[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kattava katsaus Latinalaiseen Amerikkaan

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Kalle Kananoja <kalle.kananoja at helsinki.fi> Tutkijatohtori, Helsingin yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Harri Kettunen; Elina Vuola (toim.): Latinalainen Amerikka. Ihmiset, kulttuuri,
yhteiskunta. Vastapaino, 2014. 344 sivua.


Kattava katsaus Latinalaiseen Amerikkaan
---------------------------------------------------------

Monitieteinen Latinalaisen Amerikan tutkimus on ollut Suomessa akateemisena
oppiaineena vuodesta 1991, mutta suomenkielinen aluetta koskeva tieteellinen
kirjallisuus on edelleen vähäistä. Harri Kettusen ja Elina Vuolan toimittaman
artikkelikokoelman pääpaino on lähihistoriaan ja nykypäivään
keskittyvissä luvuissa, joissa ei pureuduta yksityiskohtaisesti yksittäisten
maiden historiaan vaan alueen yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin
ominaispiirteisiin. 

Johdannon lisäksi kirja sisältää 18 temaattista lukua 21 kirjoittajalta.
Kirja toimii hyvänä johdatuksena Suomessa tehtävän Latinalaisen Amerikan
tutkimuksen monimuotoisuuteen. Teos toimii varmasti parhaiten yliopistollisena
oppikirjana tai pintaa syvemmältä raapaisevana tietopakettina eri alojen
ammattilaisille, jotka työssään kohtaavat latinalaisamerikkalaisia
todellisuuksia.

Kuten Kettunen ja Vuola johdannossa toteavat, Latinalainen Amerikka on
käsitteenä monitahoinen ja –merkityksinen, eikä mikään luokittelu ole
aukoton. Jos perinteisen rajauksen mukaan kaikki Yhdysvaltain eteläpuolella
olevat valtiot ja alueet liitetään käsitteen alle, mukaan tulee paljon
kansoja, jotka tuskin mieltävät itseään latinalaisamerikkalaisiksi.
Toisaalta myös Yhdysvaltain eteläosissa on alueita, joissa espanjankielinen
väestö on enemmistönä. Latinalaisessa Amerikassa asuu noin 550 miljoonaa
ihmistä, joista yli puolet Brasiliassa ja Meksikossa, jotka ovat
asukasmäärältään huomattavasti muita suurempia.

Kirja voidaan karkeasti jakaa viiteen kokonaisuuteen. Latinalaisen Amerikan
väestöä tarkastellaan aluksi etnisyyden näkökulmasta, jonka jälkeen
pureudutaan identiteettiin liittyviin kysymyksiin (uskonnot, kielet, sukupuoli).
Kolmannen temaattisen kokonaisuuden muodostavat ympäristökysymykset, jota
seuraa yhteiskuntia käsittelevä osa. Lopuksi perehdytään taiteeseen ja
mediaan. Vaikka näissä teemoissa on runsaasti pohdittavaa, jäin vielä
kaipaamaan erillistä taloushistoriallista lukua. Taloutta toki sivutaan jonkin
verran ympäristöä, politiikkaa ja kehitystä koskevissa yksittäisissä
luvuissa, mutta siitä olisi mielellään lukenut enemmän ja
yksityiskohtaisemmin.

Väestö ja etnisyys

Maaria Seppäsen Latinalaisen Amerikan väestöä koskeva luku tarjoaa kattavan
historiallisen yleiskuvan muuttoliikkeistä, väestöpolitiikasta ja
–muutoksista. Hyvinvointitilastoissa Latinalaisen Amerikan maat ovat pitkään
sijoittuneet huomattavasti alemmaksi kuin niiden bruttokansantuote antaisi
olettaa, mutta tulevaisuutta arvioidessaan Seppänen arvelee alueen
eriarvoisuuden olevan lieventymässä.

