[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Samanlaista toiseutta?

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Niina Lehmusjärvi <nijoto at utu.fi> filosofian maisteri, jatko-opiskelija,
kulttuurihistoria, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Hänninen, Marja-Leena (toim.): Vieras, outo, vihollinen: toiseus antiikista
uuden ajan alkuun. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013. 458 sivua.


Samanlaista toiseutta?
---------------------------------------------------------

Miksi toinen on toinen ja millaisia toisia länsimaisessa kulttuurissa on tehty
kysyy kahdeksantoista tutkijaa ja tarkastelee vieraan ja vihollisen kuvia
antiikista 1600-luvun alkuun. Kiinnostavat puheenvuorot kertovat, että
toiseuden kuvat ovat pysyviä, vaikka ihmiset ja kulttuurit, joihin ne on
liitetty, vaihtuisivatkin. Voisiko toiseudenkin kuitenkin nähdä vielä toisin?

Artikkelikokoelma Vieras, outo, vihollinen: Toiseus antiikista uuden ajan alkuun
tarttuu ajankohtaiseen toiseuden teemaan ja tarkastelee sen eurooppalaista
historiaa alkaen antiikin Kreikasta ja päättyen uskonpuhdistuksen jälkeiseen
aikaan 1600-luvun alun Länsi–Euroopassa. Kirjoittajat ovat historian,
kielten, kirjallisuuden, taiteen, uskontotieteen, oikeustieteen ja
kulttuurintutkimuksen tutkijoita, tohtoreita, dosentteja ja professoreja useista
yliopistoista. Kirjan kahdeksantoista artikkelia on jaettu viiteen alalukuun,
joissa tarkastellaan eläimiin, vihollisiin, uskonnollisuuteen, vähemmistöihin
ja sukupuoleen, seksuaalisuuteen sekä ihmisruumiiseen liitettyä toiseutta.

Toiseuttamisen määritelmä

Johdannossaan teoksen toimittaja,  antiikin tutkija, dosentti Marja-Leena
Hänninen, määrittelee toiseuttamisen, toiseuden tuottamisen prosessiksi,
jossa ”erilaisiksi” mielletyt yksilöt tai ryhmä määritellään
huonommaksi ja vähempiarvoiseksi kuin mitä itse on: ”Ensimmäiseksi itsensä
ymmärtävä vahvistaa identiteettiään vastinparin avulla. Toiseus on
erilaisuutta hallitsevan ryhmän kannalta: kärjistetty vastapooli ryhmän
määrittäessä identiteettiään.”

Kirjan artikkeleissa yleisin näkökulma onkin enemmistön, vallassa olevien tai
valtaa haluavien tavoissa luoda toiseutta ja vahvistaa omaa identiteettiä
luomalla tai vahvistamalla vähemmistöihin tai vastustajiin liitettyjä
stereotypioita. Olisiko toiseutta kuitenkin mahdollista tarkastella myös
toisin? Seuraavista kirjan artikkeleista löytyikin viitteitä monipuolisemman
tarkastelun mahdollisuudesta.

Jo johdannossa Hänninen huomauttaa, että toiseutta luodaan myös erilaisuutta
ihannoimalla. Artikkelissaan ”Vihollinen ja sankari: Hannibal roomalaisten
mielikuvissa” Hänninen kuvaa kuinka roomalaiset ylistivät Hannibalia
sotapäällikkönä saadakseen voittonsa näyttämään kunniakkaammalta.
Tässä esimerkissä kyse ei ole kuitenkaan täysin varsinaisesta
toiseuttamisesta, eron tekemisestä, Hannibalissa ylistettiin roomalaisiksi
miellettyjä ominaisuuksia.

