[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Helsinki kahviloissa ja kahviloiden ikkunoiden takana

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Teija Försti <tmbfor at utu.fi> FM (väit.), Kulttuurihistoria, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Tikka, Katja; Lappalainen, Leea; Järvinen, Anu: Kahvintuoksuinen Helsinki.
Historiaa ja tarinoita kahviloista. Minerva Kustannus Oy, 2013. 154 sivua.


Helsinki kahviloissa ja kahviloiden ikkunoiden takana
---------------------------------------------------------

Teos Kahvintuoksuinen Helsinki. Historiaa ja tarinoita kahviloista kertoo
nimensä mukaisesti helsinkiläisistä kahviloista. Kirja esittelee joukon
klassikkoaseman saavuttaneita kahviloita, uudempia tulokkaita sekä muutaman jo
toimintansa lopettaneen kahvilan. Kirjan ansioita ovat sen kaunis ulkonäkö ja
kuvitus sekä helppo luettavuus. Tähän kirjaan tarttuvat varmasti mielellään
kahviloiden ja paikallishistorian ystävät. Kirja on herkullisen kaunis
kahvipöytäkirja selailtavaksi. Historiantutkijalle anti varsinaisesta
kahviloiden historiasta jää kuitenkin vähäiseksi, vaikkakin kiinnostavia
anekdootteja kirja tarjoaa useita.

Kahvintuoksuinen Helsinki on kolmen tekijän yhteistuotos. Takakannessa Katja
Tikka esitellään historioitsijana ja kaupunkielämän tarkkailijana. Leea
Lappalainen on sekä kielitieteilijä että auktorisoitu Helsinki-opas. Anu
Järvinen on taidehistorioitsija, jonka ottamia on suurin osa kirjan kuvista.
Loput kuvat ovat arkistoaineistoa. Koska kuvat ovat niin kauniita ja keskeisiä
kirjassa, Järvisen ansioita olisi voinut jopa korostaa erittelemällä, mitkä
kuvista ovat hänen ottamiaan. Kaikkiaan kirjasta välittyy kirjoittajien
ammattitaito ja aito kiinnostus aiheeseen.

Kirjan johdanto alkaa kahvin saapumisesta Suomeen 1700-luvun alussa ja uuden
nautintoaineen saamasta vastaanotosta. Johdanto kertoo kahvin herättämistä
tunteista, aina epäluulosta suoranaiseen intohimoon, kahvikiellosta ja
kahvilakulttuurin kehityksestä Suomessa. Kirjaan valitut kahvilat on
jäsennelty neljän otsikon alle: Empire-Helsingin helmiä, Meren ja luonnon
äärellä, Kantakaupungin katuvilinässä, Ratikkamatkan varrella.  Kuten
tekijät johdannossa kertovat, Helsingissä on paljon tutustumisenarvoisia
kahviloita, joista tämä kirja esittelee muutaman. Lukija jää kuitenkin
kaipaamaan perusteluita tekijöiden valinnoille. Miksi juuri nämä kahvilat on
valittu kirjaan? Miksi mukana on jo toimintansa lopettanut English Tea Room,
mutta ei sellaisia pitkäikäisiä ja helsinkiläisten rakastamia kahviloita,
kuten esimerkiksi Café Esplanad, Strindberg, Café Succès, Tamminiementien
kahvila, Villa Angelica tai Café Tin Tin Tango? Johdannon mukaan ”jokaista
kirjaan valittua kahvilaa ja sen takana olevaa tarinaa yhdistää kahvintuoksu,
joka vuosisadasta toiseen on kiehtonut ihmisiä ympäri maailmaa”. Lauseen
voisi ymmärtää mainostekstissä tai matkailuesitteessä, mutta tietokirjassa
lause kuulostaa turhankin maalailevalta. On selvää, että kahviloiden määrä
Helsingissä pakottaa tekemään rajauksia, mistä syystä tekijöiden
tekemistä valinnoista ja kunkin kirjoittajan subjektiivisista mieltymyksistä
olisi mielellään lukenut edes lyhyesti.

Empire-Helsingin helmiä

Kirjan ”empire-Helsingin helmiä” tarkastelevan osan aloittaa Kappelin
esittely. Ensimmäinen pieni, puinen koju rakennettiin jo vuonna 1837
Esplanadille. Ensimmäinen maistraatin luvalla toiminut kahvilayrittäjä
paikalla oli sokerileipuri Johan Daniel Jerngren, joka myi paviljongistaan
kaupunkilaisille makeisia ja limonadia vuosina 1842–1865. Varsinainen Kappelin
rakennus avattiin yleisölle kesäkuussa 1867.



