[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: ”Henkimaailman juttuja” - Pohjoismaista taruaarteistoa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Iiris Sarmas <iirissarmas at hotmail.com> FM, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Egerkrans, Johan: Pohjoismaiset taruolennot (Nordiska Väsen). Kääntänyt Erro
Ojanen. Minerva Kustannus Oy, 2014. 128 sivua.


”Henkimaailman juttuja” - Pohjoismaista taruaarteistoa
---------------------------------------------------------

Johan Egerkransin teos johdattelee nykypäivän lukijaa ikivanhaan
taruperinteeseen tuoreella ja nykyaikaisella otteella, johon on helppo ihastua.
Kirjassa käydään läpi erilaisia taruolentoja, niiden ulkonäköä,
asuinpaikkoja, tehtäviä ja keinoja, joilla henkien vaikutukselta voi
suojautua. Kirjan upea kuvitus herättää mielikuvitusta tehokkaasti ja
liittää oman perinteemme kiinnostavasti nykypäivän fantasiahahmojen
maailmaan. Tätä kieltä nuoretkin ymmärtävät.

Taru sormusten herrasta ja Narnian tarinoiden elokuvaversioiden sekä animen
kautta ihmisten kiinnostus animismiin ja kansanperinteen hahmoihin on jälleen
herännyt laajalti. Lähtökohtien ja esikuvien tunnistaminen onkin
hedelmällistä jokaiselle. Johan Egerkrans on kerännyt ja kuvittanut
pohjoismaisesta kansanperinteestä kuvitetun kirjan, jossa hän esittelee
erilaisia myyttisiä hahmoja. Aineisto on pohjoismaista, enimmäkseen kuitenkin
ruotsalaista, joten se ei sellaisenaan toimi suomalaisen perinteen kanssa, mutta
pääpiirteittäin kyllä. Osa hahmoista on suomalaiselle perinteelle vieraita.

Kirjoittaja mainitsee myös kansainväliset mytologiset esikuvat antiikin
tarustosta brittien ja kelttien taruolentoihin. Erityisesti kirjan kuvitus on
sellaista, että se varmaan vetoaa nuoriin lukijoihin. Kuvituksen innoittajaksi
kirjoittaja nimeää John Bauerin, jonka vaikutus on ilmeinen.



Kuva: Johan Egerkransin kuvitusta teoksessa Pohjoismaiset taruolennot.

Luonnonhengistä hirviöihin

Egerkrans on lähtenyt lajittelemaan taruolentoja jakamalla ne luonnonhenkiin,
palvelushenkiin, muodonmuuttajiin, vainajahenkiin sekä hirviöihin. Hän
yrittää aluksi kuvailla hahmojen alkuperää, ulkonäköä sekä luonnetta,
mutta toteaa tehtävän olevan mahdoton, koska olennot eivät ole stabiileja 
näöltään eivätkä tehtäviltään. Kunkin lajitteluluokan alla tuodaan
esiin siihen kuuluvat erilaiset henget esim. luonnonhenkien ryhmään kuuluvat
tontut, haltijat, keijut, näkit, maahiset, menninkäiset jne. Kutakin ryhmää
on kuvailtu niin, että törmätessään kyseessä olevaan henkeen, sen voi
tunnistaa. Myös lyhyitä tarinoita on sisällytetty kuvauksiin tunnistamisen
helpottamiseksi.

Pohjoismaisen tarinaperinteet henget ja olennot ovat useimmiten hyväntahtoisia
ja rauhallisia. Ne pitävät huolta talosta ja luonnosta, suojelevat sitä ja
pitävät huolen, että ihmiset käyttäytyvät hyviksi koettujen sääntöjen
mukaisesti. Poikkeamista säännöistä, pahantekoa ja välinpitämättömyyttä
seuraa aina jonkinlainen huomautus tai rangaistus. Kontrollointi on henkien
puolelta tiukkaa. Tavoitteena on kuitenkin ihmisen, henkien ja luonnon
sopusointu, joten sääntöjä on syytäkin noudattaa. Jos ihminen itse ei tajua
omaa parastaan, on henkien tehtävä herätellä vastuuta. Tarinoiden avulla on
voitu opettaa entisajan ihmisille miten heidän tuli käyttäytyä eri
tilanteissa. Muiden huomioiminen on ollut koko yhteisön voima ja mahdollisuus.
Olisi muuten käyttöä nykypäivänäkin itsekkyyden kulttuurin kukoistaessa.

Kirjaa on mukava lukea ja löytää yhtymäkohtia fantasiakirjallisuuden
hahmojen kanssa. Myös piirroksista löytää riemastuttavan paljon
yksityiskohtia ja ne ovat taidokkaasti tehtyjä. Pohjoismaiset taruolennot
kirjan otollisimmaksi lukijakunnaksi kuvittelisin varhaisnuoret, teinit, gootit
sekä anime-harrastajat. Heille kirja voisi olla oivallinen lahjakirja. Teos ei
ole mikään lastenkirja eikä sen pintapuolisuus oikein riitä aikuislukijalle.
Hauska ja viihdyttävä kirja toki on. Jäämme odottelemaan kotimaista painosta
kansanperinteen aarteistosta kenties päivitetyn kuvituksen kera. Oman perinteen
tunteminen on aina pohjana muiden kulttuurien arvostukselle. Viime
vuosikymmeninä kansanperinne on syyttä koettu vanhahtavana ja epämuodikkaana.
Kaikkea vielä. Uutta pontta tästä kotimaisen perinteen julkaisuihin!



Kuva: Johan Egerkransin kuvitusta teoksessa Pohjoismaiset taruolennot.

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/