[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Sysmää ennen ja nyt

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Saressalo, Lassi <Lassi.saressalo at elisanet.fi> dosentti, Turku
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Helin, Heikki: Sysmän muuttuva Keskus II. Sysmän Liikolan Nuorisoseura, 2014.
464 sivua.


Sysmää ennen ja nyt
---------------------------------------------------------

Heikki Helinin Sysmän muuttuva keskus II kuljettaa lukijansa ja katsojansa
reilun sadan vuoden matkalle Sysmän keskustaajaman raiteille. Teos kertoo kuvin
ja sanoin miten suomalainen kirkonkylä muuttuu ajassa - niin miljöö kuin sen
asukkaatkin. Miten mennyt menee ja tulevaisuus tulee.

 

Heikki Helin on tuottoisa kotiseutukirjailija. Häneltä on ilmestynyt vuoden
2004 jälkeen peräti seitsemän Sysmään liittyvää kirjaa, joko itse
kirjoitettua tai toimitettuja katsauksia. Nyt käsillä oleva
”vaakajärkäle” on toinen kolmiosaiseksi tarkoitetusta sarjasta, josta
ensimmäinen Sysmän muuttuva keskus I. Lopperista Markkalan risteyksen kautta
Simolaan vuodelta 2009 kuvaa Sysmää 247 sivun verran. Koska nyt käsillä
oleva teos jatkaa siitä, mihin ykkösosa jäi, käsittelen niitä
kokonaisuutena.

Idea ei tietenkään ole maailmaa mullistava. Haetaan vanhasta rakennuskannasta
sitä, mitä on joskus ollut ja mitä on jäljellä. Liitetään siihen kuvat ja
kertomukset uusista, korvaavista rakennuksista ja niiden taustoista. Mutta kun
päästään toteutukseen, ollaankin sitten ihan toisilla tasoilla. Kaiken
takana ovat paikallislehdet, joissa on julkaistu Helinin mukaan 335 pientä
kirjoitusta Sysmän keskustan muuttumisesta. Nämä muodostavat teosten
kertomusrungon. Helinin tehtävänä on ollut koota jutuista looginen
kokonaisuus ja täydentää tietoja matkan varrella. Ratkaisuksi tuli seurata
kiinteistöjen tuloa, menoa ja oloa maantieteellisesti ja loogisesti pääkadun
ja sivukatujen varrella niin, että kummankin teoksen alkuaukeamalla oleva
karttapiirros kertoo lukijalle ja katselijalle, missä ollaan ja mistä tullaan.

Ensimmäisen osan kartta on selkeämpi, mutta toiseen osaan on piirretty jopa
kaksi karttaa, ennen vuotta 1950 rakennettujen kiinteistöjen sijoittuminen
katuverkkoon ja toinen, joka kuvaa 1950-luvun jälkeen nousseita rakennuksia.
Nyt kiinteistöt on myös karttakuvaan ajoitettu ja myös purkuajat on saatu
merkittyä. Kullakin kiinteistöllä on oma nimensä, kuten vaikkapa
Osuuspankki, Alko, Koittolan korjauspaja, Osuusmeijeri, Kulmala (purettu
70-luvulla) tai Markkala (osia 1860-luvulta).

 



Kuva: Sysmän keskustaa. Osasuurennos teoksen kansikuvasta.

Tämä nimien maininta on hyvä, kun ajattelee ulkopuolista lukijaa ja katsojaa.
Paikkakuntalaiset toki tuntevat miljöönsä muutenkin. Mutta jos saisi toivoa,
voisi seuraavaan osaan jollakin tavoin merkitä myös keskeisimpien suurkuvien
ottosuunnat vaikkapa niin, että kirjan edetessä pääkarttaa pitkin voisi
sopivissa kohdin olla myös ”välikarttoja” joihin kuvien ottosuunnat olisi
merkitty. Tokihan sinne tänne nostetut ilmakuvat tai laajemmat katunäkymät
pitävät tarkkaavaisen katselijan matkassa mukana, mutta jatkossa asiaa
kannattaisi ainakin harkita.

