[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Mentaliteettien historian pioneeri

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Otto Aura <otto.aura at gmail.com> Poliittisen historian jatko-opiskelija,
Helsingin yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Peltonen, Matti (toim.): Ariès ja historian salaisuus. Turun historiallinen
yhdistys ry, 2013. 206 sivua.


Mentaliteettien historian pioneeri
---------------------------------------------------------

Ariès ja historian salaisuus käsittelee mentaliteettien historian pioneerin
tutkimusten erilaisia painopisteitä, tulkintoja, käännöksiä ja vaikutuksia.
Kokoelma selvittää miksi mentaliteettien historiasta puhutaan monikossa.

 

Professori Matti Peltosen toimittama kokoelma Ariès ja historian salaisuus luo
mielenkiintoisen kuvan eräästä mentaliteettien historian pioneereista
Philippe Arièsta (1914-1984). Arièsin tutkimusten erilaisia painopisteitä,
niiden tulkintoja ja vaikutuksia, käsitellään artikkeleissa, joiden
kirjoittajina ovat Matti Peltonen, Marjatta Rahikainen, Jyri Hakapää, Ilona
Pajari ja Johanna Ilmakunnas. Artikkelikokoelman parasta antia ovat sen
laaja-alaiset näkökulmat Arièsiin ja historiantutkimuksen mahdollisuuksiin
yleensäkin. Kokoelman ”keskiössä on mentaliteettien historia
historiantutkimuksen lähestymistapana”. [s.12]

Mikä Arièsissa kiinnostaa niin, että hänen töistään kirjoitetaan Suomessa
artikkelikokoelma? Arièsin ajatukset ovat ilmeisesti olleet poikkeuksellisia,
ja hänen tutkimuksensa kuoleman ja lapsuuden historioista ovat nousseet
modernien klassikkojen joukkoon. Yksi syy mielenkiintoon voi olla siinä, että
hän oli amatöörihistorioitsija, joka vasta myöhemmin nostettiin
ammattihistorioitsijoiden joukkoon. Artikkelikokoelmassa painotetaan, että
Arièsin tekstien käännökset ovat aiheuttaneet valtavia epätarkkuuksia
hänen alkuperäiseen sanomaansa. Arièsin työt lapsuuden, kuoleman,
yksityiselämän ja seksuaalisuuden historioista ovat Peltosen mukaan kokoelman
lähtökohtina, josta artikkelit lähtevät omiin suuntiinsa.

Artikkelikokoelman rakenne ja kirjoittajat

Matti Peltonen käsittelee aluksi Arièsia mentaliteettien historian pioneerina.
Tämä artikkeli on varsin mielenkiintoinen mentaliteettien historian kehityksen
kannalta, ja siinä millainen merkitys Arièsilla oli ja on edelleen. Peltonen
lähtee liikkeelle siitä, kuinka Ariès on usein unohdettu, kun mentaliteettien
historian kehitystä on kartoitettu. Sellaiset nimet kuin Marc Bloch ja Lucien
Febvre mainitaan useammin kuin Ariès, mutta toisaalta yhtä ja ainoaa
keksijää mentaliteettien historialle on mahdotonta nimetä. Monet ovat siihen
vaikuttaneet.

Peltonen suhteuttaa artikkelissaan Arièsin tekstejä muiden tutkijoiden
teksteihin. Samalla Peltosen artikkeli toimii myös pienenä mentaliteettien
historian historiana ja Arièsin historiallisen ajattelun selventäjänä.
Artikkelin loppuvaiheessa Peltonen kiteyttää Arièsin annin nykypäivälle
seuraavasti: ”Arièsin työ antaa hyviä perusteita luopua valtiollisesta tai
kansallisesta historiasta ainoana oikean historiantutkimuksen valtavirran
jäsennysperustana”. [s.36]

Lapsuus ja perhe ovat käsittelyssä Marjatta Rahikaisen osuudessa. Kokoelman
laajin artikkeli käsittelee Arièsin lapsuuden historian perusteosta L’Enfant
et la vie familiale sous l’ancien régime erityisesti suhteessa
englanninkieliseen käännökseen Centuries of Childhood: A Social History of
Family Life. Aikoinaan tutkimuksen kääntänyt Robert Baldick ei saa kovinkaan
mairittelevaa arviota toiminnastaan.

