[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kattava tietopaketti saamelaiskulttuurista

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Jukka Ekholm <jukka.ekholm at stat.fi> FM, suunnittelija, Tilastokeskus
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Magga, Päivi; Ojanlatva, Eija (toim.): Ealli biras – Elävä ympäristö.
Saamelainen kulttuuriympäristöohjelma. Sámi museum –
Saamelaismuseosäätiö, 2013. 256 sivua.


Kattava tietopaketti saamelaiskulttuurista
---------------------------------------------------------

Saamelaiset ovat Euroopan unionin ainut alkuperäiskansa. Omaleimainen
vähemmistökulttuuri on saanut ansaitsemansa hakuteoksen.

Ealli biras − Elävä ympäristö − Saamelainen
kulttuuriympäristöohjelmahanke toteutettiin vuosina 2011−2013. Hankkeen
kohdealueena oli Suomen saamelaisalue eli Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat
sekä Sodankylästä Lapin paliskunnan alue. Rahoitus tuli Euroopan
aluekehitysrahastosta sekä Lapin liitosta. Hankkeen tarkoituksena oli koota
yhteen tietoa saamelaisen kulttuuriympäristön historiallisesta kehityksestä
sekä nykytilasta. Kerätystä tiedosta koottiin julkaisun lisäksi
Saamelaismuseo Siidaan näyttely, joka on avoinna syyskuun lopulle 2014.

Julkaisussa lähdetään liikkeelle saamelaisuuden ja saamelaiskulttuurin
määrittelyn ongelmista. Määrittelyssä on useita käytäntöjä, ja
rajanveto siihen, mikä kuuluu saamelaisuuteen ja mikä ei, on joskus vaikeaa.
On aina muistettava, että saamelaisalueella elää rinta rinnan
saamelaiskulttuurin kanssa myös suomalainen kulttuuri, ja vaikutteita muistakin
kulttuureista tulee koko ajan lisää.

Saamelainen kulttuuri on kautta aikojen ollut voimakkaasti sidoksissa luontoon.
Siten on hyvin perusteltua, että teoksen alussa on varsin laaja katsaus
saamelaisalueen luonnon erityispiirteisiin aina kallio- ja maaperän laadusta ja
ilmasto-oloista alkaen. Kallioperän ominaisuuksissa olisi kylläkin voinut
tuoda esille saamelaisalueen erikoisuuksia, kuten esimerkiksi Angelin
anortosiitti, jolla on merkitystä rakennuskivenäkin, sekä alueelta löydetyt
malmit.

Saamelaisten asutushistoria ja arkeologinen kulttuuriperintö

Omassa luvussaan käsitellään myös suojelualueet sekä muut suojelukohteet.
Saamelaisalueella on tehty runsaasti arkeologisia löytöjä, ja arkeologinen
kulttuuriperintö onkin teoksessa saanut laajan, 16 sivun mittaisen ja runsaasti
kuvitetun esittelyn. Arkeologisten löytöjen runsaus kuvaa osaltaan
saamelaiskulttuurin pitkäaikaista esiintymistä alueella.

Saamelaisten asutushistoria ja rakennusperintö saa teoksessa tilaa yli 60
sivua. Jaksossa on kiitettävän yksityiskohtaista tietoa saamelaisrakennusten
eri tyypeistä ja käyttötavoista perinteisistä alkuperäiskulttuurin
rakennuksista (kuten kodat) uusiin nykyarkkitehtuuria edustaviin
hallintorakennuksiin saakka. Kuvia on jälleen runsaasti, mutta miksiköhän
kuvia ehkä tunnetuimmasta ja maallikon mielestä ”saamelaisimmasta”
asumuksesta eli kodasta on vain pari pientä otosta? Saamelaisen
musiikkiperinteen erikoispiirteenä olevat joiut on esitelty omassa
lukukappaleessa.

Saamelaisten perinteisistä elinkeinoista mainitaan poronhoidon ohella
erityisesti kalastus ja käsityöt. Kuvia on tässäkin osiossa runsaasti, mutta
jäin kummastelemaan käsitöistä ehkä tunnetuimpien, värikkäiden
saamelaisten kansanpukujen ja päähineiden puuttumista. Saamelaiset kansanpuvut
olisivat ansainneet teoksessa oman kuvitetun kappaleensa, jossa olisi esitelty
niiden historiaa sekä pukujen eri malleja. Myös saamelaisia
kulttuuritapahtumia olisi voinut tuoda enemmän esille.

Seuraavaksi siirrytään käsittelemään saamelaisalueen kirkkojen historiaa
sekä kirkkoarkkitehtuuria. Sen jälkeen ovat vuorossa koululaitoksen kehitys
sekä kulttuuriympäristön erityispiirteet, teemakohteet, kullanhuuhdonta ja
matkailu. Teoksen lopussa on katsaukset kulttuuriympäristön käyttöön ja
hoitoon sekä tilaan ja tulevaisuuteen. Lait ja sopimukset on lueteltu
yksityiskohtaisesti, mutta tulevaisuuden uhkia olisi voinut tuoda näkyvämmin
esille: tällaisia ovat erityisesti ympäristöongelmat (mm. kaivokset ja
ilmastonmuutos) sekä saamelaisten ja erityisesti saamen kielen osaajien pieni
määrä.

Teos on suurikokoinen (A 4), kovakantinen, runsaasti kuvitettu ja laadukkaalle
paperille painettu. Teoksen lopussa on saamen- sekä englanninkielinen
yhteenveto. Kappalejaottelu on selkeä ja tietosisältö laaja. Teoksessa ei
valitettavasti ole hakemistoa. Kunnollinen hakemisto olisi helpottanut kirjan
käyttöä hakuteoksena ja nopeuttanut asioiden löytymistä. Monet
kehitystrendit olisi saatu paremmin esille, jos mukaan olisi otettu enemmän
numerotietoja, tilastoja ja diagrammeja, mutta puutteistaan huolimatta teos on
saamelaista vähemmistökulttuuriamme koskevan tiedon aarreaitta.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/