuttunutta Suomi-kuvaa. Teos sisältää runsaasti valokuvia.

FT Gábor Richly on julkaissut suuren määrän artikkeleita ja kirjoja sekä Suomen että Unkarin historiasta. Hän on toiminut muun muassa Helsingin yliopiston sekä Budapestin Eötvös Loránd -yliopiston lehtorina ja viime vuosina Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskuksen johtajana Helsingissä.

***
Sotapropagandasta brändäämiseen – Miten Suomi-kuvaa on rakennettu 
Toim. Virpi Kivioja, Olli Kleemola, Louis Clerc

Sotapropagandaa kotimaahan ja ulkomaille, maabrändäystä asiantuntijaryhmissä, mielikuvia hyvinvointivaltiosta – muun muassa näillä keinoin Suomi-kuvaa on vuosikymmenten varrella rakennettu. Suomi on vuosien mittaan nähty kulttuurimaana, lännen rajavartijana, puolueettomana demokratiana ja hyvinvointivaltiona. Nämä teemat ovat kuuluneet niin ulkomaille kuin suomalaisillekin suunnattuun tietoiseen imagotyöhän. Eturivin asiantuntijoiden laatima teos pohtii sitä, mitä Suomi-kuva pitää sisällään ja miten sitä on rakennettu. Suomi-kuvan rakennusaineista etsitään esimerkiksi koulukirjoista, valokuvista ja diplomaattiasiakirjoista. Osansa huomiosta saavat muun muassa 1940-luvun kansallinen ponnistelu, diplomatian kehitys ja Suomikuva kybersodassa. Kirja kuuluu Turun yliopiston Poliittisen historian julkaisuja -sarjaan.

Kirjan tekijäjoukkoon kuuluvat Robin Brown, Louis Clerc, Timo Heino, Aki-Mauri Huhtinen, Jari Rantapelkonen, Virpi Kivioja, Olli Kleemola, Elina Melgin, Teemu Moilanen, Ville Okkonen, Helena Pilke ja Petri Tuomi-Nikula.

***
Mikko Uola: Eritahtiset aseveljet – Suomi ja muut Saksan rinnalla taistelleet 1939–1944

Mikä oli Suomen sodanaikainen suhde Saksaan verrattuna muihin Saksan puolella sotineisiin valtioihin kuten Unkariin, Romaniaan ja Italiaan? Eritahtiset aseveljet vastaa tähän kysymykseen. Kirjassa perehdytään yksityiskohtaisesti siihen, millaisista taustoista eri maat ajautuivat toiseen maailmansotaan ja aseveljeyteen tai liittosuhteeseen Saksan kanssa. Teos osoittaa, että Suomea arvostettiin suuresti niin Saksassa kuin muissakin asevelimaissa. Suomi toimi sodassa poliittisesti riippumattomampana kuin muut ja soti vain omilla rintamillaan sitomatta kohtaloaan Saksaan tai muihin kanssasotijoihin. 
Suomella oli sota-aikana valittavana vain huonoja vaihtoehtoja. Saksa oli niin suomalaisille kuin unkarilaisille ja romanialaisille pienempi paha kuin Neuvostoliitto, jonka maantieteellinen ja ideologinen levittäytyminen nähtiin todellisena vaarana. Länsimaiden suhtautuminen jatkosodan Suomeen näyttäytyy välinpitämättömyytenä pientä valtiota kohtaan, joka vielä talvisodan aikana oli kelvannut malliesimerkiksi taistellessaan hyökkääjää vastaan.

Kirjassa on Suomessa aiemmin julkaisematon kuvitus. Mikko Uola (s. 1943) on valtiotieteiden tohtori ja dosentti, joka on tutkimuksissaan käsitellyt Suomen itsenäisyysajan historiaa vuosien 1917–1918 väkivallasta toisen maailmansodan jälkeisiin vaaran vuosiin.