Pikkutarkkaa arkistotyötä

Pelkästään lehtijuttujen varaan ei Helin ole töitänsä jättänyt. Hän on
lähestynyt kutakin kuvaamaansa kiinteistöä ja niiden asukkaita ja niissä
toimineita ja toimivia liikkeitä, luuhannut tarkkaan läpi yksityisarkistot ja
kuva-albumit, käyttänyt paikallislehtien arkistot ja selannut läpi myös
kiinteistöjen omat arkistot, pankkien kuva-arkistot, Meijerin kuvakokoelmat ja
asiakirjat, Sysmän kotiseutuyhdistyksen kuva-arkiston sekä ammatti- ja
harrastajakuvaajien kokoelmat. Oman valokuvaharrastuksensa Helin aloitti jo
1970-luvulla.

Eikä tässä vielä kaikki. Kutakin kuvaa täydentämään on haettu
tunnistajia. Niitä kuvahenkilöitä, joita Helin itse ei ole osannut yhdistää
kuvaan, tunnistamaan on saatu paikallisia muistihirviöitä ja asukkaita, joille
ihmiset olivat tuttuja. Ja kun kuvakohteiden autojen hankintavuodetkin on osattu
päivätä, ollaan kovinkin syvällä yhteiskunnan muutoksessa.

Sillä siitähän tässä on kyse. Pelkät kiinteistö- ja rakennuskuvat eivät
sellaisenaan kerro Sysmän muuttuvasta keskustasta. Vaikka tosin kertovatkin
aika tavalla, kun niihin syventyy. Hiekkatiet muuttuvat kasvavan liikenteen
myötä asvalttiteiksi, puhelinlangat katoavat, sahan lautatapulit kasvavat nyt
puistoina, rantakuvasta on tullut hoidettu satama. Linja-autot seisovat
linja-autoasemalla eivätkä maantien varressa kaupan kulmalla, pikkukaupat ovat
kadonneet ja Alkokin muuttanut uuteen paikkaan. Mutta pikkupojat ajelevat ennen
mopoikää edelleenkin kylänraitilla, nyt toki pyöräteillä ja kauppias
seisoo yhä kaupassaan, joskin enempi symbolina kuin leikkaamassa makkaraa
asiakkaalle. Epämääräiset opasviitat ovat nykyaikaisia suuria viittoja
lähipitäjiin. Katuvalot nousevat kupuina ilmaan ja hevospuomit ovat tyystin
kadonneet. Niin kuin tietysti hevosetkin.

Kuvat kertovat tarinan

Mutta ei Sysmää olisi ilman sysmäläisiä. Uusia ja vanhoja. Kantataloja ja
uusien kiinteistöjen käyttäjiä, kauppojen myyjiä ja ostajia, baareja
asiakkaineen, huoltoasema, 30-luvun funkkisliiketalot, pankit ja pankkilaiset,
vanhan Kantakrouvin asiakkaita. Suuren ihmeen, Hotelli-ravintola Uotin
saapuminen teki Sysmästä melkein kaupungin. Ihmisiä näkyy viime vuosisadan
alusta tähän päivään. Naisten kampauksista saattaa tehdä
johtopäätöksiä tekstejä katsomattakin, miesten vaatteet ja työntekijöiden
työasut kertovat tarinaansa ilman, että niihin erityisesti puututaan. Siinä
onkin tällaisen teoksen yksi keskeisistä arvoista. Lukemalla ja katsomalla
oppii paljon kulttuurisesta muutoksesta: siitä mitä näkyy ihmisten päällä,
kyläkuvissa, rakennuskulttuurissa tai kaupankäynnissä.

Helinin kynä on tarkka niin kuin kuvasilmäkin. Ja kaikeksi onneksi hän on
malttanut pysyä mustavalkoisessa kuvituksessa. Näin vanhat ja uudet valokuvat
elävät sopusoinnussa eikä mustavalkoinen kuva jätä ketään kylmäksi. Teos
on Helinin itsensä taittama – ehkä materiaalin runsaus joissain kohdin on
johtanut ahtauteen. Olen joskus kritisoinut sitä, että kyläkirjojen tekijät
skannailevat turhaakin sälää tekstisivuille; tässä tapauksessa maltti on
ollut valttia.

Yhden virheen korjaisin. Kakkososan sivulla 23 on kuva vanhan meijerin edestä,
jossa jäällä on kolme ylätasolentokonetta. Kuvateksti mainitsee niiden
olevan Karhumäen veljesten koneita. Niiden siivistä kyllä erottuvat Suomen
ilmavoimien hakaristitunnukset, joten kyllä ne sotaväen kalustoa ovat
Gourdou-Leseurre GL-21 merkkisiä. Hieno ja varmaan suuritöinen kirjapari.
Odotellaan kiinnostuksella kolmatta.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/