[H-verkko] Arvosteltavaksi: Tampere University Pressin (TUP) uutuuksia

[Tapio Onnela]

Agricola - Suomen historiaverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi  Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X)
 
Jos haluat saada kirjasta arvostelukappaleen, lähetä sähköpostia  osoitteeseen: <agricolan.arvostelut at gmail.com>, jossa ilmoitat kirjan  nimen ja kustantajan sekä postiosoitteesi (maaposti!). Tiedot toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan. Perustele lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen  kirjan.

****
Liberaali valtio - toimiva yhteiskunta
Risto Harisalo ja Jani Rajaniemi: 

Kirjamme on tarkoitettu kaikille heille, jotka ovat tyytymättömiä valtion tapaan toimia yhteiskunnassa. Koska valtiolla on huomattava vastuu yhteiskuntamme toimivuudesta, on tarpeellista etsiä sille vaihtoehtoja. Vaihtoehtojen tarkastelu on tieteellisesti välttämätöntä valtion toimintatapojen jatkuvasti muuttuessa.  
Valtion toiminnan kehittäminen edellyttää vaihtoehtoja, joita voi verrata toisiinsa ja joista voi käydä yhteiskunnallista keskustelua. Tähän prosessiin kirjamme tarjoaa teoreettisesti perustellun vaihtoehdon, liberaalin valtion. Ilman vaihtoehtoja keskustelu valtiosta ei ole mahdollista. 
Liberaalista valtiosta teoreettista ja empiiristä aineistoa on kertynyt katkeamattomana virtana yli kahdensadan vuoden ajan. Tampereen yliopiston emeritusprofessori Risto Harisalon ja hallintotieteen tohtori Jani Rajaniemen kirja kuvaa liberaalia valtiota automaattisten sopeutusmekanismien suojelijana ja kehittäjänä.

***
Pöyhtäri Reeta, Haara Paula ja Raittila Pentti:
Vihapuhe sananvapautta kaventamassa
 
Julkisuudessa on erityisesti Norjan kesän 2011 joukkosurman jälkeen käyty keskustelua verkkovihasta ja vihapuheesta ja niiden vaikutuksesta yhteiskunnalliseen ilmapiiriin. Tämä kirja perustuu vuosina 2012-2013 tehtyyn tutkimukseen, jossa aggressiivista verkkokeskustelua lähestytään erityisesti suhteessa journalismiin ja sananvapauteen. 
Tutkimuksen lähtökohtana on ollut huoli, että verkkokeskustelut ja niistä mediaan leviävät aggressiiviset ilmaukset alkavat rajoittaa julkista keskustelua. Yhteiskunnallisen keskustelun mielipiteiden kirjo voi kaventua, jos vihan ja pelon ilmapiiri saa asiantuntijat ja vähemmistöjen edustajat vetäytymään julkisuudesta. Toisaalta nousee kysymys, voidaanko ja missä määrin verkkokeskustelujen sanomisen vapautta rajoittaa, jos vihamielisellä puheella loukataan tai uhataan toisia.
Teoksen kirjoittajat Reeta Pöyhtäri, Paula Haara ja Pentti Raittila työskentelevät Tampereen yliopistossa Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskuksessa COMETissa. 
***
Ylönen Ritva 
Tervaksinen toteemi. Kalle Päätalon Iijoki-sarjan vastaanotto ja vaikutus

Tervaksinen toteemi on pitkään odotettu ensimmäinen Kalle Päätalon tuotantoon liittyvä väitöskirja.
Omaelämäkerrallinen romaanisarja ja massiivinen lukijakunta toimivat harvinaisen täydellisinä vastinpareina Kalle Päätalon (1919 – 2000) Iijoki-sarjan (1971 – 1998) vastaanotossa. Iijoki-sarja syntyi tarpeesta ja tarpeeseen. Päätalo sarjoineen jakoi suomalaisia kahtia: puolustajiin ja vastustajiin. Se aiheutti julkista keskustelua.
Väitöskirja Tervaksinen toteemi keskittyy Iijoki-sarjan vastaanottoon ja vaikutukseen. Tutkimuksen aineistona ovat sarjan ilmestymisajan kritiikit, lehtikirjoitukset ja lukijakirjeet. Keskeisin teoria on lukijan valokeilaan asettava reseptioestetiikka.
Tutkimus tuo kiinnostavalla tavalla esille tavallisten lukijoiden ja kriitikoiden erilaiset arvottamistavat, makumieltymykset ja kontekstisidonnaisuuden. Se kuvaa ristiriidan asteittaista lientymistä kirjallisuusinstituution sisältä päin ja yhteiskunnallisen kontekstin huomioiden. Lukijoiden ja kriitikoiden sarjalle antamat yhteiskunnalliset ja yksilöpsykologiset merkitykset saivat kompensoida sarjan esteettistä merkitystä.
Kirjallisuuskäsitykset muuttuivat ja kritiikin normit väljentyivät jo 1980-luvulle tultaessa. Se auttoi kriitikoiden ja lukijoiden odotustasojen lähentymistä. Median ilmiöksi ja lukijoiden fanittamisen kohteeksi muuttunutta menestyskirjailijaa sarjoineen ei voitu enää sivuuttaa. Tutkimus havainnollistaa myös median kasvavaa vaikutusta kirjailijan julkusuuskuvaan ja vastaanottoon.
Tutkimus syventää tietämystä 1900-luvun kirjallisuuspoliittisista rintamista ja kirjallisuuden yksilökohtaisista ja yhteiskunnallisista funktioista Suomessa. Esimerkiksi suuren muuton kokeneet lukijat hakivat ja saivat sarjasta viihteellisyyden lisäksi myös keinoja sopeutumisongelmiinsa ja elämänhallintaansa. Sarja toimi heille kotouttajana ja vertaistukena.
Tervaksisessa toteemissa kuvattu Iijoki-sarjan värikäs vastaanoton historia on osa suomalaista kirjallisuudenhistoriaa.
***
Santaoja Minna 
Rakkaudesta luontoon. Luontoharrastajat luonnonsuojelun toimijoina