Kuva: Kappeli

Kappelin esittelyssä tuntuu erityisesti yhdistyvän kirjoittajien erilaiset
asiantuntijuusalueet.  Luku kertoo kulttuurihistorioivasti Kappelissa
viihtyneistä taiteilijoista, viihdetarjonnasta ja tuotteista sekä varsin
yksityiskohtaisesti ravintolarakennuksen arkkitehtuurista. Kappelin taidetta
tarkastellaan omassa luvussaan ansaitusti. Ravintola-alan sukupuolihistoriasta
kertoo tarina 1920-luvulla palvelukseen otetuista ensimmäisistä
naistarjoilijoista. Siihen asti henkilökunta oli ollut miespuolista. Nopeasta
murroksesta kertoo se, että vuonna 1933 ruokailevasta henkilökunnasta otetussa
valokuvassa suurin osa henkilökunnasta oli jo naisia.

Café Engelin esittely tässä luvussa on perusteltua kahvilan sijainnin vuoksi.
Ikkunoiden takana avautuva arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelema
Helsingin empire-keskusta on kuin osa kahvilaa. Kahvilan Berliinistä ja
Wienistä ottamat vaikutteet, kuten pöytiintarjoilu, hyvä asiakaspalvelu,
tuotteet ja monipuolinen asiakaskunta, ovat kytkeneet helsinkiläisen
kahvilakulttuurin kehitystä eurooppalaiseen.

Café Jugendin mukaanotto kirjaan sen sijaan herättää kysymyksiä. Jugendsali
on tilana upea, ja kirjakin keskittyy pitkälti tilan historialliseen
tarkasteluun. Kahvilana sali on kuitenkin toiminut vain muutaman vuoden, eikä
se tunnu vielä löytäneen paikkaansa helsinkiläisten sydämissä. Keskeisen
sijainnin vuoksi Pohjoisesplanadilla turistit näyttäisivät ainakin vielä
muodostavan säännöllisemmän asiakaskunnan. Kiinnostavaa olisi ollut lukea
esimerkiksi yrittäjän ajatuksia siitä, miten ranskalais-venäläisen
kahvilakulttuurin Turkuun 1920-luvun lopulla tuonut Aschan on vastaanotettu
Helsingissä.

Kevyttä maalailua

Hakasalmen Huvilan kahvila esitellään kaupungin ainoana gluteenittomana
kahvilana. Tuotteiden tarkka esittely muistuttaa kirjan hienoisesta
heikkoudesta, matkailumainokselta tai kevyeltä blogikirjoitukselta
kuulostavasta tyylistä, johon tekstissä ajoittain sorrutaan.
Yksityiskohtaisten rakennusten arkkitehtuuria käsittelevien osioiden ja
kahviloiden historiaa käsittelevien lukujen keskellä seuraavanlaiset lauseet
latistavat kirjan yleisilmettä: ”Lounasaikaan kahvilassa on tasainen puheen
sorina tuntemattomienkin istuessa yhteisen ruokapöydän ääressä nauttien
keitto- tai salaattilounasta.” Kahvilassa toisin sanoen tarjoillaan lounaaksi
keittoa ja salaattia. Se, että lounaan voi päättää ”aivan tavallisella
tuoreella kahvilla”, on myös katsottu mainitsemisen arvoiseksi.

Meren ja luonnon äärellä -luku kuvaa hyvin Helsingin maantieteellistä
sijaintia meren äärellä. Kirjaan valitut kahvilat sijaitsevat eri puolilla
Helsinkiä saarilla ja rannoilla: kahvila Piper Suomenlinnassa, kahvila Pukki ja
Saarenvartijan tupa Korkeasaaressa, Pihlajasaaressa kahvila-ravintola entinen
Villa Hällebo, Cafe Mutteri Lauttasaaressa, Sinisen huvilan kahvila
Töölönlahdella, Cafe Regatta Töölössä ja Cafe Ursula Kaivopuiston
rannassa sekä Cafe Piritta Tokoinrannassa.  Luku ilmentää ehkä parhaiten
Helsingin merenrantakaupungin luonnetta ja kahviloiden merkitystä
kaupunkilaisten tapaamispaikkoina 1800-luvulta lähtien.