***
Aleksander Suvorov: Voittamisen taito – Venäläisen sotataidon klassikko
Toim. Markku Salomaa ja Aimo Ruusunen

Generalissimus Aleksander Suvorov (1729–1800) on venäläisen sotataidon perustaja, jonka pääteosta Voittamisen taito ei ole ennen tätä suomennettu. VTT Markku Salomaan ja FT Aimo Ruususen kääntämässä ja toimittamassa teoksessa alun perin komentajille tarkoitettu teksti on pyritty saattamaan mahdollisimman yleistajuiseksi. Voittamisen taito sisältää myös osiot Suvorovin elämäkerroista ja hänen merkityksestään venäläiselle sotataidolle Napoleonin sodista nykypäivään. Teos selittää, miksi venäläinen sodankäynti on aina ollut hyökkäyksellistä. Suvorov ei tuntenut muita taistelutapoja. Viivytys, vetäytyminen ja puolustus olivat vain valmistelevia ja hyökkäykselle alisteisia toimia.

Suvorov oli operatiivisena johtajana nero, mutta hän ei koskaan oikein oppinut ymmärtämään poliittisia strategioita. Suvorov palveli läpi armeijan kaikki sotilasarvot alokkaasta generalissimukseksi. Hän johti yli kuusikymmentä taistelua ja voitti ne kaikki. Voittamaton Suvorov ei siis ole legenda. Suvorovilla oli karjalaiset ja alun perin suomalaiset sukujuuret. Hänen isoisansa muutti Ruotsin valloittamaan Karjalaan vuonna 1622. Talonpoikaistaustansa ja puutteellisen venäjänsä vuoksi häntä karsastettiin keisarin hovissa. Värälan rauhan jälkeen Suvorov komennettiin kenraalikuvernööriksi Ruotsilta vallattuun Itä-Suomeen. Suomalaisille generalissimus oli helppo tuttavuus: hän tunsi suomalaisia kansanlauluja ja kansanrunoja – eikä koskaan nostanut asetta suomalaisia vastaan.

***
Sakari Viinikainen ja Heli Mäki: Teatterikuninkaan sota – Kustaa III:n ja Katariina Suuren taistelu Kymijoesta

Kustaa III:n elämä oli suurta näytelmää, jossa unelmien rooli oli suuren sotapäällikön osa. Hän eläytyi siihen niin väkevästi, että siteerasi usein enonsa Fredrik Suuren lausetta: ”Aina, kun olen uskonut kenraaleitani, kaikki on mennyt päin mäntyä!” Tämä kertoo paljon siitä, miksi Ruotsin armeija käyttäytyi vuosien 1788–1790 sodassa usein käsittämättömällä tavalla niin omien kuin venäläisupseereidenkin mielestä. Sota oli raakaa ja julmaa jokaiselle, mutta näytti upseeriteltoista silti erilaiselta kuin miehistön viheliäisistä majapaikoista. Nälkä, vilu ja taudit olivat ikuisia seuralaisia, näännyttävät marssit keikarimaisissa kengissä yhtä helvettiä, vaatteet risaisia ja lääkintähuolto sillä tolalla, että välskärin kynsiin joutumista pelättiin enemmän kuin vihollista. Kustaan sota oli suurien tunteiden sota, joka alkoi petoksella, jatkui katkeruudesta ja päättyi itsepetokseen ”molempien voittaessa”. Ruotsin kannalta lopputulos olikin siinä mielessä voitto, että se oli ainoa 1700- ja 1800-luvulla Venäjää vastaan käydyistä sodista, jota Ruotsi ei hävinnyt. Kirjaimellisesti käytiin taistelua Kymijoen herruudesta, sillä aina kun venäläiset ovat päässeet sen yli, Suomi on miehitetty.

Opetusneuvos Sakari Viinikainen on kirjoittanut Kymenlaakson historiaan liittyviä kirjoja sekä historiikkeja ja on kysytty ja pidetty esitelmöitsijä. Viinikainen on myös toimittanut lukuisia radio- ja tv-ohjelmia. FM Heli Mäki on toimittanut useita paikallishistoriaan liittyviä kirjoja ja kuulunut mm. Kymenlaakson maakuntahistorian toimituskuntaan.

***

Matti Jalasvuori: Virus - Elämän synnyttäjä, kuoleman kylväjä, ajatusten tartuttaja
 
Mikä virus oikeastaan on? Miksi käytämme samaa termiä niin Iranin ydinohjelmaa vastaan suunnitellusta tietokoneohjelmasta kuin ensimmäisen maailmansodan jälkeen 30 miljoonaa ihmistä tappaneesta espanjantaudista? Tiesitkö, että sinunkin perimässäsi on enemmän virusten jäänteitä kuin varsinaisia ihmisen geenejä? Viruksen perimmäinen luonto on yksinkertainen: virus käyttää jotakuta hyväkseen päästäkseen levittämään tarinaansa jälleen seuraavaan isäntään. Ilman uutta tartuntaa loinen kuihtuu ja katoaa maailmasta. Tähän yksinkertaiseen mekanismiin perustuu myös sen mahti: valtoimenaan leviävä virus voi muuttaa koko ympäröivää maailmaa.