Martti Pärssinen ja Antti Korpisaari kuvailevat artikkelissaan Keski-Andien
alkuperäiskansoja historiaa. Kronologisesti etenevä luku kuvailee tapahtumia
mutta niitä koskevat selitykset jäävät suppeiksi. Teksti herättääkin
runsaasti kysymyksiä kehityskulkujen syistä. Luku päättyy toiveikkaaseen
huomioon Keski-Andien intiaaniväestön aseman parantumisesta viime
vuosikymmeninä. Harri Kettusen mayakulttuuria ja sen historiografiaa koskeva
luku jää suppeaksi, mutta antaa erinomaisen kuvan siitä, kuinka radikaalilla
tavalla tutkijoiden historiatulkinnat voivat erota toisistaan. Kolmas Amerikan
alkuperäiskansoihin paneutuva luku, jonka ovat kirjoittaneet Minna Opas ja
Pirjo Kristiina Virtanen, käsittelee identiteetin rakentumista Amazoniassa.
Tämä on selkeästi koko teoksen teoreettisin luku, joka herättelee ajatuksia
toiseuden ja identiteettien muotoutumisen suhteesta.

Etnisyystematiikkaan kietoutuu myös Pekka Valtosen afrikkalaisuutta
Latinalaisessa Amerikassa käsittelevä luku, jossa ei jostain syystä luoteta
uusimpaan orjakauppaa koskevaan digitaaliseen tietokantaan (The Trans-Atlantic
Slave Trade Database) vaan toistetaan vanhentuneita arvioita orjakaupan
kokonaismääristä ja vaikutuksista sekä kolmikantakaupan myytti, joka
varsinkin suurimman orjantuojamaan Brasilian kohdalla on ongelmallinen [1].

Lisäksi lukija panee merkille, että kirjan eri luvuissa esitetään
ristiriitaista tietoa Brasiliaan tuotujen orjien lukumääristä tai
suhteellisesta osuudesta kokonaistuonnista: Seppäsen luvussa annetaan alhainen
arvio (1/3 kokonaistuonnista), Valtosen luvussa tuonniksi puolestaan arvioidaan
”nelisen miljoonaa eli noin 35 prosenttia” ja Granvikin ja Sippolan luvussa
3-4 miljoonaa. Nykyään Brasiliaan tuotujen orjien määräksi arvioidaan
kuitenkin jo lähes 4,9 miljoona, eli yli 45% kokonaistuonnista (10,7
miljoonaa), vaikka dokumentoidun tuonnin määrä onkin huomattavasti
alhaisempi, vajaa 3,2 miljoonaa. Taustalla voi nähdä erään monitieteisen
tutkimuksen ongelmista – yhden tieteenalan, tässä tapauksessa historian,
tutkimustulokset siirtyvät viiveellä muihin tieteenaloihin erikoistuneiden
mutta samasta aiheesta kirjoittavien tutkijoiden teksteihin.

Viimeinen etnisyyttä koskeva luku on Asta Kuusisen teksti Yhdysvalloissa
asuvista amerikanmeksikolaisista, joka käsittelee monipuolisesti tämän alati
kasvavan väestönosan kulttuurinationalismia ja aktivismia. Luku linkittyy
vahvasti sukupuolisuuden, kuvataiteen ja kaunokirjallisuuden teemoihin.



Kuva: Nainen ja kantotuolia kantavat orjat, Sao Paulo 1834 (The Liberator,
Boston, Massachusetts)

 

Identiteetti

Mira Karjalainen ja Elina Vuola tarkastelevat uskontoja Latinalaisessa
Amerikassa tuoden hienosti esiin alueen uskonnollisen monimuotoisuuden, joka
käsittää paljon muutakin kuin roomalaiskatolisen kirkon. Synkretismi nousee
tärkeäksi käsitteeksi tässä luvussa, joka tekee vähän tunnettuja
afrikkalaisperäisiä uskontoja lukijalle tutuksi.

Äidinkieli on keskeinen identiteetin määrittäjä. Espanjan ja portugalin
kielten Amerikassa läpikäymät muutokset käsitellään yksityiskohtaisesti ja
analyyttisesti Anton Granvikin ja Eeva Sippolan kirjoittamassa luvussa. Amerikan
espanjan ja Brasilian portugalin ominaispiirteet, joita luvussa eritellään,
ovat varmasti tulleet tutuksi monille Latinalaisessa Amerikassa matkustaneille.

