[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kultainen nuoruus ja muita kertomuksia

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Henna Karppinen-Kummunmäki <hkarpp(at)utu.fi> FM, tohtorikoulutettava,
kulttuurihistoria, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Vehkalahti, Kaisa; Suurpää, Leena (toim.): Nuoruuden sukupolvet.
Monitieteisiä näkökulmia nuoruuteen eilen ja tänään.
Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, 2014. 283 sivua.
Vehkalahti, Kaisa; Jouhki, Essi (toim.): Oi nuoruus. Omaelämäkerrallisia
tekstejä nuoruudesta eilen ja tänään.
Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, 2014. 207 sivua.


Kultainen nuoruus ja muita kertomuksia
---------------------------------------------------------

Nuoruuden sukupolvet tarkastelee 1900-luvun Suomessa syntyneiden nuoruutta
erilaisten aihepiirien kuten ystävyyden, musiikin, työn ja koulutuksen kautta.
Teos on mielenkiintoinen katsaus Suomen lähihistoriaan. Muistelutekstit tuovat
konkreettisesti esille nuoruuden kokemukset ja herättävät varmasti lukijoissa
omakohtaisia muistoja. Oi Nuoruus -antologia täydentää artikkelikokoelmaa
esittelemällä lähdeaineistona käytettyjä muistelutekstejä.

 

Nuoruuden sukupolvet on Nuorisotutkimusverkoston artikkelikokoelma 1900-luvun
Suomessa syntyneiden nuoruudesta. Teoksen ovat toimittaneet FT Kaisa Vehkalahti
ja dosentti Leena Suurpää. Kirjan lähtökohtana on ollut Suomen
Kirjallisuuden Seuran, Nuorisotutkimusseuran ja Nuoren Voiman Liiton
yhteistyössä vuonna 2010 järjestämä muistitietokeruu Oi nuoruus. Keruun
tarkoituksena on ollut tuottaa elämäkerrallisia tekstejä, joko tosipohjaisia
tai fiktiivisiä, omasta koetusta nuoruudesta. Keruussa on ollut kaksi sarjaa:
Nuoruus eilen yli 25-vuotiaille ja Nuoruus tänään sitä nuoremmille.  Keruun
aineistosta on julkaistu oma antologiansa Oi Nuoruus, jonka ovat toimittaneet FT
Kaisa Vehkalahti ja FM Essi Jouhki. Artikkelikokoelman kirjoittajajoukko koostuu
erityisesti sosiologian ja historian tutkijoista.

Teoksen artikkelit on jaettu kolmeen teemaan: nuoruus erilaisina etappeina,
ystävyys ja nuorisokulttuuri sekä nuoruus eri instituutioissa. Antti Häkkisen
ja Kaisa Vehkalahden artikkelit käsittelevät sitä, miten nuoruus on koettu,
milloin se alkoi ja mihin se päättyi, 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla.
Mikko Salasuon ja Leena Suurpään yhteisartikkeli tarkastelee ystävyyden
roolia sekä sitä, mikä merkitys erilaisilla nuorisoryhmillä ja omalla
nuorisokulttuurilla on ollut muistelijoiden nuoruudessa. Riikka Taavetti ottaa
omassa artikkelissaan esille seksuaalisuuden. Janne Poikolainen sekä  Mikko
Salasuo tarkastelevat musiikin merkitystä osana 1900-luvun jälkimmäisen
puoliskon nuorisokulttuuria. Instituutioiden ja yhteiskunnan, työn ja
koulutuksen, vaikutusta nuoruuden kokemuksiin käsitellään Eliisa Kylkilahden
ja Essi Jouhkin artikkeleissa. Ympyrä sulkeutuu Kimmo Jokisen artikkelissa,
jossa palataan nuoruuden rajoihin ja merkityksiin uuden vuosituhannen
kynnyksellä.

