[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Pako rajojen taakse

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Matti Välimäki <mtaval at utu.fi> Tohtorikoulutettava, Turun yliopisto,
Poliittinen historia
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Khosravi, Shahram: ”Laiton” matkaaja. Paperittomuus ja rajojen valta.
(“Illegal” Traveller: An Auto-Ethnography of Borders). Kääntänyt
Sadinmaa, Antti. Gaudeamus, 2013. 185 sivua.


Pako rajojen taakse
---------------------------------------------------------

Sosiaaliantropologi Shahram Khosravin tarkkanäköinen teos käsittelee modernia
siirtolaisuutta, jonka ympärille on kietoutunut fyysisiä ja symbolisia
järjestelmiä. Polttavan ajankohtaisena se valottaa Eurooppaan muista
maanosista saapuvien siirtolaisten kokemuksia ja rajanylityksiä.

 

Kymmenet tuhannet ihmiset lähtevät vuosittain Afganistanista, Irakista ja
Iranista etsimään parempia elinolosuhteita. Ilmiö on sukupolvia vanha
näillä sekasortoisilla alueilla. Suuri osa ihmisistä suuntaa lähialueille,
kuten rikkaimpiin arabimaihin työllistyäkseen esimerkiksi rakennus- tai
kodinhoitoalalle. Osa taas on päätynyt taittamaan usein vaativan, vaarallisen
ja pitkän matkan Eurooppaan.

Shahram Khosravi, joka toimii nykyisin sosiaaliantropologian lehtorina Tukholman
yliopistossa, oli vuonna 1987 yksi näistä henkilöistä. Hän pakeni Iranista
välttääkseen joutumisen asepalvelukseen ja sitä kautta Irakin kanssa
käytyyn sotaan. Khosravi kirjoitti kokemastaan taipaleesta Iranista –
Afganistanin, Pakistanin ja Intian kautta – Eurooppaan ja Ruotsiin,
autoetnografisen teoksen, jossa hän tulkitsee omia kokemuksiaan sekä muiden
matkalla kohtaamiensa ja haastattelemiensa kertomuksia.

Antropologian yliopistollisena oppikirjanakin käytetty teos on luonteeltaan
osittain omaelämänkerrallinen ja toisaalta teoreettis-tieteellinen.
Antropologiassa perinteisesti suositun etnografisen tutkimussuuntauksen
mukaisesti tutkija on vahvasti läsnä osallistuvana sekä aineiston
keräämisessä että havainnoinnissa. ”Laittoman” matkaajan kerronta saa
paikoin kaunokirjallisia sävyjä Khosravin kuvatessa elävästi matkalla
kohtaamiaan olosuhteita ja tunnetiloja.

”Lainsuojatonta siirtolaisuutta koskeva tutkimus on usein sellaisten
tutkijoiden tekemää, joilla ei ole aiheestaan omakohtaista kokemusta”,
kirjoittaa Khosravi. Tutkijat käyttävät ihmistieteissä suuren osan
tarmostaan kyetäkseen tarkastelemaan kohdettaan ”sisältä käsin”,
ymmärtäen sen olemuksen lisäksi sisäistä logiikkaa, ajattelua sekä
ihmisten motiiveja ja jopa tunteita. Harva tutkija asettaa kuitenkaan itsensä
yhdeksi tutkimuksen kohteista.

Rajojen politiikkaa

Rajojen poliittisuudesta on puhuttu jo vuosikymmeniä antropologian ja
yleisemminkin ihmistieteiden parissa. Antropologit ovat tulkinneet muiden muassa
etnisiä, sukupuolisia ja tapakulttuuriin liittyviä rajanvetoja eri
yhteisöissä. Yleinen havainto on, että maantieteelliseen tai yhteisöjen
väliseen liikkumiseen liittyy useimmiten symbolisten ja metaforisten rajojen
kohtaamista. Rajojen ylittäjiin kohdistuu lukuisia odotuksia ja
kontrollointipyrkimyksiä. Näitä fyysisiä ja mentaalisia rajakonflikteja
Khosravi esittelee siirtolaisten kokemusten kautta.

Khosravi tarttuu teoksessaan paperittomien siirtolaisten ja
turvapaikanhakijoiden kokemuksiin heidän matkallaan kohti Eurooppaa ja osittain
myös Pohjois-Amerikkaa. Matka ei ole ainoastaan fyysinen kokemus, vaan Khosravi
kuvaa, kuinka ”matkaajat” ylittävät niin identiteettinsä kuin
ihmisyytensä rajoja. Khosravi esittelee mielenkiintoisen ajatuksen siitä,
että paperittoman siirtolaisen kohdattua kylliksi näitä mentaalisia
erontekoja, hän ”muuttuu itse rajaksi”. Rajoista tulee osa hänen kehoaan,
käyttäytymistään, olemustaan ja itseymmärrystään.

Teos osallistuu myös ajankohtaiseen maahanmuuttokysymysten
turvallistamiskeskusteluun. Khosravi nostaa esille turvattomuuden, jonka
siirtolaisten on esitetty kohdemaiden yhteiskunnalliselle ja kulttuuriselle
järjestykselle aiheuttavan. Hänen mukaansa ulkomaalaisten olemassaolo
nähdään koko kansallisvaltiota ja kansakuntaa uhkaavina tekijöinä.
Valtaväestö rakentaa teoksen kuvauksissa omaa kansallista ja yhteiskunnallista
itseymmärrystään suhteessa näihin vieraisiin oltiinpa Iranissa, Intiassa tai
Ruotsissa.

Pakenevan ensimmäiset rajanylitykset

Khosravin mukaan ulkomaille lähdön perinne on muotoutunut monin paikoin Etu-
ja Etelä-Aasiassa niin vahvaksi, että se on mahdollista nähdä
initiaatioriittinä nuorille miehille. Jo kodin jättäminen on ensimmäinen
rajan ylitys. Lähtemiseen kiinnittyy monenlaisia odotuksia ja irtautumisen
kokemuksia niin lähtijän kuin taakse jäävän lähipiirin ajatuksissa.
Khosravi kuvaa ristiriitaista kotiinpaluutaan kahdeksan vuotta lähtönsä
jälkeen, kun ihmiset kummeksuvat hänen ammattiaan ja siteiden vähäisyyttä
Iraniin. Khosravi jää pohtimaan, voiko hän enää missään kokea
onnistuneensa tai kuuluvansa yhteisön jäseneksi.

Kun Khosravi ylittää ensimmäisen valtiollisen rajan siirtyessään
salakuljettajan matkassa Afganistanin puolelle, hän toteaa muuttuneensa
matkustusasiakirjojen puuttuessa rikolliseksi. Khosravi analysoi useaan
otteeseen teoksessaan sitä, kuinka paperittomat siirtolaiset ovat lain
silmissä oikeudettomia ja alempiarvoisia. Paperittomat epäinhimillistetään
hänen mukaansa ennen muuta retoriikan ja valvontajärjestelmien kautta.
Khosravi puhuu jopa paperittomien siirtolaisten kohtaamasta ”uhraamisesta”
ja ”kuoleman politiikasta” Yhdysvaltojen ja EU:n eteläisillä
raja-alueilla: ”Rajat eivät aktiivisesti tapa tai halua siirtolaisten
kuolevan, vaan ne ovat valmiita sietämään kuolonuhreja.”

Siirtolaiskoneisto

Khosravi kuvaa taitavasti myös siirtolaisuuden ympärille kietoutunutta eri
toimijoiden muodostamaa järjestelmää. Matkaaminen ei ole vain yksilöiden
liikettä vaan symbioottisen järjestelmän soljuvaa ja ajoittain yskivää
uudelleenmuotoutumista. Erilaiset toimijat, joita kirjoittaja on haastatellut
teostaan varten, ja kohdannut omalla taipaleellaan, selventävät
kertomuksissaan, kuinka he ovat olleet osasia tässä järjestelmässä.

Teos kyseenalaistaa esimerkiksi käsityksen siitä, mikä on ihmisten
salakuljettaja. On liian yksioikoista ajatella, että rikollisjärjestöt
johtaisivat kaikkea ihmisten epävirallista ja laitonta rajanylitystä. Monilla
alueilla esimerkiksi paimentolaiset, kalastajat, yleisesti työttömät nuoret
miehet tai paperittomat siirtolaiset toimivat salakuljettajina. He varmistavat
– ohjeistamalla, lahjomalla viranomaisia, väärentämällä asiakirjoja ja
tarjoamalla tai hankkimalla kyydin siirtolaiselle – sen, että valtion rajojen
ylitys onnistuu. Vastaavia järjestelmiä toimii paitsi Lähi-idässä ja
Etelä-Aasiassa, niin myös esimerkiksi Pohjois-Afrikan ja Etelä-Euroopan
välillä.

Siirtolaisjärjestelmissä toimivien ihmisten ilmi tuodut motiivit ovat
Khosravin teoksessa monenkirjavia. Osalle kyseessä on liiketoiminta, josta
monet vilkkaiden muuttoreittien solmukohtien asukkaat saavat toimeentulon. Eräs
Delhissä 1980-luvulla toiminut salakuljettaja toteaa Khosraville, ettei hänen
motiivinaan ollut ainoastaan raha: ”Mihin ne kaikki iranilaiset olisivat
muuten menneet, jos en olisi auttanut heitä?” Ei kuitenkaan sovi unohtaa,
että osa paperittomien siirtolaisten kanssa toimivista salakuljettajista,
rajavartijoista ja viranomaisista käyttää säälimättömästi hyväkseen
siirtolaisten heikkoa asemaa huijaamalla, kiristämällä tai
väkivallanteoilla.

Ihminen, joka kulkee rajojen määrittämässä siirtolaisjärjestelmässä,
pyrkii Khosravin mukaan luomaan itselleen erilaisia strategioita
selviytyäkseen. Suhteet välittäjiin ja paikallisyhteisöihin, oikeanlainen
käyttäytyminen, vaatetus ja puhetapa sekä oikeanlainen tarina menneisyydestä
ovat ratkaisevia. Tässä epävirallisessa järjestelmässä esimerkiksi
iranilaisen muslimin kääntyminen kristityksi voi auttaa häntä pääsemään
kirkkojen muodostaman auttamisverkoston piiriin. Samalla se tarjoaa hänelle
mahdollisen turvapaikkaperusteen, kun hän voi vedota uskontoon perustuvaan
vainoon saapuessaan Eurooppaan.

Pohjoismaisen vastaanottojärjestelmän nurjalla puolella

Khosravin salakuljettajan valitsema lento saapui lopulta Arlandan lentokentälle
helmikuussa 1988. Ruotsalaisen yhteiskunnan tapaa vastaanottaa turvapaikanhakija
Khosravi kuvaa kynäänsä puristaen. Osansa kritiikistä saavat rajavalvojat,
Migrationsverketin työntekijät, ruotsalaiset toimittajat ja tavalliset
ruotsalaiset. Khosravi katsoo vastaanottojärjestelmän uhriuttavan, laitostavan
sekä vievän arvokkuuden ja toimijuuden turvapaikanhakijoilta.

Khosravi avaa haastattelemiensa henkilöiden kertomusten kautta sitä, kuinka
turvapaikanhakijat kohtaavat odotuksia heidän menneisyyttään ja siitä
johtuvaa käyttäytymistään kohtaan. Kieroutuneeseen järjestelmään on
ikään kuin rakennettu sisälle valheiden hyväksyttävyys. Turvapaikanhakijat
tähtäävät oikeanlaiseen selostukseen kohtaamistaan hirveyksistä
kotimaassaan. Mikäli kertomus täyttää maahanmuuttoviranomaisten odotukset,
sitä uskotaan tai pidetään todennäköisenä ja oleskelulupa saattaa
hellitä.

Khosravi havaitsee lisäksi, että maahanmuuttaja on pakotettu tuntemaan
kiitollisuutta uutta asuinpaikkaansa kohtaan. Yhteiskunnan paine tuomitsee
hänet ikuiseen kiitokseen. Asia kietoutuu kysymykseen kansalaisuudesta. Onko
Ruotsiin ulkomailta saapuneen mahdollista ikinä ylittää symbolinen
kansakunnan raja, eli tuntea itsensä ruotsalaiseksi ja saada muilta tunnustus
ruotsalaisuudestaan? Samat kysymykset nousevat nyt ja tulevaisuudessa esille
Suomessa. Onko perusteltua puhua maahanmuuttajien lapsista tai näiden lapsista
enää maahanmuuttajataustaisina?

Saarnaa ja ymmärrystä

”Laittomassa” matkaajassa on osaksi poliittisen manifestin tuntua. Sen
kerronnassa korostuvat subjektiivisuus sekä empaattisuus uhreja ja kirjoittajaa
itseään kohtaan. Lukijan on kuvauksen puitteissa vaikea keksiä perusteluja
sille, että esiteltyihin aiheisiin tulisi asennoitua toisin. Autoetnografisessa
teoksessa tämä on luonnollista, mutta mielipiteet olosuhteista ja kokemusten
erittely tutkimustiedon valossa sekoittuvat kirjassa ajoittain ehkä liiaksi.

Khosravi esittää erityisesti Ruotsia koskevissa osuuksissa argumenttinsa
toistuvasti selittämättä tarkemmin, mistä yksiköistä ja ihmisryhmistä
hän puhuu. Arvostellessaan näkemyksiä paperittomien ja turvapaikanhakijoiden
kohtaamasta byrokratiasta, asenteista tai vastaanottojärjestelmistä hän
jättää selvästi mainitsematta, mistä maista hän puhuu. Lukija jää
pohtimaan, onko kysymyksessä Khosravin parhaiten tuntema Ruotsin tilanne vai
mahdollisesti Euroopan unionin todellisuus.

Samoin toisarvoisiksi jäävät ne ihmiset, jotka näkevät paperittomat
siirtolaiset ja turvapaikanhakijat inhimillisestä näkökulmasta – ihmiset,
jotka saarnaavat Khosravin tapaan siirtolaisten oikeuksien parantamisen ja
tasa-arvon puolesta. Näiden äänien huomioon ottaminen ei sovi kirjoittajan
näkemykseen rajojen vihamielisestä luonteesta. Rajoihin ei liity Khosravin
katsannossa positiivisia puolia. Tämä lisää dramatiikkaa, mutta antaa
paikoin yksioikoisen vaikutelman. Toisaalta Khosravi sijoittaa teoksensa Walter
Benjaminin ja Franz Kafkan edustamaan pessimististen kirjailijoiden traditioon.

Vaikka turvapaikanhakijoiden ja ilman virallisia matkustusasiakirjoja Eurooppaan
muuttaneiden ihmisten kokemuksista on aiemmin julkaistu lukuisia haastatteluihin
perustuneita teoksia, Khosravin teos erottuu terävänäköisyydessään ja
yksityiskohtien tajussaan, tutkimuksellisuudellaan sekä kirjallisen rakenteen
ja tyylien tajullaan. Kirjoittaja on lisäksi jaotellut siirtolaisuuden
kokemukset tehokkaasti matkansa eri vaiheita luotaaviin lukuihin. Rajat eivät
päästä matkaajaa otteestaan; ne vain muuttavat muotoaan.

Teos on silmiä avaava kertomus sekä fyysis-hengellisestä kokemuksesta, jonka
läpi Euroopan ulkopuolelta siirtolaisina saapuvat ihmiset kulkevat, että
siirtolaisjärjestelmästä, joka tämän muuttoliikkeen ympärille on
lukuisissa eri maissa muodostunut. Khosravi onnistuu johdannossa
esittämässään, Benjaminilta lainaamassaan tavoitteessa: hän näyttää
asioita – ei selitä niitä.

(Arvostelu julkaistiin aiemmin Siirtolaisuus/Migration -lehden numerossa 1/2014)

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/