 

Arièsin teosten käännösongelmat



”Arièsin teoksen englannintaja Robert  Baldick ei voinut tietää
kääntävänsä teosta, joka osoittautuisi monessa mielessä uraauurtavaksi,
mutta siitä huolimatta hän suhtautui tehtäväänsä luvattoman
suurpiirteisesti ja omavaltaisesti.” [s.45] Käännöksestä mainitaan
puuttuvan useita kokonaisia lauseita ja pidempiä tekstinpätkiä – joiden
joukossa on Arièsin omaa analyysiä. Artikkelin alussa Rahikainen tarttuu
tiukasti kiinni englanninkielisen version käyttämään sanapariin concept of
childhood, lapsuuden käsite, joka on vakiintunut käyttöön Arièsin
yhteydessä. Tämä sanapari oli Baldickin oma keksintö, sillä Rahikaisen
mukaan Ariès kirjoitti (sentiment de l’enfance, vapaasti suomennettuna
lapsuuden tunteesta, ei käsitteestä. Tässä on selvästi merkittävä ero.
Läpi artikkelin Rahikainen korjaa englanniksi käännetyn valtavirtaversion
virheitä ja pyrkii näin luomaan oikeampaa kuvaa Arièsin historiallisesta
ajattelusta ja kenties merkityksestäkin.

Kuolema historiassa oli yksi Arièsia kiinnostanut tutkimuskohde. Kuoleman
historian tutkimus on syytä varmasti tarkentaa koskemaan jälleen
mentaliteetteja – ei itse kuolemista. Artikkelissaan Jyrki Hakapää
tarkastelee Arièsin panosta kuoleman historian tutkimiseen ja sijoittaa hänen
tutkimustaan suurempaan kuvaan ja suhteessa toisiin tutkijoihin.  Käsittelyyn
tulevat myös erilaiset kuoleman käsitystapojen historialliset muodot.
Hakapää myös hieman puolustaa Arièsia kritiikiltä todeten sen menneen usein
hieman ohi kohteensa.

Kuoleman teemalla jatkaa myös Ilona Pajari omassa artikkelissaan, jossa
pääpaino on historiantutkimisen nykyhetkessä. Tämä on mielestäni erittäin
tärkeä teema, sillä nykyhetki vaikuttaa historian tulkintoihin. Millainen oli
se tilanne, jossa Ariès tutki kuoleman historiaa? Pajari esittää myös
haasteen kuoleman ja kuoleman historian tutkijoille, millainen kuva syntyy
suhteutettuna nykyisyyteen? Ehkä Ariès voi antaa omalla esimerkillään
suuntaa myös tämän päivän tutkimukselle. Pajarin ja Hakapään artikkelit
toimivat hyvin toisiaan täydentäen.

 

Ariès ja yksityiselämän historia

Johanna Ilmakunnas tarkastelee Arièsia ja yksityiselämän historiaa.
Ilmakunnas toteaa heti artikkelin alkuun, että Philippe Ariès ei suinkaan
ollut ensimmäinen yksityiselämän historiasta kiinnostunut tai aihetta
tutkinut, mutta Ariès saattoi kuitenkin olla ensimmäisiä, jotka kiinnittivät
huomionsa yksityiselämään mentaliteettien historiana. Artikkelissa
käsitellään Philippe Ariès ja Georges Duby toimittaman laajan viisiosaisen
Histoire de la vie privée kirjasarjan vaikutuksia. Sen tavoitteena oli ”tuoda
esille ja havaita ne hitaat tai nopeat muutokset, jotka aikojen saatossa ovat
vaikuttaneet yksityiselämän muotoutumiseen ja muuttumiseen sekä käsitteenä
että hahmona itsessään”. [s.174] Artikkelin mielenkiintoisimpia osia on
alaluku, jossa käsitellään mentaliteetteja muokanneita muutoksia, sekä
johtolankoja yksityistymisen tutkimiseen. Tässä on paljon sellaista, jota
kannattaa ottaa huomioon muussakin kuin yksityiselämän historiantutkimuksessa.

