[H-verkko] Tampere, Väitös: Lääkintälottien kokemukset koulutuksesta ja hoitotyöstä Suomen sodissa vuosina 1939-1945

[agricola at utu.fi]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:
---------------------------------------------------------

Väitös: Lääkintälottien kokemukset koulutuksesta ja hoitotyöstä Suomen
sodissa vuosina 1939-1945

Tampere, Lääkärinkatu 1
13.5.2015
---------------------------------------------------------

TtM Minna Elomaa-Krapun hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirja

Hoitamisen halusta ja velvollisuuden tunnosta – Lääkintälottien kokemukset
koulutuksesta ja hoitotyöstä Suomen sodissa vuosina 1939–1945 (Willingness
to nursing and sense of duty – The Finnish volunteer nurses’ experiences of
education and military nursing during the World War II in Finland)

tarkastetaan 13.5.2015 klo 12 Tampereen yliopiston Arvo-rakennuksen Jarmo
Visakorpi -salissa, Lääkärinkatu 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Hannele Turunen (Itä-Suomen yliopisto).
Kustoksena toimii professori Päivi Åstedt-Kurki.

Haavoittunut kutsumus
– lääkintälottien kokemukset hoitotyöstä toisessa maailmansodassa

Koulutuksella sekä aikaisemmilla kokemuksilla oli merkitystä siihen, miten
lääkintälotat kokivat paikoin jopa traumaattiset hoitotilanteet Suomen
sodissa vuosina 1939–45. Asiaa väitöskirjassaan tutkineen terveystieteiden
maisterin Minna Elomaa-Krapun mukaan lääkintälottien kohtaamien kauheuksien
ennakointi oli vaikeaa. Oman haasteensa sota-ajan hoitotyölle toi muun muassa
miehinen ympäristö.
 
Suomen osalta toisen maailmansodan loppumisesta tuli 27. huhtikuuta kuluneeksi
70 vuotta. Kotirintamalla ja sota-alueilla työskenteli tuhansia
lääkintälottia koulutettuina tai kouluttamattomina. Kokemuksia sota-ajan
hoitotyöstä on saatavilla erittäin vähän sekä kansallisesti että
kansainvälisesti. Tämä johtuu osaltaan traumaattisista kokemuksista ja
vaikeudesta puhua niistä. Lääkintälottia on myös pakotettu vaikenemaan ja
jopa salaamaan lottana toimiminen.

- Lääkintälottien velvollisuuden tunto ja vahva kutsumus hoitotyöhön
joutuivat sota-aikana koetukselle. Haasteellisia työtehtäviä olivat
esimerkiksi vakavasti haavoittuneiden ja kuolevien hoito sekä
päihdeongelmaisten ja mieleltään sairastuneiden kohtaaminen. Nämä
kokemukset aiheuttivat lääkintälotille eräänlaisen tunnekuorman, jota ei
saanut näyttää silloin eikä sodan jälkeen, Elomaa-Krapu kertoo.

Globaalit konfliktit ovat osoittaneet, että sodan tai katastrofien
tunnekokemuksiin kohdistuvat tutkimukset ovat äärimmäisen tärkeitä
selvitettäessä, miten pahuus aiheuttaa ihmisille kärsimystä. Koettu
tapahtuma ja siihen liittyvät tunteet heijastuvat vuosikymmeniksi eteenpäin
aina seuraaviin sukupolviin saakka.

- Tutkijoiden mukaan kansainväliset konfliktit syntyvät erilaisista tunteista
kuten pelosta ja vihasta. Tästä johtuen juuri kokemusten tutkimisella on suuri
merkitys ymmärtääksemme, viisastuaksemme ja kokeaksemme empatiaa kärsiviä
kohtaan, Elomaa-Krapu sanoo.

Aistimuisti kokemuskertomusten jäsentäjänä

Lääkintälotat tekivät perushoidon lisäksi itsenäisesti myös vaativia
sairaanhoidollisia toimenpiteitä. Sodan kauheuksien kohtaamiseen
valmistautuminen oli kuitenkin vaikeaa, jopa mahdotonta. Potilaina oli paitsi
sotilaita niin myös evakuoituja ja lapsia.

Traumaattisia ja eettisesti vaativia hoitokokemuksia oli kaikissa
komennuspaikoissa. Kokemukset olivat yhteydessä lääkintälottien saaman
koulutuksen pituuteen ja määrään, opetettuihin asioihin sekä aikaisempiin
hoidollisiin kokemuksiin.

- Voimakkaita ja jopa traumaattisia kokemuskertomuksia kerrottiin erilaisten
aistihavaintojen kautta, kuten näkö-, kuulo-, tunto- ja hajuaisteja
kuvaamalla. Kertomuksissa korostuivat erilaiset esineet, aika, värit ja ihmiset
sekä tarkat kuvaukset esimerkiksi paikoista. Nimitän tätä aistimuistiksi,
Elomaa-Krapu sanoo.

Elomaa-Krapun tutkimus tuo esille myös naisena olemisen merkityksen
maskuliinisessa ympäristössä. Työympäristön miehinen ja naisellinen
hoitokulttuuri ajautuivat välillä ristiriitaan, ja lääkintälotat joutuivat
tasapainoilemaan hyvän ja pahan välillä.

- Lääkintälotat näkivät hoitotyössään moraalisesti epäilyttäviä
asioita kuten vihollisvankien epäeettistä kohtelua ja päihteiden
väärinkäyttöä, mikä aiheutti joissakin lääkintälotissa ahdistusta,
Elomaa-Krapu sanoo.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata lääkintälottien kokemuksia saamastaan
koulutuksesta ja heidän toteuttamastaan hoitotyöstä Suomen sotien aikana
vuosina 1939–1945. Tutkimus on hoitotieteellinen muistitietotutkimus, ja
siihen haastateltiin 16 lääkintälottana toiminutta henkilöä.

                                              
******

Minna Elomaa-Krapu on syntynyt Raahessa ja hän on suorittanut terveystieteiden
maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän toimii lehtorina
Metropolia ammattikorkeakoulussa Helsingissä.

Elomaa-Krapun väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis;
2039, Tampere University Press, Tampere 2015. ISBN 978-951-44-9757-5, ISSN
1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica
Universitatis Tamperensis; 1528, Tampere University Press 2015. ISBN
978-951-44-9758-2, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.


---------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri/