[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Erään yritysjohtajan muotokuva

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Anu Lahtinen <anulahPOISTATAMA at utu.fi> FT, Suomen historian dosentti (Turun
yliopisto)
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Hirvikorpi, Helinä: Jos on valta, on myös vastuu. Asmo Kalpalan elämä. WSOY,
2012. 216 sivua.


Erään yritysjohtajan muotokuva
---------------------------------------------------------

Tapiolan pitkäaikaisen johtajan Asmo Kalpalan (s. 1950)  elämäkerrassa on
juhlakirjan tuntua: se on pääosin koostettu Kalpalan ja hänen tuttaviensa
antamista haastatteluista ja aineistoista. Teos korostaa monessa kohdin Asmo
Kalpalaa lainaten, että oikeudenmukainen kohtelu ja rehellinen työ tuovat
parempia tuloksia ja enemmän onnea kuin ”pelin politiikka” ja pidäkkeetön
oman edun tavoittelu. Tutkimuksen tueksi kirja on liian kevyt, mutta moni
talouselämän toimija tai talouselämästä kiinnostunut varmaan lukee teoksen
mielisuosiolla, ja sympaattisen oloinen keskushenkilö  ja hänen ajatuksensa
tekevät kirjasta lukemisen arvoisen.

Vaihtoehtoinen johtajakuva

Asmo Kalpala (s. 1950), Tapiola-ryhmän pitkäaikainen toimitus- ja
pääjohtaja, on eläkepäiviensä kynnyksellä saanut oman elämäkertateoksen
”Jos on valta, on myös vastuu. Asmo Kalpalan elämä”. Teoksen on
kirjoittanut Helinä Hirvikorpi, joka on aiemmin julkaissut tietokirjoja mm.
johtamisesta ja johtajuudesta.

Alkusanoissa Hirvikorpi kertoo, että hän sai kirjaidean, kun pohti, että
talousmaailmasta pitäisi kirjoittaa muutenkin kuin ahneuden ja yltiöpäisen
kvartaalikilvoittelun näkökulmasta. Hirvikorpi esitti kirjaidean WSOY:lle
sekä vanhastaan tutulle Kalpalalle, jonka ajattelua oli oppinut arvostamaan.
Tuloksena oli kirja Asmo Kalpalan elämästä ja arvomaailmasta.

Teoksessa on juhlakirjan tuntua: se on pääosin koostettu Kalpalan ja hänen
tuttaviensa antamista haastatteluista ja aineistoista. Myönteiset näkökulmat
ovat päällimmäisinä jopa niin, että lukija jää hiukan kaipaamaan
inhimillistä rosoa henkilökuvaan.

Elämä, ajattelu ja harrastukset

Vajaat sata ensimmäistä sivua keskittyvät kuvaamaan Asmon elämää,
lapsuudenkodissa saatua ymmärrystä yritystoiminnan vaatimuksista ja
karikoista. Tämän jälkeen siirrytään käsittelemään Kalpalan
taloudellista ajattelua ja näkemyksiä. Kalpalahan on usein julkisuudessa
pohtinut sitä, miten paljon inhimillistä kärsimystä ja taloudellisia
umpikujia olisi voitu torjua, jos 1990-luvun lamassa ylivelkaantuneet
yksityishenkilöt olisivat saaneet tarvittavan tuen.

Kyseessä on myös kertomus miehestä, jonka suhtautuminen ympäristöön ja
muihin ihmisiin muuttuu vähitellen huomioivammaksi. Muistelijoiden mukaan
Kalpalakin oli aluksi kovien arvojen liikemies, mutta myöhemmin hänet on usein
nostettu vastapainoksi kärjekkäimmille kovan talousajattelun ihannoitsijoille.

Elämän ja uravaiheiden lisäksi kirja käsittelee melko paljon myös Kalpalan
lempiharrastusta, moottoripyöräilyä. Teoksessa kuvataan Asmo Kalpalan ja
hänen ystäviensä eksoottisimpia, välillä varsin hengenvaarallisiakin
pyörämatkoja niin Etelä-Amerikassa kuin Aasiassakin, karuilla
vuoristoseuduilla ja trooppisissa maisemissa.

Ei peliä, vaan työtä kädet savessa

Teos korostaa monessa kohdin Asmo Kalpalaa lainaten, että oikeudenmukainen
kohtelu ja rehellinen työ tuovat parempia tuloksia ja enemmän onnea kuin
”pelin politiikka” ja pidäkkeetön oman edun tavoittelu. Luottavaisuuden
säilyttäminen kuvataan haasteeksi, sillä Kalpala joutui uransa eri vaiheissa
kokemaan ja torjumaan monenlaisia, erityisesti Tapiolaan kohdistuneita kaappaus-
ja fuusioyrityksiä.

Sivulla 41 Kalpala toteaakin: ”Nuorelle miehelle, jolla oli paljon ihanteita,
pelien pelaamiset olivat valtavan traumaattisia kokemuksia. Kuinka paljon
menetetäänkään suorituskykyä siinä, että joutuu olemaan kyyninen ja koko
ajan varuillaan.” Hiukan myöhemmin, sivulla 47, Kalpala painottaa ajan
myötä kuitenkin havainneensa että ne, jotka eivät pelaa (vaan keskittyvät
työhönsä hyvässä tarkoituksessa), luovat uutta ja saavat pysyvää aikaan.

Vaikka kahteensataan sivuun ei mahdu kovin perinpohjaista
yhteiskunta-analyysiä, Kalpalan toiminnan ja havaintojen kautta valotetaan
hyvän hallintotavan, kohtuuden ja yhteisvastuun merkitystä. Kalpala korostaa,
että rahakannustimet eivät yksin tuo autuutta, ja muistuttaa, että
yritystoiminnan tulisi ymmärtää, miten tärkeää on valmius itsekritiikkiin
ja heikkouksien tunnistamiseen. Kalpalan näkemykset eivät sinänsä
kyseenalaista taloudellista voitontavoittelua, mutta hän katsoo, että hyvä
elämä ja hyvä taloudellinen tulos kulkevat käsi kädessä: ”Ihmisten
tulisi voida elää tyytyväisinä tässä ja nyt. Sillä on suuri merkitys
taloudelliselle suorituskyvylle.” (s. 95)

Vakuutusala ja pankkiala - samanlaiset ja erilaiset

Kalpalan näkemyksissä pankkimaailman tempoileva rytmi asettuu vastakkain
vastuullisemman ja verkkaisemman vakuutusalan kanssa. Vakuutusala on hänen
mukaansa ikään kuin lähempänä todellista maailmaa kuin yhä
kuvitteellisempia sijoituskohteita kehittelevä pankkimaailma. Näin se voi
edustaa pysyvyyttä ja vastuuta nopeatempoisten spekulaatioiden rinnalla.

Ajatus voi olla paikkansapitävä, mutta toisaalta kirjaa lukiessa tulee
mieleen, että vakuutusalallakin on omat ikävät piirteensä. Ainakin
tavallinen riviasiakas saattaa huomata, että onnettomuuden tullen korvauksia ei
välttämättä tipu luvatulla tavalla. Puhumattakaan hiljattain uutisoidusta
tavallisen tallaajan painajaisesta, jossa vakuutusyhtiön rahoittama korjaustyö
päätyi hämäräfirmalle. Seurauksena tärveltyivät sekä omakotitalo että
vakuutetun viimeiset elinvuodet.

Yksittäisten ihmisten kokemat ongelmat vakuutustoiminnassa saattavat toki olla
pikkuseikkoja, mitä tulee suuriin linjoihin. Yhtäkaikki tällaiset teemat
nousivat sitäkin sitkeämmin kummittelemaan mieleeni, kun niitä kirjassa ei
sivuttu. Toki teoksessa käsitellään myös vakuutusyhtiöiden
vallankäyttöä, mutta kyse on enemmänkin korkeamman tason valtataisteluista
ja fuusioimisyrityksistä. LähiTapiolan asiakkaana on toki myös kiintoisaa
hiukan saada taustoitusta sille, millaisia säätöjä Lähivakuutuksen ja
Tapiolan yhdistymiseen liittyi. 

Selkeän kevyt elämäkerta

Kirja on johdatus erään johtajan elämään ja ajatuksiin ja sopinee parhaiten
niille, joita kiinnostavat Kalpala, Tapiola ja vastuullisuutta pohtiva,
valtavirtaa sinänsä edustava talousalan ammattilainen. Tutkijalle kirja jää
vähän kevyeksi, eikä se toisaalta ihan yllä sellaiseen jännityskertomuksen
tunnelmaan, jota esimerkiksi jotkut amerikkalaiset vastaavat teokset voivat
tavoittaa kuvatessaan talouselämän tapahtumia.

Monet talouselämän toimijat ja ilmiöt oletetaan lukijalle tutuiksi tai
ainakin jätetään tarkemmin esittelemättä. Teos kuvaa talouselämää
Kalpalan tuntojen ja tulkintojen kautta, mutta tutkimukseen viitataan harvoin.
Kalpalan sinänsä hyvät puheenvuorot vastuunotosta jne. olisivat voineet saada
lisäpotkua tutkimuksesta tai tietokirjoista - vaikkapa viittauksista sellaisiin
kirjoihin kuin Wilkinson & Pickettin Spirit Level (suom. ”Tasa-arvo ja
hyvinvointi”). Tämä mietitytti varsinkin siksi, että Kalpala itse on eri
yhteyksissä korostanut toivettaan, että esimerkiksi velkaantumista
tutkittaisiin perin pohjin.

Nämä ongelmat ovat ehkä kuitenkin erityisesti tutkijan ongelmia, moni
talouselämän toimija tai talouselämästä kiinnostunut varmaan lukee teoksen
mielisuosiolla, ja sympaattisen oloinen keskushenkilö tekee kirjasta lukemisen
arvoisen. Asmo Kalpalan ajatuksiin voi tutustua myös esimerkiksi Helsingin
tutkijakollegiumin YouTube -kanavalla, ”Kympin sarja”-tilaisuuksien
taltioinneissa. Kalpala käsitteli tilaisuudessa 7.11.2013 yhdessä tutkija Jyri
Liukon kanssa aihetta "Finanssiala, vastuu ja vakuuttaminen".

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/