[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Nato ja Suomen turvallisuusongelmat tutuiksi

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Teemu Häkkinen <teemu.hakkinen at jyu.fi> FT, apurahatutkija, Jyväskylän
yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Salomaa, Markku: Puhutaan Natosta. Docendo, 2015. 298 sivua.


Nato ja Suomen turvallisuusongelmat tutuiksi
---------------------------------------------------------

Ukrainan kriisi on järkyttänyt Euroopan turvallisuutta, ja nyt mietitään
turvallisuutta myös Suomessa. Tai ainakin pitäisi miettiä, on Markku Salomaan
selkeä arvio. Puhutaan Natosta on tietopaketti Naton organisaatiosta,
toimintatavoista ja suhteesta muihin kansainvälisiin organisaatioihin. Nato
osoitetaan Euroopan turvallisuuden keskeiseksi tukijalaksi, ja lukijalle
annetaan selkeitä argumentteja miksi Nato-jäsenyys parantaisi Suomen
turvallisuutta.

Krimin liittäminen Venäjään ja Itä-Ukrainan kriisi ovat aktivoineet
Euroopan turvallisuuskeskustelua toden teolla, ja myös Suomessa asia on saanut
osakseen huomiota. Yhtenä piirteenä tästä on useiden Natoa sivuavien teosten
julkaiseminen. Markku Salomaan teos Puhutaan Natosta on sopiva lisä
kirjallisuuden voimin käytävään keskusteluun. Se on yhdistelmä niin
tutkimusta kuin perustietojen luettelemista, ja antaa sellaisenaan sisältöä
Nato-keskustelun argumentteihin. Docendo on julkaissut viime aikoina Salomaan
teoksen lisäksi myös Gustav Hägglundin ja Jukka Valtasaaren teokset, jotka
sivuavat samaa aihepiiriä.

Markku Salomaan Puhutaan Natosta jakaantuu johdannon lisäksi kahteentoista
käsittelylukuun, lähdeluetteloon sekä liitteisiin. Salomaa lähtee liikkeelle
perusajatuksesta, että Naton asemasta on muotoutumassa keskeinen Euroopan
turvallisuuden takaaja. Teoksen tarkastelussa hyödynnetään muun muassa Samuel
Huntingtonin paradigmoja, ja näyttääkin siltä, että ajatus sivilisaatioiden
yhteentörmäyksestä ei ole lainkaan vanhentunut oppirakennelma. Ainakin se
auttaa ymmärtämään maailmassa käynnissä olevaa poliittista liikehdintää.
Salomaan teos ei sinällään ole akateeminen tutkimus, vaan Euroopan tilannetta
on helpompaa ymmärtää lähestymistavalla, jossa perehdytään Naton
historiaan, nykytilaan ja organisaation toimintaa ja päätöksentekoa
määritteleviin tapoihin, sekä missä analysoidaan käytännössä Venäjän
potentiaalista uhkaa; millä tavoin se näyttäisi olevan valmis laajentumiseen
niin sotilaallisin, taloudellisin kuin poliittisin keinoin, ja miksi Nato on
tärkeä osa Euroopan ja mahdollisesti myös Suomen turvallisuutta. Siten onkin
hyödyllistä rakentaa kokonaiskuvaa myös koko maailmassa vaikuttavista
tekijöistä.

Teoksen pääpaino on turvallisuudessa ja sen ymmärtämisen käsittelyssä.
Nato tulkitaan ennen kaikkea keinoksi luoda turvallisuutta kollektiivisella
järjestelyllä, jolla pystytään vakauttamaan Euroopan oloja ja tapa
lähentää saman arvomaailman omaavia valtioita atlantistismin kautta.
Turvallisuuspoliittisesti muuttuvassa maailmassa Nato on yhä keskeisempi
toimija, joka alkaa mitä suurimmalla todennäköisyydellä kääntyä taas
sisäänpäin ja siten panostamaan enemmän nimenomaan Euroopan turvallisuuteen
kriisinhallintaoperaatioiden sijaan. Teoksessa tehdään selväksi erilaisten
organisaatioiden, ennen kaikkea Naton ja nyt jo käytännössä edesmenneen
WEU:n suhde, ja niiden asema suhteessa erityisesti Euroopan unioniin.

Katteettomia uskomuksia

Natoa tai Euroopan turvallisuutta ei voi käsitellä ilman ydinaseita, eikä
Salomaa jätäkään aihetta käsittelemättä. Ydinaseet todetaan
kiihkottomasti osaksi turvallisuusjärjestelyitä, eikä Naton roolia tai
toimenkuvaa näytä olevan rationaalista tarkastella puhtaasti ydinaseiden
kannalta. Yhdeksi Suomen turvallisuuden kannalta ongelmalliseksi kohdaksi
katsotaankin se, että jos Venäjä haluaisi vaikuttaa Suomen poliittiseen
tilanteeseen ydinaseilla uhkaamisella, ei Suomella olisi yksinkertaisesti
mitään keinoja vastata. Toisaalta sama ongelma piilee Suomen
puolustusratkaisussa, jonka perusajatuksena on kyetä vastustamaan mahdollista
hyökkääjää siihen saakka, kunnes kansainvälinen yhteisö rientää apuun.
Ongelmaksi muodostuukin se, että Suomella ei ole olemassa sopimusta
sotilaallisen avun saannista. Siten Suomen puolustusratkaisu nojaa uskomuksiin,
joiden toteutumisesta ei ole mitään takeita.

