[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Huippuviulistin värikkäät vaiheet

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Sanna Heikkilä <sanna.heikkila at helkamedia.fi> Toimittaja, HelkaMedia, Helsinki
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Chapman, Eva Maria: Viktoria Mullova. Rakkaus ja musiikki (From Russia to Love:
The Life and Music of Viktoria Mullova). Kääntänyt Ruth Jakobson. Gummerus,
2013. 379 sivua.


Huippuviulistin värikkäät vaiheet
---------------------------------------------------------

Eva Maria Chapman on kirjoittanut kattavan teoksen huippuviulisti Viktoria
Mullovasta. Venäläissyntyisen Mullovan vaiheet kertovat musiikista,
pakolaisuudesta, rakkaudesta, sinnikkyydestä ja tulevaisuudenuskosta. Kirja
tuo pohdittavaa myös niille, jotka ovat huolestuneita suomalaisen
musiikkikoulutuksen tasosta. 

Viktoria Mullova on yksi maailman tunnetuimmista viulisteista. Mullova loikkasi
1980-luvulla Neuvostoliitosta Suomen kautta länteen, ja moni suomalainen
muistaakin hänet erityisesti tästä tapahtumasta. Arvokkaan
Stradivarius-viulun Mullova jätti kuusamolaiseen hotellihuoneeseen, jousen hän
otti mukaansa. Viulistitähti on onnistunut luomaan huikean, kansainvälisen
uran. Hän elää mukavasti talossaan Lontoossa kolmen lapsensa ja miehensä
kanssa. Muusikkona Mullova uusiutuu jatkuvasti.

Kirjailija Eva Maria Chapman on tehnyt perusteellista työtä Mullovan
elämänkerran parissa. Sukujuuret käydään läpi useaan sukupolveen ja
Leninin aikoihin saakka. Mullovan lapsuus ja kurinalainen soittoharjoittelu
nousevat elävästi tekstistä esiin. Äärimmäisen kurinalainen harjoittelu
täytti Mullovan lapsuuden ja vei perheen huomion, mutta olisiko elämä
neuvosto-Moskovan lähiössä ollut parempaa ilman viulua? Tuskin. Juri-isä
hoiti myöhemmin myös Viktorian esikoista Lontoossa. Isän ja tyttären suhde
oli ilmeisen läheinen.

Viulu avasi Mullovalle mahdollisuuksia, joihin muut eivät päässeet käsiksi.
Silti edes maineikkaan Tšaikovski-viulukilpailun voitto ei tuonut tähdelle
ammatillista turvaa Neuvostoliitossa. Mullovan perheellä ei ollut oikeanlaisia
suhteita korruptoituneessa Neuvostoliitossa.

Suomalainen toimittaja Jyrki Koulumies järjesti Mullovan ja tämän
miesystävän pakomatkan länteen. Loikkauksen vaiheet ovat kuin täydellisestä
toimintajännäristä salanimineen, peruukkeineen ja kannoilla pyörivine
agentteineen. Mullovalle loikkaus avasi loistavan uran, värikkään
rakkauselämän ja taloudellisen riippumattomuuden. Neuvostoliittoon jäänyt
lapsuudenperhe kärsi seurauksista pitkään. Sittemmin Mullovan äiti ja
sisarukset muuttivat myös länteen. Heidän tätä vaihettaan kirjassa ei juuri
esitellä.

Ukrainalaiset juuret

Ukrainalaiset juuret yhdistävät Mullovaa ja kirjailija Chapmania. Ilmeisesti
tämän ansiosta Chapman onnistui luomaan viulistitähteen ja tämän
sukulaisiin luottamuksellisen haastattelusuhteen. Ukrainalaisten talonpoikien
kovaa kohtaloa puidaan kirjan alussa pitkään ja antaumuksella. Tätä
muistelukerrontaa olisi voinut tiivistää. Mullovan elämänvaiheisiin pääsy
kestää nyt varsin pitkään. Muutoinkin teoksen sanoma olisi tullut hyvin
esille puolta lyhyempänä kirjana. Tekstissä on paljon toistoa ja turhan
pitkiä selittelyjä.

Kronologinen rakenne toimii hyvin. Kirjan loppuun olisi voinut lisätä
henkilögallerian, josta lukija voisi tarkistaa vaikkapa Mullovan rakastettujen
vaiheita. Nyt tiedot on upotettu leipätekstiin. Itse olisin uskonut
vähemmälläkin, että Mullova rakastui lahjakkaisiin ja menestyneisiin
huippumuusikoihin.

Mullovan kiehtova taiteellinen kehitys kulkee elämäntarinan ohessa.
Pidättyväisestä, teknisestä taiturista kasvaa rajoja rikkova ja
kokeilunhaluinen taiteilija.

Pieni tietopankki Mullovan musiikkilajeista olisi tehnyt kirjalle hyvää. Nyt
esimerkiksi barokkiviulun ominaisuudet ja sinfonioiden nimiluettelot löytyvät
muun tekstin seasta. Hajanaisuus tekee tekstistä paikoitellen uuvuttavaa. Kirja
on silti antoisa ja ajankohtainen.

Mullovan elämänvaiheet nivoutuvat suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin.
Mullova arvelee loikanneensa sopivalla hetkellä. Kun Neuvostoliitto murtui,
venäläisiä huippumuusikoita muutti länteen niin sankoin joukoin, että
töitä ei riittänytkään kaikille. Huippulahjakkuus ja –taidotkin
kärsivät inflaation.

Kirja on kertomus myös monikulttuurisuudesta ja pakolaisuudesta.
Neuvostoliitossa kansalliset juuret piti piilottaa, ja talonpoikaisuutta
halveksittiin. Loikkauksensa jälkeen Mullova vältteli venäläisyytensä
korostamista. Sittemmin taiteilija on löytänyt ammennettavaa muun muassa
ukrainalaisesta kansanmusiikista. Hänen Maalaistyttö-projektinsa edustaa
tässä teemassa mielenkiintoista taiteellista fuusiota. Koska musiikki on
tärkeä osa kirjaa, pääsin tunnelmaan parhaiten kuuntelemalla Mullovan
levytyksiä.

Kirja tarjoaa pohdittavaa myös musiikkikoulutuksen ajankohtaiseen
problematiikkaan. Suomalaisorkestereissa on aiempaa enemmän ulkomailla
koulutettuja muusikoita. Klassisen musiikin peruskoulutus on Suomessa kattavaa,
mutta ammattipiireissä on noussut huolta siitä, saavatko tulevat huiput
ajoissa tarpeeksi vaativaa opetusta. Pohja kun on luotava lapsuudessa.

Samalla lapsilähtöisyyden nimissä moni perhe varoo kovin tavoitteellisia
harrastuksia. Vanhempien epäillään herkästi pakottavan lapsia harrastuksiin.
On muodikasta tajuta, että lasten pitää saada leikkiä vapaasti.

Mullova näyttää elämäntarinallaan yhden vaihtoehdon. Hän ei halua
painostaa omia lapsiaan, mutta lapset ovat löytäneet taiteet omikseen. Ei
kuitenkaan viulua, eikä elämää vailla hauskanpitoa. Mullova itse pääsi
reitilleen äärimmäisen harjoittelun kautta – ilot ja rentous löytyivät
aikuisena.

 

 

 

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/