[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Leikkisä henkilökuva bittiräjähdyksestä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Anna Sivula ; Jaakko Suominen <etunimi.sukunimi at utu.fi> FT, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Häikiö, Martti; Ylitalo, Essi: Bit Bang - Yrjö Neuvo ja digitaalinen kumous.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS), 2013. 347 sivua.


Leikkisä henkilökuva bittiräjähdyksestä
---------------------------------------------------------

Bit Bang on professorin ja Nokian entisen johtajan Yrjö Neuvon elämäkerta.
Kirja seurailee Neuvon uraa yliopistoissa ja elinkeinoelämän palveluksessa.
Näkyväksi tulevat Neuvon lisäksi myös hänen monipuoliset verkostonsa.
Kantavaksi teemaksi nousee Neuvon kyky uudistua ja innostua kerta kerran
jälkeen tieteen ja teknologian äärellä.

Bit Bangin kirjoittajat Martti Häikiö ja Essi Ylitalo luonnehtivat teostaan
kaksoiselämäkerraksi, jonka tavoitteeksi on asetettu ”ymmärtää
digikumouksen syvintä olemusta, sen käännekohtia ja dynamiikkaa.”
Kirjoittajat pyrkivät myös selittämään, mikä teki digikumouksesta aikamme
merkittävimmän muutosvoiman.  (s. 9) Teos on kirjoitettu konstailemattomalla
ja virheettömällä kielellä.  Yrjön kanssa tehdään sinunkaupat sivulla
11, ja tämän jälkeen lukija pääse tutustumaan digitalisoituvan
insinöörikulttuurin verkottuneeseen historiaan ja sen keskiöön sijoitetun
henkilön lähipiiriin ja toimintaympäristöihin. 

Sisällysluettelo paljastaa, että teos käsittelee ensisijaisesti Yrjö Neuvoa
ja vasta toissijaisesti digitaalista kumousta. Jäsentelyssä kronologinen ja
temaattinen tarkastelu sekoittuvat.  Jäsentely toimii kuitenkin periaatteessa
hyvin. Teos avaa näkökulmia paitsi Nokian menestystarinaan, myös suomalaisten
teknillisten korkeakoulujen historiaan. Tampereen teknillisen yliopiston
historiasta kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti tarttua teokseen, sillä se
valaisee monella tavoin 1980-luvun puolivälistä ponnistavaa tietoteknisen
opetuksen ja tutkimuksen nousua. Korkeakoulujen laitosten uudelleenjärjestelyt,
uusien koulutusohjelmien perustaminen ja näennäisesti hallinnollisten
uudistusten vaikutus asiantuntijoiden työhön tulevat esitellyiksi
konkreettisten esimerkkien avulla. Tampereen teknillisen yliopiston
elektroniikan laitoksen ”solunjakautumista” kuvaava historiakaavio (s. 112)
on hyvä tiivis esitys siitä, miten huippuyksiköt muodostuvat ihmisistä. 

Kerronta etenee yliopistojen ja korkeakoulujen arkista työtä hyvin
oivaltavasti avaten, ymmärtäen ja selittäen. 2000-luvun akateemisen maailman
uuvuttavaan byrokratiaan suivaantunut lukija hymähtää menneen ja nykyisyyden
erolle, kun hänelle teoksen sivulla 73 kerrotaan, että Yrjö Neuvo keskittyi
johdonmukaisesti opiskelijoihinsa ja yhteiskuntasuhteisiin ja vältti sitomasta
aikaansa hallintotehtävissä.  Nykyisissä yliopistoissa hallintotehtävien
väistely on mahdotonta. Yritysyhteistyön merkitys akateemisen menestyksen
taustatekijänä tuodaan sekin konkreettisten esimerkkien avulla hyvin esiin. 

Kirja perustuu paitsi alkuperäislähteisiin, kuten Neuvon kirjoittamiin ja
Neuvosta kirjoitettuihin lehtiartikkeleihin, myös Neuvon itsensä ja hänen
lähipiirinsä haastatteluihin. Muistelijat tietävät Neuvon tarinan kaaren ja
ovat sisäistäneet kirjan tarkoituksen. Haastateltavat tietävät
lopputuloksen, jota kohden he asioita kertovat Neuvon uraa ja menestystä
selittäen ja sen merkkejä eri vaiheista (jälkikäteen) tunnistaen.

Elämäkerrassa korostetaan sitä, että akateemisessa maailmassa merkittäviä
tuloksia voi saavuttaa paitsi pisteitettyjä julkaisuja suoltaen, myös olemalla
innostava opettaja ja ohjaaja. Tämä näkyy hyvin myös teokseen haastateltujen
Neuvon ystävien, työtoverien ja oppilaiden haastatteluissa. Neuvon
persoonallisuudesta elämäkerran kirjoittajat Martti Häikiö ja Essi Ylitalo
nostavat esiin luovuutta ja leikillisyyttä. Kirjoittajat tuovat hyvin esiin
myös sen, että paraskaan tutkija tai lahjakas yritysjohtaja ei toimi yksin.
Tarvitaan henkilökohtaisia verkostoja, kontakteja ja sparraajia.

