[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Fasismien lumousta ajatuksia herättävästi

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Aila Mustamo <aila.mustamo at oulu.fi> Jatko-opiskelija, Oulun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kunnas, Tarmo: Fasismin lumous. Atena, 2013. 686 sivua.


Fasismien lumousta ajatuksia herättävästi
---------------------------------------------------------

Emeritusprofessori Tarmo Kunnas pyrkii vastaamaan vaikeaan kysymykseen: miksi
osa eurooppalaisen älymystön kärkijoukosta innostui fasistisista aatteista?
Olisihan heidän pitänyt ymmärtää paremmin – ainakin jälkimaailman
näkökulmasta.

Kunnas ei tarjoa materialistisia selityksiä vaan etsii vastauksia itse
aatteista. Taloudelliset ja poliittiset reunaehdot kuuluvat toisiin kirjoihin.
Kunnas käyttää aineistona taiteilijoiden ja filosofien teoksia. Tarkoituksena
on nähdä fasismin lumous samasta näkökulmasta kuin ennen toista
maailmankuvaa ja löytää aatteista ne asiat, joista myös fasismiin
hurahtaneet älyköt lumoutuivat.

Kirja on sangen perusteellinen. Se alkaa Euroopan fasistisien liikkeiden ja
niitä sympatiseeranneiden taitelijoiden ja filosofien kattavalla esittelyllä.
Kaikki tietävät italialaiset fasistit ja saksalaiset natsit, mutta
samanhenkisiä puolueita oli miltei kaikissa muissakin Euroopan maissa.
Fasismeissa oli myös erilaisia painotuksia eri maissa. Älymystön esittelykin
on sangen yksityiskohtainen, sillä merkittäviä taiteilijoita ja filosofeja
oli muitakin kuin Martin Heidegger (1889-1976) ja Knut Hamsun (1859-1952).
Tässä vaiheessa lukijaa alkaa jo hiukan hengästyttää, mutta kun Kunnas
ryhtyy tekemään aatteille ruumiinavausta teema kerrallaan, tempautuu
väkisinkin mukaan tarinaan, joka syvenee kerros kerrokselta.



Kuva: Ernst Jünger, Martin Heidegger ja Knut Hamsun

Yhteiskunnan ja politiikan estetisointi

Aikakauden ajattelussa politiikka kietoutui muihin ajattelutapoihin. Fasistit
toteuttivat tavallaan romantikkojen vaatimuksen yhteiskunnan ja politiikan
estetisoinnista. Fasismi vetosi pikemminkin tunteisiin kuin järkeen. Sille oli
ominaista irrationaalisuus, epäluulo intellektuelleja kohtaan, luonnon ja
talonpoikien ihannointi ja sotaiset fantasiat. Toisaalta fasistiseen ideologiaan
kuului myös tottelevaisuuden ja epäitsekkyyden kaltaisia klassisia hyveitä.
Kansallissosialismissa kiehtoivat samat asiat kuin muissakin aatteissa, jopa
uskonnoissa: ihanteellisuus, hyveet, yhteinen hyvä, usko tulevaisuuteen,
moraali tai vaihtoehtoisesti moraalittomuus. Fasistiälyköt eivät olleet
pahoja, vaan monella heistä oli korkeat ihanteet ja tavoitteena maailman
parantaminen.

Jälkikäteen fasismista tulee yleensä mieleen ihmisoikeuksien loukkaukset ja
tuhoamisleirit. Ne eivät kuitenkaan olleet niitä asioita, joista useimmat
älyköt kiinnostuivat. He olivat huolestuneita rappeutuvasta moraalista,
elämän taianomaisuuden katoamisesta ja Euroopasta, jonka sielu näytti
tuhoutuvan modernisaation rattaisiin. On eri asia, mihin he todella reagoivat ja
mitä muistettiin sen jälkeen, kun ideologioiden kauheimmat seuraukset olivat
tulleet julki. Rotuteoriat eivät kuuluneet kaikkiin fasismeihin, eivätkä
kaikki saksalaisetkaan fasistit pitäneet niitä tärkeinä, vaikka joillakin
oli toki myös juutalaisvastaisia mielipiteitä. Toisaalta fasismi ei syntynyt
irrallaan muusta maailmasta, vaan vastaavia ajatuksia kuului muihinkin
ideologioihin ja myös demokraattiset valtiot syyllistyivät ihmisoikeuksien
loukkauksiin, kuten pakkosterilointeihin.

 



Kuva: Mussolini ja Hitler taidegalleriassa

Moraalin rajoja on koeteltava

Vaikka Kunnas ei demonisoi fasismeihin hurahtaneita, hän sanoutuu täysin irti
fasistista ideologioista ja kutsuu niitä suorasukaisesti erehdykseksi.
Toisaalta hän myöntää, että taiteen tehtävä on myös koetella moraalin
rajoja yhteiskunnassa.

Fasismin lumous on hidas kirja eikä vain siitä syystä, että pituutta tällä
tiiliskivellä on yli 600 sivua. Se on hyvin perusteellinen, ja kun Kunnas
pääsee itse asiaan, on pysähdyttävä pohtimaan tekstiä muutaman sivun
välein. Ei ole vaikea nähdä yhteyksiä 1930-luvun fasistien ja esimerkiksi
omassa tutkimuksessani haastattelemieni metallimuusikoiden ajatusten välillä.
Osa nykyihmisistäkin tuntee ahdistusta loistonsa menettäneen maailman tilasta
ja takertuu fantasioihin menneestä Euroopasta. Osa fasistisista aatteista on
edelleen hengissä ja piileskelee hiukan muuttuneessa muodossaan muiden
aatteiden sisällä. Fasismin lumous varoittaa leikittelemästä lumovoimilla
liian kauan, koska ajatuksemme ja puheemme eivät ole viattomia vaan luovat
todellista maailmaa. Ja mitä kaikkea pahaa voimmekaan tehdä tavoitellessamme
periaatteessa aivan ymmärrettäviä ja hyviä asioita?

Fasismin lumous on monipuolinen ja syvällinen kirja, joka onnistuu
tavoitteessaan. Se lisää ymmärrystä fastistiälykköjen tekemiä valintoja
kohtaan. Samalla se kommentoi ajatuksia herättävästi nykyaikaa. Lukijana
kuitenkin toivoisi, että fasismia voitaisiin käsitellä asiana muiden joukossa
eikä sen tutkijan tarvitsisi koko aikaa vakuutella, ettei ole itse kyseisen
aatteen kannattaja.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/