Kolmas identiteettikysymyksiin keskittyvä luku koskee sukupuolta ja naisten
yhteiskunnallista osallistumista. Elina Vuola ja Sarri Vuorisalo-Tiitinen
ohjaavat lukijaa näkemään machismia ja marianismia syvemmälle ja
kyseenalaistavat käsitteitä ja stereotypioita ansiokkaasti. Kirjoittajat
tuovat hyvin esiin etnisyyden ja yhteiskunnallisen luokan vaikutuksen
sukupuolten välisiin valtasuhteisiin eri tilanteissa ja poliittisissa
konteksteissa.

Ympäristö ja yhteiskunnat

Ympäristöä ja yhteiskuntaa koskevia lukuja voisi hyvin käsitellä myös
otsikon politiikka ja talous alla, niin kiinteästi ne linkittyvät toisiinsa.
Anja Nygren johdattaa lukijan lyhyesti ja yleisellä tasolla Latinalaisen
Amerikan ympäristötutkimuksen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen merkittäviin
aiheisiin. Markus Kröger puolestaan tarkastelee yksityiskohtaisemmin alueen
maiden luonnonvarapolitiikkaa ja erityisesti viimeaikaisimpia kehityskulkuja.
Viime aikoina luonnonvarojen hallinta ja niiden hyödyntämisen demokratisointi
on noussut keskeiseksi vaaliteemaksi monissa maissa, mutta lupauksia hyötyjen
jakamisesta on toteutettu vaihtelevin tuloksin. Surullista luettavaa on etenkin
Brasilian viimeaikaisten presidenttien toteuttamat luonnolle tuhoisat
kehityskulut.

Latinalaisen Amerikan poliittinen historia on monisyinen. Jussi Pakkasvirta
käsittelee kansakuntien synnyn ristiriitaista menneisyyttä, jossa valtion ja
kansakunnan käsitteet kopioitiin lähes suoraan eurooppalaisista malleista
unohtaen sen sosiaalisen monimuotoisuuden, josta kansakunnat muodostuivat. Näin
ollen intiaaneista, mustista ja aasialaisista tuli uhka sille ideologialle, jota
liberaalit positivistit yrittivät maihinsa istuttaa.

Latinalaisen Amerikan poliittinen elämä on viime vuosina saanut Suomenkin
lehdissä jonkin verran palstatilaa erisävyisten vasemmistohallitusten
valtaannousun myötä. Teivo Teivainen erittelee vasemmiston menestyksen avaimia
mutta myös hallitsijoiden aiheuttamia pettymyksiä, jotka ovat johtaneet
jännitteisiin hallitusten ja kansalaisliikkeiden välillä.

Latinalaisesta Amerikasta kumpuava kehitysajattelu on Eija Rannan tarkastelun
kohteena. Riippuvuusajattelu ja sen keskeiset pääsuuntaukset – uusklassista
taloustiedettä kritisoinut strukturalistinen taloustiede ja
modernisaatiokriittiset sosiologis-yhteiskuntatieteelliset riippuvuusteoriat –
tulevat yksityiskohtaisesti käsitellyiksi. Luku sisältää myös
tarkkanäköisiä huomioita kansainvälisten rahoituslaitosten ajamista
rakennesopeutusohjelmien epäonnistumisista latinalaisamerikkalaisessa
kontekstissa – taloushistorian oppitunti, jonka monet mielellään
sivuttaisivat kokonaan.

Taide ja media

Auli Leskinen erittelee Latinalaisen Amerikan kaunokirjallisuuden piirteitä ja
niissä tapahtuneita muutoksia. Romaanikirjallisuuden nousukausi,
latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden aalto nosti alueen romaanin osaksi
maailmankirjallisuutta 1900-luvun puolivälissä. Monet klassikkoteokset
syntyivät poliittisen konfliktin varjossa. Leskinen määritteleekin
Latinalaisen Amerikan kirjallisuuden synkäksi, pessimistiseksi ja
tragediavoittoiseksi.