Miksi juuri Neuvo?

Muutaman ajatuksen olisi voinut heti aluksi uhrata sen perustelemiseen, miksi
juuri Yrjö Neuvon elämä sopii mikrohistorialliseksi ikkunaksi totaaliseen ja
kasvottomaan digitaaliseen murrokseen.  Lukiessa alkaa pohtia, onko Neuvo
erityisen kiinnostava hahmo juuri siksi, että hän on toiminut sekä
yliopistomaailman että teknologiaa innovoivan ja tuottavan teollisuuden
piirissä. Tämä herättää taas kysymyksen, missä määrin Neuvo on
ainutkertainen poikkeusyksilö ja missä mielessä taas tyypillinen teknologisen
murroksen toimija. Niin tai näin, jokaisen teknologisen kulttuurin muutoksista
kiinnostuneen lukijan kannattaa katsoa, mitä mieltä hän on uuden tekniikan
omaksumisesta ja innovaatioiden leviämisestä (s. 195–199) ja hurjien
teknologisten menestystarinoiden mahdollisuudesta (251–257):
”Innovatiivisuus on pohjimmiltaan hyvin yksilökohtainen ominaisuus, mutta
ympäristö – sekä henkinen että fyysinen – vaikuttaa siihen suuresti.
Huiputhan eivät synny hetkessä tai perustamalla vaan yksittäisten
henkilöiden osaavan työn ympärille ja heidän jälkiään jatkaen.” (254)

Kohdehenkilö esitellään niin vahvasti annettuna, että
digitaaliteknologisesti orientoituneen sisäpiirin ulkopuolelta tuleva lukija
tulee epäluuloiseksi. Onko tämä kaksoiselämäkerta ensisijaisesti Yrjö
Neuvon muistomerkki?  Jättääkö elämäkerta varjoonsa sellaisia
historiallisia toimijoita, joita olisi yhtä hyvin voinut asettaa murrosta
ymmärrettäväksi tekevän tutkimuksen keskiöön? Teos jäsentyy aktiivisen
vaikuttajan perintöä kunnioittavaksi biografiaksi, joka vakiinnuttaa Yrjö
Neuvolle merkkihenkilön aseman. Sen myötä Yrjö Neuvon urakertomuksesta tulee
digitaalisen kumouksen suomalainen muistin paikka, symboli, jonka ääreen
digitaalista kumousta muisteleva kulttuuriperintöyhteisö voi kokoontua
vahvistamaan ja uusintamaan yhdistävää historiaansa. Teoksen alkusivulla
todetaankin, että sen kirjoittamista ovat tukeneet Tekniikan
edistämissäätiö ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö. Teoksen
julkaisemista ovat puolestaan tukeneet BaseN OY, Kone Oyj, Metso Oyj, Nokia Oyj,
Spinverse Oy, Tampereen teknillinen yliopisto, Teknillisen korkeakoulun
tukisäätiö, Teknologian tutkimuskeskus VTT ja Vaisala Oyj.
 
Tilaushistoriassa ja symbolisesti merkittävän hahmon rakentamisessa ei
tietenkään ole mitään väärää. Kaikki yhteisöt tarvitsevat muistin
paikkoja, joista ne peilaavat omaa historiaansa. Yhteisöt tarvitsevat
menneisyyttään jäsentäviä sankaritarinoita. Tämän elämäkerran voi
onneksi lukea myös olematta digitaaliteknologista kumousta muistelevan
kulttuuriperintöyhteisön jäsen. Neuvosta ja hänen antamistaan esimerkeistä
on vaikea olla innostumatta. Hänen leikkisä virtansa sähköistää myös
lukijan haaveilemaan oman elämänsä loikista. 

SKS:n vielä linjaansa hakevassa Kirjokansi-tietokirjasarjassa ilmestynyt teos
on myös tekninen kokeilu. Kirja on painettu paperille, mutta se sisältää
QR-koodeja ja NFC-tagin, joiden avulla lukija voi hakea kännykällään
lisätietoja, videoita ja pelejä, jotka kertovat Neuvon aloittamien
tutkimusteemojen nykytilasta ja joiden kautta myös Neuvo pääsee itse ääneen
osana teoskokonaisuutta. Oman sävynsä teokseen tuo osittain Neuvojen
kotialbumeista poimittu kuvitus, joka esittelee Neuvoa osana työyhteisöä ja
vapaa ajan askareissa. Kuvissa esitellään myös niitä tajuntaa
räjäyttäneitä bittituotteita, joita koskevassa tutkimus- ja kehitystyössä
Neuvo on ollut mukana.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/