[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Viiva isänmaan palveluksessa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Olli Kleemola <owklee at utu.fi> Tohtorikoulutettava, Poliittinen historia
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Hänninen, Ville; Karjalainen, Jussi: Sarjatulta! Sota-ajan suomalaiset
pilapiirrokset ja sarjakuvat. Kustannus Jalava, 2014. 206 sivua.


Viiva isänmaan palveluksessa
---------------------------------------------------------

Sota-aikana piirroksia hyödynnettiin monenlaisissa yhteyksissä. Niitä
julkaistiin viihteenä, käytettiin viholliskuvan luonnissa sekä kansanhuollon
talkoo- ja valistus propagandassa, kuten myös viholliselle suunnatuissa
lentolehtisissä. Ville Hännisen ja Jussi Karjalaisen teos perustuu laajaan
arkisto- ja lähdeaineistoon. Se tuo esille myös aikaisemmin tuntemattomia
kuvia.

 

Viime vuosina on ilmestynyt runsaasti kirjoja, joissa sota-ajan teksti- ja
valokuvamateriaalia on tuotu nykylukijoiden ulottuville autenttisen ajankuvan
luomiseksi. Esimerkkinä voi mainita vaikkapa Pekka Tuomikosken teoksen
Sensuroidut sotakirjoitukset. Suomalaista sota-ajan sarjakuvaa ei sen sijaan ole
juurikaan uudelleenjulkaistu, pilapiirroksista puhumattakaan. Otava tosin
julkaisi vuonna 1999 kokoomateoksen sota-aikaisista Rymy-Eetu-sarjakuvista,
mutta muuten sota-ajan sarjakuvien historia on muodostanut tähän asti lähes
tuntemattoman alueen Suomen viime sotien historiassa. Sota-ajan arkea ja
tavallisten kansalaisten sotakokemuksia kuvaavien teoksien hyvä menekki
osoittaa, että tilausta tällaisellekin teokselle varmasti olisi.



Kuva: Rymy-Eetu oli Erkki Tantun piirtämä sarjakuva, joka ilmestyi
1930–1973.

Tietokirjailija Ville Hännisen ja toimittaja Jussi Karjalaisen uutuusteos on
merkittävä avaus suomalaisen sota-ajan piirrettyjen kuvien tutkimukseen.
Laajaan arkisto- ja lehtiaineistoon perustuva teos tuo esille monia tähän asti
tuntemattomia, usein varsin lyhytaikaisiksi jääneitä sarjakuvasankareita ja
heidän seikkailujaan. Nämä seikkailut heijastavat usein sota-ajan muuttuvia
tilanteita ja ilmiöitä nykylukijaa hämmästyttävällä tarkkuudella.
Teoksessa julkaistut sarjakuvat kertovat myös omalla mielenkiintoisella
tavallaan Suomessa jatkosodan aikanakin jatkuneesta ”länsisuuntauksesta”.
Tuskin missään muussa Saksan rinnalla taistelleessa maassa
amerikkalaisperäisen sarjakuvan olisi sallittu ilmestyä aina vuoteen 1942
asti.



Kuva: Venäläislle suunnattua propagandaa: "Toverit valitkaa omanne".


Uusia kuvia

Tekijät ovat onnistuneet löytämään arkistojen kätköistä paljon jo
unholaan jääneiden piirtäjien töitä. Tämä ei kuitenkaan ole teoksen ainoa
saavutus. Myös tunnetumpien sarjakuvataiteilijoiden ja pilapiirtäjien kuten
Tove Janssonin ja Ola Fogelbergin kohdalla tekijät ovat kaivaneet esille
tuntemattomia töitä sen sijaan, että olisivat tyytyneet heidän jo
tunnettujen sota-ajan töidensä uudelleenjulkaisuun.



Kuva: Tove Janssonin piirtämä kansi Garm-pilailulehdessä marraskuussa 1944.
Kuva Sarjatulta!-teoksesta.


Ei liene liioiteltua sanoa, että Hännisen ja Karjalaisen teoksessa
käsitellään sota-ajan Suomen piirretyn kuvakulttuurin koko kirjo. Teoksessa
nimittäin puututaan myös aiheisiin, joita nykylukija ei välttämättä edes
miellä sarjakuvakulttuuriin kuuluviksi, kuten piirretyn kuvan käyttöön
viholliselle suunnatun propagandan välineenä. Teosta voi kiittää myös
kuvallisen aineiston hyvästä kontekstoinnista: jokaisen teeman ja/tai
piirtäjän yhteydessä on napakka johdanto aiheeseen.


Pilapiirrosten ja sarjakuvien jaottelu on niiden sisältämien monien
merkitysten vuoksi monesti hankalaa. Olisin kaivannut kirjaan kootun valtavan
aineiston tueksi jämäkämpää jaottelua: nyt kirjan sisällysluettelossa
vaihtelevat yksittäisten piirtäjien nimet ja temaattiset kokonaisuudet
löyhästi kronologiseen järjestykseen koottuna. Hännisen ja Karjalaisen
teosta lukevalle palaavat elävästi mieleen muistot mummolan piirongin
laatikoiden penkomisesta. Ulkoa päin ei tässäkään tapauksessa voi
päätellä, mitä seuraavat sivut tuovat tullessaan, ja siksi teosta on vaikea
laskea käsistään ennen viimeisiä sivuja. Kuka tietää, ehkäpä
ensivilkaisulla hieman sekavalta vaikuttanut rakenne onkin tekijöiden tietoinen
valinta?



Kuva: Tulitikkulaatikoiden etikettejä

Aito tuntu sota-ajan propagandaan


Kokonaisuutena Sarjatulta! on tervetullut teos sota–ajan visuaalisesta
kulttuurista kiinnostuneelle. Valokuvien ja videoiden valtakaudella kasvaneille
teos osoittaa kouriintuntuvasti, mikä merkitys sarjakuvalla voi olla
mielipiteiden muokkauksessa. Sota-ajan Suomessa sitä hyödynnettiin
monenlaisissa yhteyksissä aina viholliskuvan luomisesta kansanhuollon
talkoopropagandaan ja viholliselle suunnattuihin lentolehtisiin.



Kuva: Julisteita sota-ajalta

Yksi teoksen hyvistä puolista, jota ei välttämättä tule heti ajatelleeksi,
on sen koko. Tekijät ja teoksen kustantaja ovat oivaltaneet, että visuaalinen
aineisto tarvitsee tilaa päästäkseen esille. Teoksen suuri koko onkin
sallinut monien sarjojen painamisen alkuperäisessä koossa, mikä tekee
lukukokemuksesta miellyttävän.

Kansien mattapinta ja sisäsivujen karkeapintainen paperi saavat aikaan aidon
sota-ajan julkaisun tuntuman.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/