[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Rakennusruhtinaat rajan takana

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> FL, tutkija-toimittaja, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Koulumies, Jyrki: Kohtalona Kostamus. Risto Kangas-Ikkalan muistelmat. Siltala,
Helsinki, 2012. 224 sivua.


Rakennusruhtinaat rajan takana
---------------------------------------------------------

Jyrki Koulumies oli Uuden Suomen ja Ylen Moskovan kirjeenvaihtaja 1970-luvun
lopulla – aikana, jolloin Kostamuksen kaupungin jättiurakka tipahti
suomalaisten rakennusruhtinaiden syliin. Neuvotteluja käytiin pitkään ja
hartaasti Urho Kaleva Kekkosen johdolla ja myötävaikutuksella. Merkittävää
roolia idänsuhteissa näytteli tuolloin, ja jo aiemmin Svetogorskin urakoissa
1970-luvun alussa, rakennusinsinööri ja Finn-Stroin toimitusjohtaja Risto
Kangas-Ikkala.

 

Jyrki Koulumies on laatinut Risto Kangas-Ikkalan (s.1937) elämäkerran
haastattelujen pohjalta. Faktat on tarkistettu dokumenteista ja
lehdistöaineistosta sekä ulkoministeriön asiakirjojen pohjalta. Työ on ollut
selvästi mieluinen, mutta myös mittava. Kaikille idänkaupan lähihistoriasta
kiinnostuneille, asiantuntijoille ja alan veteraaneille Kohtalona Kostamus
tarjoaa epäilemättä mielenkiintoisia lukuhetkiä.

Risto-Kangas Ikkalan muistelmat ovat periaatteessa suhteellisen tyypillinen
”uraelämäkerta”, jossa arkisemmat lapsuuden ja nuoruuden elämänvaiheet
kuitataan muutamalla sivulla, kirjan alussa. Sen jälkeen alkaa hurjan uran
kuvaus, joka onneksi sisältää melkoisen määrän herkkupaloja paitsi
päähenkilön työvaiheista, myös byrokratian kiemuroista ja monesta Suomen ja
Neuvostoliiton yhteisprojekteissa ahertaneesta rakennusruhtinaasta –
esimerkiksi Armas Puolimatkasta ja Kauko Rastaasta.

Idän projekteista huolehtineista poliitikoistakin löytyy paljon mehukasta
muisteltavaa. Presidenttimme UKK:n hauras vanhuus, Ahti Karjalaisen alkoholismi
- ja monen muunkin johtajan viinanhuuruiset hetket vodkalasin ääressä ovat
esillä. Samoin ne henkilökohtaiset luonteenpiirteet, mitkä erottivat vaikkapa
tulevan presidentin Mauno Koiviston, Paavo Väyrysen ja Kalevi Sorsan
edellisistä vaikuttajista. Koivisto ei muistelijan mukaan ollut lainkaan
sellainen piinkova idänsuhteiden hoitaja ja ahkera neuvottelija kuin UKK, vaan
toveri/herraseurassa pikemminkin ”ujo” ja ”pidättyväinen”
aloitteissaan.

Erittäin arvokas lisä suomalais-neuvostoliittolaisten diplomaattisuhteiden
historiaan ovat myös ne venäläisten vaikuttajien henkilökuvat, jotka
Kangas-Ikkala tuo haastatteluissa esiin. ”Öykkärimäinen” suurlähettiläs
Vladimir Stepanov ja ”sujuvakäytöksinen KGB-kenraali” Viktor Vladimirov
– kuten myös ministeri Andrei Gromiko – kuuluivat niihin
neuvostoliittolaisiin vanhempiin tovereihin, joita muistelija ja vielä nuori
insinööri joutui Finn-Stroin vuosinaan säännöllisesti tapaamaan.

Tänä päivänä on vaikea käsittää kuinka yksinvaltaisesti idänsuhteita ja
miljardiluokan rakennusprojekteja hoideltiin 1970-luvun Suomessa – ja
millainen vaikutusvalta idän ruhtinailla oikein oli. Vähältä piti jopa se,
että nämä teollisuuspohatat olisivat saaneet KGB:n myötävaikutuksella
pahasti alkoholisoituneen Ahti Karjalaisen presidentiksi. Siinä
juonittelijoiden joukossa Svetogorskin ja Kostamuksen jättiurakoita hoitanut
Risto Kangas-Ikkala oli välillä melkoisessa pyörityksessä. Ei ihme, että
hän jäi Finn-Stroista eläkkeelle jo 51-vuotiaana. Ura toki jatkui
yritysmaailmassa muualla.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/