Kirjan luku Kantakaupungin vilinässä on hajanaisempi, mutta yhdistävänä
tekijänä tässäkin luvussa esitellyille kahviloille on sijainti. Luvussa
tarkastellaan oikeutetusti Café Ekbergiä. Ekbergin perustaja Fredrik Edvard
Ekberg (1825–1891) oli suomalaisen leivoskulttuurin edelläkävijä. Ekbergin
leivosten esittely on tarkoituksenmukaista ja kertoo helsinkiläisestä
kahvilakulttuurista. Uudempien kahviloiden osalta tuotevalikoiman luettelointi
kirjassa ei aina tunnu kovin perustellulta, etenkin kun tietää
ravintolakonseptien nopean kierron ja tuotteiden nopean vaihtuvuuden nykyaikana.
Osiossa esitellään Stockmann-tavaratalon kahviloita, Lasipalatsin kahvila,
Akateemisen kirjakaupan toisessa kerroksessa sijaitseva Café Aalto, Helsingin
yliopiston päärakennuksen kahvila sekä jo toimintansa lopettaneet English
Tea-Room ja Nissenin kahvilaketju. Pohdin, olisiko näille toimintansa
lopettaneille, mutta helsinkiläisten kahviloiden historiassa merkityksellisille
paikoille voinut varata jopa oman lukunsa. Näin ne erottuisivat selkeämmin
vielä toimivista kahviloista.  





Kuvat: Fazerin kahvila (Fazer)


Klassikkokahvila Fazerin kahvilaa Kluuvikadulla tarkastellaan luvussa
Ratikkamatkan varrella. ”Fasua” käsittelevässä luvussa on myös pari
vanhempaa kuvaa 1920- ja 1930-luvuilta. Tässäkin osiossa kahviloita on haluttu
lähestyä sinänsä hauskasti sijainnin näkökulmasta. Nelosen ratikan
päätepysäkillä sijaitsee Café Torpanranta. Torikahviloista eniten tilaa
kirjassa saa Anja Snellmanin kahvila Kauppatorilla. Hakaniemen hallissa
kahvittelevan voi olla hauska tietää, että presidentti Tarja Halosen
nimikkopöydästä ei tarvitse siirtyä, vaikka kulmille takaisin muuttanut
presidentti sattuisikin samaan aikaan kahville. Kallion lukuisista kahviloista
kirjassa esitellään viehättävä Villipuutarha lukuisien kuvien kera sekä
katoavaa kivijalkakahvilaa edustava Avikaisen leipomo-kahvila Franzeninkujalla.
Helsingin uusista kahviloista mukana on Kaisa-talossa sijaitseva Gaudeamus Kirja
& Kahvi. Kahvilan kuvauksessa rakennuksen arkkitehtuuri ja kahvilan sisustus
saavat päähuomion. Uudesta kahvilasta ei vielä ole montaa tarinaa
kerrottavaksi.

Helsingin lukuisissa kahviloissa on jokaisella lukijalla varmasti omat
suosikkinsa, jotka eivät ole kirjaan mahtuneet. Itse jäin kaipaamaan
erityisesti erinomaisesta kahvista ja baristoistaan tunnettua Kahvila Sävyä
Aleksis Kivenkadulla, Kivinokassa sijaitsevaa Maijan taidekahvilaa ja
perinteistä Kampelaa Vuosaaressa Aurinkolahden perukoilla, joista kaksi
jälkimmäistä olisivat sopineet erinomaisesti meren äärellä olevien
kahviloiden joukkoon.

Kirjan lähteinä on käytetty muun muassa haastatteluita, vaikka
informantteihin ei tekstissä valitettavasti suoraan viitatakaan.
Historiantutkija kaipaisi muutenkin lisää viittauksia käytettyihin
lähteisiin, vaikka yleistajuisessa tietokirjassa tämä on toki
ymmärrettävää. Kirjan lopusta löytyvä kirjallisuusluettelo ohjaa tarkempia
lähdetietoja kaipaavaa eteenpäin. Kaunis kirja on kaikkiaan tervetullut lisä
helsinkiläiseen kahvila- ja ravintolahistoriaan jopa näin yleistajuisena
tietokirjana. Kirjan heikkous on tekstin epätasaisuus. Kirjassa on tarkkoja
yksityiskohtaisia kuvauksia kahviloista rakennuksina, mutta tarinoita
kahviloiden historiasta olisi kaivannut lisääkin. Näihin lähteinä olisi
voinut käyttää muistelmia, kaunokirjallisuutta ja elokuvia. Kirjan
toimitusvaiheessa olisi voinut vielä tarkemmin miettiä nykyhetken tietojen
historiallistamista, latteiden mainoslauseiden poistamista ja kirjan
luettavuutta myös tulevina vuosina. Heikkouksistaan huolimatta kirja sopii
kahviloiden ystävän selailtavaksi hyvän kahvin kanssa kotona tai etenkin
kahvilassa.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/