[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Hiljaista ja harmaata aistillisuutta

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Iiris Sarmas <iirissarmas at hotmail.com> FM, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Valjakka, Timo (toim.), Luojus, Susanna (toim.): Hammershøi - Hiljaisuuden
maalari - Stillhetens mälare. Kääntänyt Wagello, Kari; Wahlström, Sofia;
Valjakka, Timo; Cederqvist, Barbara. SKS, 2015. 160 sivua.


Hiljaista ja harmaata aistillisuutta
---------------------------------------------------------

Amos Andersonin taidemuseon näyttely esittelee pohjoismaista taidetta
talvinäyttelyssään Vilhelm Hammershøi – Hiljaisuuden maalari. Näyttelyyn
liittyy SKS:n kustantama mielenkiintoinen kirja taiteilijasta. Kokonaisuutena
näyttely ja kirja muodostavat tyylikkään kokonaisuuden, joka on hyvin
linjassa taiteilijan hienostuneisuuden kanssa. Kirjan sivuilta huokuu hillittyä
glamouria, joka välittää lukijalle hetkiä taiteilijan elämästä sata
vuotta sitten.

Amos Andersonin taidemuseo esittelee tanskalaisen taidemaalari Vilhelm
Hammershøin (1864-1916) teoksia muutamia yksittäisiä töitä lukuun ottamatta
ensimmäistä kertaa Suomessa, joten kyseessä on merkittävä kulttuuriteko ja
hieno pohjoismaisen yhteistyön hedelmä. Näyttelyn teokset on lainattu
pääosin julkisista kokoelmista Tanskasta, Ruotsista, Saksasta, Ranskasta ja
Isosta-Britanniasta. 

Taideopintonsa jo lapsena aloittanut Hammershøi saavutti jo nuorena laajaa
kansainvälistä huomiota. Kuitenkin hän oli ennen kaikkea tanskalainen
taiteilija, oman lähipiirinsä ja kotikaupunkinsa Kööpenhaminan kuvaaja.
Vilhelm Hammershøi tunnetaan hiljaisuuden maalarina, jonka tuotantoon kuuluu
niin sisäkuvia, maisemia kuin henkilökuviakin, kuten Ola Billgren kuvaili Paul
Osipowille kirjeessään

”....hän kukoistaa parhaiten muotokuvissa ja sisäkuvissa,  joissa
psykologinen ongelma on alistettu yksityiskohtaiselle tarkastelulle.” s.62. 

Hammershøin maalauksille on luonteenomaista pehmeä valohämy, harmaasävyjen
hienostunut käyttö, arkkitehtoonisuus erityisesti sisätilojen kuvauksessa 
sekä valokuvan tarkkuus. Hänen mielestään maalauksen värivaikutelma oli
sitä parempi, mitä vähemmän siinä oli värejä. Taiteilija kuvasi lähes
tyhjiä huoneita sekä autioita näkymiä, joista huokuu tietty puhtaus, mutta
myös pysähtyneisyys, vai pitäisikö sanoa pysäytetty hetki. Myös valolla ja
heijastuksilla on tärkeä rooli näissä maalauksissa. Runoilija Sophus
Michaëlisin sanoin: maalauksissa

”...kohtaa kaikki: kuvallinen musikaalisuus, hopeanharmaat sävyt, modernin
elämän syleilemän viattomuuden huomiota herättävä tyhjyys, keskiluokkaisen
kulttuurisen aristokratian hillitty arvokkuus...”s.63. 

 



Kuva: Vilhelm Hammershøi, Sisäkuva, piano ja mustiin pukeutunut nainen,
Strandgade 30 1901, (Ordupgaard Kööpenhamina, Pernille Klemp)

Kirjan rakenne on erikoinen, mutta toimii hyvin. Kirjan keskeinen teksti koostuu
kahden Hammershøin taiteesta innoittuneen asiantuntijan pohdinnoista:
taidemaalari Paul Osipowin ja hänen ruotsalaisen kollegansa Ola Billgrenin
keskustelevasta kirjeenvaihdosta, joka on aiemmin julkaistu tanskalaisen
kustantajan Bløndalin toimesta vuonna 1995. Nyt uudelleen toimitettu teksti on
mielenkiintoinen näkökulma Hammershøin taiteeseen ja valottaa samalla
Osipowin ja Billgrenin ajattelua, tiedostavaa tapaa katsoa taidetta oman
aikakauden näkökulmasta

”... meidän etuoikeutemme nykyajan todistajina ja tämän hetken edustajina
on nähdä itsemme peilautuvan taiteessa...” s. 67

sekä heidän käyttämäänsä taidepuhetta. Kirjeitä lukiessaan voi itsekin
pohtia maalauksia eri näkökulmista ja tavallaan kasvaa taiteen katsojana;
löytää tekstin myötä uusia tapoja katsoa teoksia tai huomata joitain
yksityiskohtia, joihin ei muuten olisi kiinnittänytkään huomiota.

Mielestäni tämä näyttelyluettelo täyttää hienosti paikkansa Hammershøin
taiteen esittelijänä ja katsojan näyttelykokemuksen täydentäjänä. Kaunis
kansikuva herättää kiinnostuksen salaperäisyydellään ja
tyylikkyydellään. Varsinaista luettelotekstiä on elävöitetty valokuvin ja
pienillä teoskuvilla, varsinainen herkku eli teoskuvat on sijoitettu kirjan
loppuun. Tämä tekninen ratkaisu ja kokonaisuuden hahmottaminen edellyttää
perehtymistä kirjan rakenteeseen, jotta lukija pysyy tekstin mukana ja tietää
mistä kirjoittajat keskustelevat. Kaiken kaikkiaan miellyttävä luku- ja
katselukokemus, näyttelyn tekijöille kiitos!

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/