[H-verkko] Helsinki, Suomen Kirkkohistoriallisen seura: Avioerokäytäntöjen kirkko-oikeudelliset uudistukset Venäjän ortodoksisen kirkon 1917–1918 kirkolliskokouksessa

[agricola at utu.fi]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:
---------------------------------------------------------

Suomen Kirkkohistoriallisen seura: Avioerokäytäntöjen kirkko-oikeudelliset
uudistukset Venäjän ortodoksisen kirkon 1917–1918 kirkolliskokouksessa

Helsinki, Vuorikatu 3
13.4.2015 klo 17:15
---------------------------------------------------------

Suomen kirkkohistoriallisen seuran huhtikuun Uuden tutkimuksen ilta
järjestetään maanantaina 13.4. kello 17.15 Helsingin yliopiston teologisen
tiedekunnan tiedekuntasalissa (Vuorikatu 3, 5B kerros). Tohtorikoulutettava
Jelisei Heikkilä esitelmöi aiheesta:

Avioerokäytäntöjen kirkko-oikeudelliset uudistukset Venäjän ortodoksisen
kirkon 1917–1918 kirkolliskokouksessa

Tultaessa 1900-luvulle Venäjän avioliittolaki oli eurooppalaisiin maihin
verrattuna hyvin tiukka. Laillisesti valtio tunnusti vain virallisten
uskonnollisten yhteisöjen avioliitot. Avioeroa ennen vuoden 1918
vallankumousta oli hyvin vaikeaa saada. Valtio hyväksyi avioeron vain niissä
tapauksissa, joissa Pyhä synodi oli niitä puoltanut. Käytännössä tämä
merkitsi sitä, että esimerkiksi vuonna 1913 Venäjän keisarikunnassa 98,5
miljoonaa ortodoksia kohden haettiin 3 791 valtion hyväksymää
avioeroa (0,038%). Uskonnonvapausuudistus 17. huhtikuuta vuonna 1905 uudisti
myös avioliittolakia: eri uskonnollisten tunnustusten väliset avioliitot
sallittiin, jonka seurauksena alkoi laaja keskustelu siviiliavioliiton
käyttöönotosta. 

Erilaiset suunnitelmat ja näkemykset avioeroprosessien reformoimisesta
jatkuivat aina vuoteen 1916 saakka, kunnes ne lopulta siirtyivät vuosien
1917–1918 kirkolliskokouksen päätettäväksi. Vuosien 1917–1918 Venäjän
ortodoksisen kirkon kirkolliskokouksen kirkko-oikeusjaostossa laajaa keskustelua
aiheutti hyväksyttävät määritelmät avioerosyistä. Kokouksen akateemikot
– piispat, juristit, Pyhän synodin yliprokuraattori ja suurin osa papistosta
olivat avioerosyiden määritelmien laajentamisen kannalla. Samalla he
kannattivat myös avioeroprosessin osittaista siirtämistä maalliseen
tuomioistuimeen. Kokoukseen osallistuneet maaseutuedustajat, sekä maaseudulla
toiminut papisto olivat sen sijaan uudistusten jyrkkiä vastustajia.

Venäjän keskustoimeenpanokomitea ja kansanneuvoston komissaarit säätivät
16. joulukuuta 1917 uudistetun lain koskien avioeroa ja siviiliavioliittoa.
Uudistetussa laissa ei osoitettu mahdollisiin avioerosyihin, riitti että kaksi
osapuolta päättivät erota. Tämä loi suuren ristiriidan vallinneeseen
käytäntöön, jossa avioliittoa pidettiin kirkollisena toimituksena,
sakramenttina joka on ortodoksisen kirkon mysteerio. 

Kirkko ei ehtinyt käydä loppuun aloittamaansa kirkko-oikeudellista keskustelua
tulevasta avioeromallista, vaan se oli pakotettu käsittelemään valtion uutta
avioerolakia. Vuosien 1917–1918 kirkolliskokousta valmisteleva aika näkyi
muun muassa piispojen, sekä eri kirkollisten tahojen keskusteluna
kirkollisissa ja maallisissa lehdistöissä. Niissä esitettiin useita
näkemyksiä ja malleja, kuinka vanhentunutta avioero -ja avioliittolakia
tulisi uudistaa. Itse vuosien 1917–1918 kirkolliskokouksessa pyrittiin
käytännössä ratkaisemaan edellä mainitut ongelmat ja löytämään
uusia kirkollisen avioelämän malleja uudessa uskonnottomassa yhteiskunnassa.

Kirkollinen avioliittoinstituutio joka oli koko 1800 -ja 1900-luvun alun
oikeuslaitoksen suojelema tuhoutui vallankumouksen myötä. Avioerokäytännön
uudistamisella oli kuitenkin paradoksaalinen tavoite Venäjällä –
säilyttää kristillisen perheen yhtenäisyys.

 

Tiedustelut: Sanna Supponen, sihteeri, Suomen kirkkohistoriallinen seura
(info at skhs.fi)
---------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri/