[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Uudenkaupungin kullantekijät

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Tiina Mahlamäki <tituma at utu.fi> dosentti, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Tuuri, Antti: Alkemistit. Maallinen rakkaus. Otava, 2013. 382 sivua.


Uudenkaupungin kullantekijät
---------------------------------------------------------

Vuorineuvos August Nordenskiöld ja maanmittari Carl Fredrik Bergklint
perustivat 1700-luvun lopulla laboratorion Uuteenkaupunkiin aikomuksenaan
valmistaa kultaa. Antti Tuurin Bergklintin kirjeisiin perustuva teos kuvaa
kullantekijöiden henkisiä ja maallisia pyrkimyksiä ja vastoinkäymisiä
tutulla otteellaan.

Ruotsalainen tiedemies ja aatelinen Emanuel Swedenborg (1688-1772) oli oman
aikakautensa, valistuksen ja hyödyn ajan esimerkillinen edustaja. Hän toimi
Ruotsin valtiopäivillä aktiivisesti, mutta teki elämäntyönsä kaivosalalla.
Hän matkusteli ja julkaisi teoksiaan Euroopassa ja oli yhteydessä suureen
osaan aikakauden ajan johtavista tiedemiehistä. 

Swedenborg ei kuitenkaan ole jälkimaailman tuntema luonnontieteellisten
ansioittensa ja teostensa vuoksi. Keski-iässä Swedenborg koki syvän
hengellisen kriisin, jonka yhteydessä "hänen silmänsä avattiin" ja hän koki
kykenevänsä näkemään henkiseen maailmaan. Hänen tuotantonsa tästä
eteenpäin oli silminnäkijähavaintoja elämästä toisilla planeetoilla,
yksityiskohtaisia kuvauksia kuolemanjälkeisestä elämästä taivaassa ja
helvetissä sekä keskusteluista edesmenneiden suuruuksien kanssa. Hän myös
kehitti uuden, lopullisen ja todellisen version kristinuskosta.

Erityisesti taiteilijat vaikuttuivat Swedenborgin kuvauksista. Tunnetuimpia ovat
olleet William Blake, Arthur Conan Doyle ja August Strindberg. Swedenborg oli
tuttu myös suomalaiselle lukevalle yleisölle 1800-luvulla. Häntä lukivat
niin Snellman (ainakin nuoruudessaan), Kivi, Runeberg kuin Topelius. 

Tunnetuimmat suomalaiset swedenborgilaiset olivat Nordenskiöldin aatelissuvun
veljekset Carl ja August. He saivat käsiinsä Swedenborgin jälkeenjääneet
käsikirjoitukset ja pitkälti heidän ansiostaan ne käännettiin ja
julkaistiin. Antti Tuurin Alkemistit-teos kuvaa Swedenborgin seuraajan,
viimeisen kuninkaallisen alkemistin August Nordenskiöldin kamppailuja
kullanteon vaikeilla poluilla.



Kuva: Alkemisti, Adriaen van Ostade, 1661.

Suomalaisen uskontohistorian sivupoluilla

Antti Tuuri on aiemminkin kartoittanut suomalaisen uskontohistorian sivupolkuja.
Hän on kirjoittanut muun muassa uskonsa tähden karkotetuista Pohjanmaan
mystikoista Eerikinpojista sekä profetoimisellaan ja kansan villitsemisellään
kuolemantuomion ansainneesta Wallenbergista. Tuoreimmassa teoksessa
pysytellään edelleen 1700-luvun puolella ja suunvuoron saa maanmittari Carl
Fredrik Bergklint, joka toimii August Nordenskiöldin uskollisena avustajana.

Nordenskiöldin kullanteko Tukholmassa kuninkaan hovissa ei onnistunut, joten
hän perustaa alkemistisen laboratorion Uuteenkaupunkiin. Sijainti oli sopiva,
sillä lähellä Kalannissa sijaitsi Männiäisten ruukki, joka kykeni
toimittamaan kullantekoon tarvittavat määrät sysiä. Jotta kultaa alkaisi
syntyä, olisi kullansiemeniä, kultahelmiä kuumennettava yhtäjaksoisesti,
sammumattomalla tulella yli vuoden ajan. Tästä kullanteon pitkästä ja
yksitoikkoisesta prosessista huolehtii Bergklint, kun taas Nordenskiold itse
kulkee etsimässä rahoitusta hankkeelle, ja myös aikaisempia velkojiaan
paossa.