Lea Kantosen asiantunteva artikkeli osallistavasta kuvataiteesta esittelee
paitsi edelläkävijöitä myös useita taiteilijaryhmiä, joiden taideprojektit
ovat yhteiskunnallisesti kantaaottavia ja provokatiivisia. Osallistava nykytaide
on tunnettu kriittisyydestä, joka ammentaa ikivanhoista perinteistä,
ajankohtaisista keskusteluista, sekä paikallisuuden ja kosmopoliittisuuden
kohtaamisista. Elokuvan historiaa puolestaan käsitellään Tarmo Hotasen
luvussa, joka keskittyy erityisesti Cinema Novon vaikutukseen Latinalaisessa
Amerikassa. Vaikka monia yksittäisiä klassikkoelokuvia käsitellään luvussa
yksityiskohtaisesti, jäin kaipaamaan enemmän tietoa viimeisen kolmen
vuosikymmenen kehityksestä latinalaisamerikkalaisen elokuvan saralla.

Kirjan päättää Auli Leskisen mediaa koskeva luku, jossa tuodaan esiin
lukuisia massatiedottamisen haasteita, joita portinvartijoina toimivat
hallitukset ja talouseliitit vapaalle journalismille asettavat. Politiikan ja
journalismin kytkökset ovat merkinneet etenkin lukevalle yleisölle
tiedotusvälineiden sisällön yksipuolistumista. Suomalainen media ei
myöskään saa kehuja Latinalaisen Amerikan näkyväksi tekemisestä. 

Lopuksi

Tätä kirjaa voi lämpimästi kehua, sillä se onnistuu valottamaan lukijalle
Latinalaisen Amerikan todellisuuksia monipuolisesti ja tasapainoisesti. Teksti
on selkeää ja avautuu varmasti kenelle tahansa lukijalle, joka haluaa kirjaan
tarttua. Yhtenäisen kokonaisuuden rakentaminen näinkin monimuotoisesta
aineistoista ja eri aihealueita sivuavista artikkeleista on varmasti ollut
haastavaa. Aiheiden rajaukset ovat myös onnistuneita. Tosiasiahan on, että
jokaisen kirjan luvun voisi laajentaa itsenäiseksi teokseksi.

Kirjan luettuani jäin vielä kaipaamaan jonkinlaista yhteenvetoa ja pohdintaa
Latinalaisen Amerikan sisällä vallitsevista alueellisista eroista ja
monimuotoisuudesta. Koko teoksen lukemalla tästä voi tietenkin saada
jonkinlaisen kuvan, mutta kun artikkelien sisällä ja välillä hypitään
valtiosta toiseen, lukija jää miettimään, missä määrin Latinalaisen
Amerikan yhteiskunnista ja kulttuureista voi kuitenkaan puhua yksikössä, kuten
kirjan alaotsikossa on päätetty tehdä. Kaiken kaikkiaan kirjassa puhutaan
yllättävän vähän kulttuurisesta sekoittumisesta. Kulttuurien tutkimuksen
keskeiseen sanavarastoon nykyään kuuluvat hybridismi, kreolisaatio, ja
mestisaatio ansaitsisivat kaikki huomattavasti laajemman käsittelyn
Latinalaisen Amerikan kulttuureja koskevissa luvuissa [2]. Tästä huolimatta
kirjaa voi pitää todellisena urotekona Suomessa tehtävän Latinalaisen
Amerikan tutkimuksen saralla.

 

Viitteet

[1] David Eltis & David Richardson, 2008, “A New Assessment of the
Transatlantic Slave Trade,” teoksessa David Eltis & David Richardson, toim.,
Extending the Frontiers: Essays on the New Transatlantic Slave Trade Database
(New Haven & London: Yale University Press, 2008), 1-60; Kalle Kananoja,
”Afrikasta Amerikkaan vietyjen orjien lukumäärästä ja kolmiokaupan
myytistä.” Historiallinen Aikakauskirja 109:4 (2011), 455-463; Gilman M.
Ostrander, ”The Making of the Triangular Trade Myth.” William and Mary
Quarterly 30 (1973), 635-644.

[2] ‪Kts. esim. Marilyn Grace Miller, Rise and Fall of the Cosmic Race:‪The
Cult of Mestizaje in Latin America (Austin: University of Texas Press, 2004).

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/