Kokoelman viimeisessä artikkelissa Matti Peltonen ottaa käsittelyyn Arièsin,
Michel Foucault’n ja seksuaalisuuden historian. Artikkeli toimii hyvänä
johdatuksena seksuaalisuuden historian nousuun, jossa Foucault’lla oli
merkittävä rooli. Mutta miten Ariès liittyy seksuaalisuuden historiaan?
Peltosen mukaan Arièsin tutkimus länsimaisesta kuolemasuhteesta saattoi
vaikuttaa Foucault’hon. Seksuaalisuuden historia on yksi ala, jonka nousuun
Ariès on omalta osaltaan vaikuttanut.



Mikä historian salaisuus?

Historian salaisuus voisi olla jotain sellaista, jota tutkijat eivät ainakaan
heti näe. Kyse voisi olla esimerkiksi annettuna otetuissa lähtökohdissa ja
ajatuksista siitä, mitä voidaan tutkia ja miten. Artikkelikokoelman
perusteella voi sanoa, että Ariès on omalta osaltaan murtanut joitain
historian salaisuuksia. Minulle jäi sellainen tunne, että yksi kokoelman
viesteistä on kehotus ”salaisuuksien” etsimiseen. Omaperäisillä aiheilla,
ennen kysymättömillä kysymyksillä ja lähteiden uudenlaisella käytöllä
voi löytää jotain, joka kiinnostaa ihmisiä vielä pitkään. Ariès on
tästä hyvä esimerkki, jota tuodaan ilmi läpi kokoelman, ja sen voisi
tiivistää kysymykseen, mitä kaikkea voidaan käyttää lähdeaineistona?

Kielen ja kääntämisen merkitys nousee useassa artikkelissa esille. Annettujen
esimerkkien mukaan Arièsin kääntäminen englanniksi on ollut ajoittain
ilmeisen kehnoa. Kaikki vieraita kieliä osaavat varmasti tietävät eri
kielistä löytyvän sanoja ja käsitteitä, joiden vivahde-erot voivat olla
hyvin pieniä, mutta ratkaisevia merkitykselle. Erittäin painavana tulee
perille viesti kääntämisen problematiikasta, jonka voisi tiiviistä ohjeeksi:
lue alkuperäiskielellä.

Klassikkoteoksilla on oma erityislaatuinen merkityksensä, samoin myös niiden
kirjoittajilla. Tämä tulee selkeästi esille tässä kokoelmassa. Arièsin
tekemät tutkimukset ja eri aihealueet nostetaan esille. Klassikoita luetaan
ehkä eri tavalla kuin ”tavallisia” tekstejä. Tässä yhteydessä se voisi
näyttäytyä juuri tällä erilaisten näkökulmien painotuksella. Samalla koko
ajatus klassikoista nostaa esiin kysymyksen: miksi toiset muistetaan ja toiset
unohdetaan?

Jäin miettimään, mitä kaikkea mentaliteettien historian valossa voikaan
tutkia. Olisinkin toivonut kokoelman yhteyteen enemmän mahdollisia
mentaliteettien historiaan liittyviä keskusteluavauksia siitä, mitä Suomessa
voisi Arièsin ideoita soveltaen tutkia. Kenties kirjan rakenteen olisi voinut
saada hieman tasapainoisemmaksi, nyt yksi artikkeleista on huomattavasti
laajempi kuin muut.

Artikkelikokoelma tutustuttaa lukijansa erittäin hyvin Arièsiin. Artikkelit on
hyvin kirjoitettu ja niiden lukeminen on miellyttävää. Teoksen parasta antia
ovat Arièsin ajatusten esittely, sekä hänen tuotantonsa liittäminen
laajempaan kuvaan ja paikkaan mentaliteettien historiassa. Artikkelikokoelman
perusteella tulee hyvin selväksi, miksi mentaliteettien historiasta puhutaan
monikossa.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/