Ebolan, HIV:n tai influenssan kaltaiset virukset voivat muutaman geeninsä avulla tehdä valtavaa tuhoa. Toiset virukset taas voivat pelastaa meidät antibiooteille vastustuskykyisiltä bakteereilta tai auttaa parantamaan syöpiä. Myös kulttuurissa on ideoiden, meemien, kokoelmia, jotka ovat levinneet viruksen lailla. Todellisuutemme muodostuu valtavasta määrästä vuorovaikutuksia, ja monista niistä toimii viruksen kaltaisia loisia. Ensimmäiset virukset syntyivät miljardeja vuosia sitten osana elämänsyntyprosessia, ehkäpä jo ennen solujen kehittymistä. Olisiko meitä edes olemassa ilman viruksia? Voiko viruksen kautta ymmärtää maailmankaikkeuksien evoluutiota?

Tämä kirja vie lukijan kiehtovalle matkalle virusten täyttämään maailmankaikkeuteen, jossa elämä, tiede ja filosofia nivoutuvat yhteen. Virologian dosentti Matti Jalasvuori on alallaan johtavia nuoren polven tutkijoita, joka työskentelee Suomen Akatemian biologisten vuorovaikutusten huippututkimusyksikössä ja toimii koordinaattorina 29 Euroopan maan EU-rahoitteisessa, elämän syntyä ja kehitystä maailmankaikkeudessa tutkivassa Origins-hankkeessa.

***

Tapani Ruokanen: Suomi selviytyy

Suomi on maailman paras maa - miksi olemme ajautuneet vaikeuksiin? Ja miten selviämme tästä eteenpäin? Mikä on Suomen seuraava suuri kertomus? Ruokanen ottaa kantaa tuoreesti, terävästi ja perustellen: hyvinvointiyhteiskunta, nuoret ja vanhat, johtaminen, talouden ja teollisuuden uudistaminen, perustulo ja sote, Venäjä, EU..  Näkemyksistä muodostuu ohjelma, jossa on vinkkejä kansalaisille ja päättäjille siihen, miten suomalaiset jälleen kerran kokoaisivat itsensä ja puskisivat vaikeuksien kautta voittoon. Hyvinä aikoina suomalaisten ote alkaa lipsua, mutta huonoista ajoista me kyllä selviämme. Nyt on jälleen se hetki: on aika painaa starttinappulaa ja käynnistää kone. 
Kirja päättyy lyhyeen kuvaukseen omalaatuisesta elämästä, jonka yksi ihminen on seilannut palkittuna reportterina, moninkertaisena päätoimittajana, pappina, pankinjohtajana, tietokirjailija - sanan käyttäjänä. Orpopojan tie Rovaniemeltä helsinkiläiseksi vaikuttajaksi on ollut värikäs. 

Päätoimittaja (emeritus) Tapani Ruokanen (s. 1951) on saanut tunnustuksena työstään muiden muassa valtion tiedonjulkistamispalkinnon, kirkon tiedonvälityspalkinnon, Jenny ja Antti Wihurin Rahaston kunniapalkinnon sekä Kansavalistusseuran mediasivistyspalkinnon. Hän on työskennellyt sotareportterina ja Suomen Kuvalehden pitkäaikaisimpana päätoimittajana sekä kaksi kertaa Kotimaan päätoimittajana, Sanan päätoimittajan, journalistina lehdissä, radiossa ja televisiossa, pappina ja tietokirjailijana. Hän toimi viestinnästä vastaavana pankinjohtajana, kun Suomi eli edellisiä kriisivuosia 1990-luvun alussa.

***
HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat  vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, jos et  saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale  Agricolan toimitukseen jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen  arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista lisäksi muussakin  julkaisussa ja muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös  Agricolassa.
 
Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen  Agricolan sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/  josta se lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja  julkaisee arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut- listan tilaajille sähköpostina. Arvostelu tallentuu "Agricolan kirja- arvostelut" julkaisun sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja- arvostelut/.