Salomaan teoksen parhaaksi anniksi osoittautuivat kappaleet kahdeksasta
kahteentoista, joissa käsiteltiin niin Euroopan turvallisuusidentiteetin
muovautumista, Venäjän sotilaallisia ja poliittisia intressejä sekä Naton
laajentumisen logiikkaa. Salomaa on myös hyvin suorasukainen siitä, miten
kokee Suomen tilanteen.

Nato on ollut pitkään Suomen poliittisessa keskustelussa eräänlainen peikko.
Suomi tekee Naton kanssa yhteistyöstä rauhankumppanuuden myötä, mutta muuten
Nato-keskustelu on keskittynyt eräänlaiseen optio-ajatteluun. Poliittinen
eliitti puhuu jäsenyyden tarpeettomuudesta, mutta ylläpitää retorisesti
ajatusta siitä, että tarpeen tullen Suomi voi ottaa jäsenyyden kannalta
tarvittavat askeleet. Ukrainan tapahtumat ovat periaatteessa antaneet syyn
pohtia sitä, mikä tilanne sitten vaatisi jäsenyyttä, mutta se keskustelu on
jäänyt harmillisen vähäiseksi. Salomaa tuomitsee Nato-option
hyödyntämisen, koska sillä ei ole minkäänlaista todellisuuspohjaa; ei ole
olemassa mitään sopimusinstrumenttia, joka loisi Suomelle option
jäsenyydestä. Maa joko on tai ei ole Naton jäsen, ja ainoastaan jäsenet
hyötyvät Naton turvallisuustakuista.



Kuva: Naton kokous Nizzassa 2005 (Wikipedia)

Jäsenyyttä puoltavia argumentteja

Salomaan näkökulmasta Nato on väistämättä se järjestely, jolla tietyn
arvomaailman jakavat valtiot huolehtivat valtiollisten rajojensa
kunnioittamisesta. Se täydentää Euroopan muita turvallisuutta ylläpitäviä
järjestöjä, kuten Euroopan unionia, Euroopan neuvostoa sekä
ETY-järjestöä. Salomaa tekee selväksi, että EU:sta ei ole enää luomaan
puolustusrakenteita. WEU oli lähellä tulla EU:n turvallisuuspilariksi, mutta
Ruotsin silloinen ulkoministeri ja Suomen silloinen ulkoministeri Tarja Halonen
käytännössä blokkasivat prosessin. Tässä mielessä viime aikojen
keskustelu EU:n armeijasta on pahasti myöhässä, koska sen etsikkoaika meni jo
ohi 1990-luvulla.

Teoksessa on hyödynnetty n. 300 lähdeviitettä, joskin olisin nähnyt
mielelläni niitä enemmänkin. Lähteinä on käytetty erilaisia julkisia
asiakirjoja sekä erilaista ennen kaikkea läntisten tutkijoiden tuottamaa
kirjallisuutta. Teoksen sisältö on pääasiassa hyvää tasoa, vaikka
erityisesti teoksen alkupuolella keskitytään Naton perustietojen luetteluun,
jolloin analyyttisyys kärsii. Ajoittain paremmalla kontekstoinnilla olisi
saavutettu uskottavampi tulkinta, kuten esimerkiksi arviolla, että Naton pelote
pysäytti Venäjän uudet aluevaltaukset Ukrainassa. Naton jäsenvaltioiden
omille päätöksentekoprosesseille olisi ollut hyvä antaa enemmän huomiota.
Kosovon sota, toisin kuin Salomaan teoksessa esitetään, ei kaikkien mielestä
ollut aivan niin suoraviivaisen onnistunut operaatio nimenomaan päätöksenteon
kannalta.

Tekstistä löytyi pari kauneusvirhettä. Niistä vähäisempi ongelma ovat
yksittäiset kirjoitusvirheet, joita teoksesta löytyi sieltä sun täältä.
Keskeisempi kauneusvirhe oli tapa kirjoittaa Nato kokonaan isoilla
alkukirjaimilla. Teoksesta löytyy aihepiirin seurauksena väistämättä
runsaasti viittauksia erilaisiin kansainvälisiin sopimuksiin tai
organisaatioihin, erityisesti Natoon, ja lopputuloksena sivut ajoittain
täyttyvät erilaisista kirjainlyhennelmistä. Naton kohdalla olisi voinut
käyttää tässä arvostelussa käytettyä ulkomuotoa, niin tekstistä olisi
muotoutunut lukijaystävällisempi. Yhtäkaikki, teoksessa käytetty tapa on
johdonmukainen.

Kaiken kaikkiaan teos on hyödyllinen lisä Suomen turvallisuuspoliittiseen
keskusteluun nimenomaan siinä, että se tarjoaa perusteltuja argumentteja
turvallisuuskeskusteluun. Tulkinta on sinällään selvästi Nato-jäsenyyden
kannalle kallistuva. Jäsenyyden puolesta onkin nyt esitetty vahvoja
argumentteja, jotka nojaavat käsitykseen turvallisuudesta niin Euroopan
nykytilanteessa kuin todennäköisessä lähitulevaisuudessa.

 

Kuva: Kartta Naton laajentumisesta 1949-2009 (Wikipedia)

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/