Herääkin kysymys, onko toiseuden luominen mahdollista ylistämällä
ominaisuuksia, joita omassa ryhmässä ei nähdä? Entä voiko vähemmistö
luoda identiteettiään toiseuttamalla muita ryhmiä? Esimerkkejä tästä voisi
etsiä esimerkiksi uskonnollisista lahkoista. Tähän mahdollisuuteen viittaa
lyhyesti kirkkohistorian tutkija Päivi Räisänen-Schröder, kun hän
artikkelissaan ”Kerettiläisiä, kapinallisia vai kurittomia alamaisia?”
kirjoittaa: ”Vakaumuksellisten kastajien itseymmärryksen perustana oli usko
kuulumisesta vainottujen ja valittujen kristittyjen harvalukuiseen joukkoon.”
Vaikka kastajat olivat harvalukuisia, heidän käsityksensä itsestään Jumalan
valittuina voi nähdä myös luovan eroa ja toiseutta heidän ja muiden
kristittyjen välille.

Sukupuolten ja eläinten toiseus



Sukupuolen, seksuaalisuuden ja ruumiin toiseutta ja toiseuttamista olisi
varmasti ollut mahdollista käsitellä useammankin artikkelin verran kuin mitä
tässä kokoelmassa on tehty  ja pohtia, millaisia erityispiirteitä toiseus ja
toiseuttaminen niiden yhteydessä saa. Kirjan kiinnostavimman näkökulman
sukupuolen ja toiseuttamisen problematiikkaan tuo kulttuurihistorian dosentti
Anu Korhonen artikkelissaan ”Vitsien vanhat naiset: Huumori toiseuttajana
varhaismodernissa Englannissa”.

Tekstissään Korhonen esittää, että vaikka toiseuskuvia pidetään melko
pysyvinä, niistä käydään kuitenkin jatkuvaa kulttuurista neuvottelua. Hän
haluaa tuoda esiin, että toiseuttamiseen kuuluu myös hajanaisuus ja
epävarmuus varsinkin silloin, kun välineenä on tulkinnanvarainen ja
monitulkintainen huumori. Hänen mukaansa huumoria käytetään eron tekemisen
välineenä varsinkin silloin kun toiseuttamisen kohde on lähellä ja
arkipäiväinen kuten ruumis, sukupuoli tai seksuaalisuus. Korhosen mukaan
huumorissa luo toiseutta pilkka, jolla kaskun kertoja erottaa itsensä ja
yleisönsä kaskun kohteesta. Ehkä tässä olisi voinut pohtia myös sitä,
että huumori on jo tyylilajina etäännyttämisen ja erottautumisen keino
silloinkin kun kyse ei ole pilkkaavasta huumorista.

Antiikin tutkija ja Kreikan kirjallisuuden dosentti Tua Korhonen tarkastelee
artikkelissaan ”Eläin kreikkalaisessa maailmassa” eläinten toiseutta.
Vaikka eläinten ja ihmisten välillä nähtiin antiikin Kreikassa selvä ero,
Korhonen osoittaa mielenkiintoisesti milloin tuo raja oheni tai jopa ylitettiin.
Ihmiset samaistuivat eläimiin tai niiden ominaisuuksiin, toisaalta eläimissä
nähtiin inhimillisiä piirteitä. Uskonnollisuudessa rajaa rikkoivat eläinten
toteemisuus ja uhrieläinten kyky välittää ihmisten viestejä jumalille.
Olisikin ollut mielenkiintoista löytää kirjasta useampia artikkeleita, joissa
pohditaan toiseuden kumoamisen tai ylittämisen mahdollisuuksia.

Vieras, outo, vihollinen: Toiseus antiikista uuden ajan alkuun on kiinnostava ja
ajatuksia herättävä puheenvuoro tärkeästä aiheesta. Kirjoittajien ja
toimittajan kokemus ja asiantuntemus näkyvät viimeistellyissä, selkeissä
teksteissä ja laajoissa lähdeluetteloissa. Kukin kirjoittaja on onnistunut
kirjoittamaan artikkelinsa aiheesta kiinnostavasti ja vastaamaan tekstissään
asettamiinsa kysymyksiin. Kirja sopii niillekin, joilla akateemiset opinnot ovat
vielä alussa tai jääneet kokonaan välistä. Toivottavasti aiheesta tehdään
jatkossa vieläkin mielenkiintoisempaa tutkimusta vakiintuneita määritelmiä
ja asetelmia haastamalla.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/