Muistitietoa ja historiantutkimusta

Teos esittelee tuovansa monitieteisiä näkökulmia nuoruuden aihepiiriin
yhdistämällä nykynuorisotutkimuksen ja historiantutkimuksen. Johtunee ehkä
kirjoittajakunnan taustoista, mutta oma ensivaikutelma teksteistä oli enemmän
nuorisotutkimukseen painottuva. Tämä voi johtua toki myös omasta
tutkimuksellisesta taustastani, mutta olisin kaivannut enemmän
historiantutkimuksellista otetta: miten nämä kokemukset suhteutuvat ajankuvaan
ja mitä ne siitä kertovat? Ilahduttavaa kuitenkin oli yksilön kokemuksen
vahva esiintuominen. Ihminen ei kadonnut missään vaiheessa tilastojen taakse.
Ehkä joissain artikkeleissa olisin toivonut enemmän yksilöiden eri
tilanteiden, sukupuolen, iän ja sosio-ekonomisen taustan, vaikutusten
pohdintaa. Miten nämä eri muuttujat vaikuttivat muistelijoiden nuoruuden
kokemuksiin? Mutta tämä lienee kaikkien, ainakin historiantutkijoiden,
helmasynti. Lähteet vievät helposti mukanaan, joten taustoitus tai riittävä
kontekstin rakentaminen voivat jäädä helposti sivuun. Sitä paitsi, yksilön
kokemuksia tutkittaessa yksityisen ja yleisen raja on usein häilyvä ja
hankalasti erotettavissa. Jokainen on oman aikansa lapsi.

Teoksen tutkimusmenetelmät ja sen mahdolliset ongelmat esiteltiin kiitettävän
selkeästi, joten myös sellainen lukija, jolle muistitietotutkimuksen
menetelmät eivät ole kovin tuttuja, pystyi seuraamaan päättelyketjua.
Teoksen loppuun on lisätty alkuperäisessä keruussa käytetty kirjoituskutsu.
Täten lukija voi itse arvioida, vaikka antologian tekstejä lukemalla, miten
kutsun ohjeet ovat voineet vaikuttaa saatavaan aineistoon.

Kuulun itse ikäni puolesta Nuoruus tänään -muistelijaryhmään. Jossain
määrin voin tunnistaa itseni muistelijoiden teksteistä, mutta oli hyvin
hämmentävää lukea artikkelien kirjoittajien toistuvat tulkinnat laman
sukupolven lapsista ja heidän epävarmoista ja synkistä
tulevaisuudennäkymistään. Vastaavia luonnehdintoja on kuultu aiemminkin,
mutta tätä kuvaa on hankala tunnistaa. Kyllä toki lama vaikutti monin tavoin
ihmisten elämään, mutta edes tämän teoksen muisteluteksteissä, epävarmuus
ja synkkyys eivät mielestäni nouse erityisen hallitseviksi piirteiksi.

Historiantutkimuksen parissa ”yleiseksi totuudeksi” nousseita
virhetulkintoja on ollut useita. Yhtenä esimerkkinä voidaan ottaa esille
väittämä, että ennen modernia aikaa lapsuus oli hyvin synkkää. Koska
lapsia kuoli paljon ja nuorena, vanhemmat eivät halunneet kiintyä heihin tai
rakastaa heitä. Tätä Philippe Ariès'n 1960-luvulla esitettyä näkemystä
ovat monet historiantutkijasukupolvet sittemmin kritisoineet tai tukeneet.
Olisiko tässäkin ”laman lapset”- teemassa kyse tulkinnasta, jota kukaan ei
varsinaisesti ole vielä osoittanut todeksi tai epätodeksi? Tai kyseessä voi
hyvinkin olla kirjallinen topos. Joka tapauksessa Nuoruuden sukupolvet ei
täysin vakuuttavasti onnistu antamaa tukea tälle näkemykselle. Nykyisen
työelämän epävarmuus toki näkyy teksteissä, mutta sen syyt ovat varmasti
monitahoisemmat kuin 1990-luvun lama.

Kirjan erityisena ansiona sanottakoon vielä erittäin kaunis kuvitus, joka
tukee hyvin tekstien sisältöä. Kuvituksesta ovat vastanneet Helsingin
Kuvataidelukion opiskelijat. Molemmat teokset, sekä Nuoruuden sukupolvet että
Oi Nuoruus, sopivat mielestäni suuremmalle lukijakunnalle kuin vain alan
tutkijoille, sillä varmasti muistelutekstit herättävät vastakaikua meissä
jokaisessa. Tutkimukselliselta kannalta artikkelikokoelma on onnistunut ja
mielenkiintoinen lisä nuoruudentutkimuksen ja nuoruuden historian
tutkimuskentille.

Kirjoittaja valmistelee väitöskirjaa yläluokkaisesta tyttöydestä 1700-luvun
Englannissa.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/