Rakkaus mammonaan

Teoksen alaotsikko "Maallinen rakkaus" antaa ymmärtää, että tulossa on
vielä jatko-osa "Taivaallinen rakkaus", joka viittaa samannimiseen Swedenborgin
kirjaan, jota Bergklint teoksessa ahkerasti opiskelee. Rakkautta maallisessa
muodossa edustavat Nordenskiöldin ja hänen puolisonsa Anna Charlottan
itserakkaus, rakkaus mammonaan sekä ihailijoiden tai irtosuhteiden kaipuu.
Puolisoiden välinen suhde on luonteeltaan pääosin ruumiillista; mitään
hyvää he eivät toisissaan näe. Vanhempien ja lasten välisestä rakkaudesta
ei voi puhua, sillä lapset eivät edes tunne vanhempiaan ja heidät jätetään
jatkuvasti muiden hoidettaviksi tai heitä käytetään kiistakapuloina
vanhempien välisissä riidoissa.

Anna Charlotta on maallinen myös henkisessä mielessä, eikä jaa miehensä
swedenborgilaista uskoa. Nordenskiöld itse on hartaan swedenborgilainen, pyrkii
esikuvansa lailla luomaan Uutta Jerusalemia - ja itse asiassa aikanaan kuolee
Afrikassa rakentaessaan sinne ihannevaltiota. Mutta Nordenskiöldin
hengellisyys vaikuttaa myös ulkokohtaiselta. Hän lukee, kirjoittaa ja puhuu
ylistävästi Swedenborgin ajatuksista, mutta käytännön elämässään ei
niitä toteuta. Huolimatta ylevistä puheista, hän kaipaa kultaa vain omien
tarpeittensa tyydyttämiseksi.

Swedenborgin opetuksia elää todeksi Nordenskiöldin apuri Bergklint, joka
pyrkii elämään sisäisesti puhdasta elämää ollakseen kullanteon arvoinen.
Bergklintin rakkaus uusikaupunkilaiseen neiti Paléniin on henkistä, ylevää
ja puhdasta. Sellaiseksi se jääkin, sillä neiti sairastuu ja kuolee.
Bergklint jää odottamaan, että heidän avioliittonsa toteutuu
tuonpuoleisessa, todellisessa taivaallisessa avioliitossa. Nordenskiold taas
katsoo, että hänen ja Anna Charlotan avioliitto ei ole taivaassa solmittu,
mikä oikeuttaa hänen syrjähyppynsä ja kehottaa Bergklintiäkin ottamaan
nautintonsa sieltä mistä onnistuu saamaan.

 



Kuva: Antti Tuuri kullantekijän pajan paikalla sijaitsevalla patsaalla
Uudessakaupungissa syksyllä 2013, kuva Tapio Onnela.

Tuttu näkökulma

Tuuri kirjoittaa hänelle luonteenomaisella toteavalla, salaviisaalla tavalla,
joka tuo huumoria raskaisiin tilanteisiin ja ironiaa yleviin ajatuksiin. Muusta
tuotannosta on myös tuttua täydellinen dialogin puute, joka korvautuu
epäsuoralla, Bergklintin näkökulmasta toteutetulla kerronnalla. Tuurilla on
miltei identtinen kertojan ääni teoksesta toiseen. Pohjanmaata, talvisotaa tai
Eerikinpoikien matkoja tarkastellaan aina hyvin samankaltaisesti. Tarina, aika
ja paikka vaihtuvat, mutta näkökulma pysyy samana. Se luo tietysti tuttuutta
ja turvallisuutta Tuurin lukijoille. 

Tuttua varhaisemmista teoksista on myös tarinan tosipohjaisuus. Päähenkilöt
ovat tuttuja historiankirjoituksesta. Tuuri käyttääkin teostensa taustalla
alkuperäislähteitä, jolloin suuri osa kuvattavista tapahtumista pohjautuu
lähdemateriaaliin. Tässä teoksessa erityisesti Ruotsin valtionarkistossa
säilytettäviin Carl Fredrik Bergklintin kirjeisiin, joissa hyvin
yksityiskohtaisesti kuvataan niin arjessa kuin kullanteossakin eteen tulleita
vaiheita ja ongelmia.   

Odotan mielenkiinnolla syksyllä ilmestyvää Alkemistien jatko-osaa
Taivaalliset häät.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/