Luonnon tuntemuksemme ajatellaan yleisesti heikentyneen, mutta edelleen on olemassa myös omistautuneita luontoharrastajia. HM Minna Santaojan väitöskirja käsittelee luontoharrastusta Suomessa. Toisin kuin ympäristöliikettä, luontoharrastusta on tutkittu Suomessa vähän. Pioneeritutkimuksen yleisenä tehtävänä onkin luoda kokonaisvaltainen käsitys luontoharrastuksesta ilmiönä ja sen yhteiskunnallisista kytkennöistä. Santaoja tarkastelee väitöskirjassa luonnon tietämisen ja kokemisen moninaisuutta tietopainotteisen, yhdistyksiksi organisoituneen luontoharrastuksen kautta. Tutkimuskohteena ovat hyönteis- kasvi-, sieni- ja lintutieteellisistä yhdistyksistä löytyvät harrastajat, joita on maanlaajuisesti noin 15 000. Lintuharrastajat muodostavat erikoistuneiden luontoharrastajien joukosta kaksi kolmasosaa. Tutkimus alkaa historiallisella katsauksella luontoharrastuksen kehitykseen luonnontieteen rinnalla.
Työn keskiössä on pirkanmaalainen luontoharrastus. Osa tutkimuksen aineistosta on hankittu osallistuvalla havainnoinnilla eri alojen luontoharrastajien keskuudessa. Väitöskirjan empiirisessä osassa lähempään tarkasteluun on valittu kolme tutkimustapausta, jotka valottavat luontoharrastajien toimintaa eri näkökulmista. Ensimmäinen tapaus koskee Tampereen luonnontieteellistä museota ja luontoharrastajien osaa museon perustamisessa. Museokokoelmien juuret juontavat 1900-luvun alkuun. Näytteitä keräämällä harrastajat ovat halunneet tuoda luonnon ihmeet kaiken kansan ulottuville. Tapauksen kautta Santaoja tarkastelee luonnontieteellisen museotoiminnan merkitystä ympäristökasvatuksessa ja luonnontieteellisten kokoelmien merkitystä luonnonsuojelussa.
Toinen tutkimustapaus koskee luontotiedon ja erityisesti lintutiedon organisoitumista erilaisten teknologisten ratkaisujen välityksellä. Tarkastelun kohteena ovat BirdLife Suomen Tiira-lintuhavaintojärjestelmä sekä Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka-havaintotietokanta, joiden välille syntyi kilpailutilanne selvitettäessä linnuston levinneisyyttä kolmannessa lintuatlaksessa. Tapauksen kautta Santaoja pohtii lintuharrastuksen suosiota, havaintotiedon validointikäytäntöjä ja erilaisia harrastustapoja. Myös väitöskirjan kolmas tutkimustapaus keskittyy lintuharrastukseen ja erityisesti harrastajien toimintaan käytännön luonnonsuojelijoina. Tutkimuksen kohteena on linnustoltaan valtakunnallisesti merkittävä Ahtialanjärvi Lempäälässä. Tapauksessa aktiiviset lintujärven kunnostajat ovat ajautuneet konfliktiin ympäristöhallinnon kanssa koskien luonnonhoidon käytäntöjä.
Luontoharrastajien merkittävä rooli luonnon monimuotoisuutta koskevan havainto- ja seurantatiedon tuottajina on tunnustettu. Valtaosa hallinnon tarvitsemasta lajitiedosta on peräisin harrastajilta ja näiden asemasta kertoo myös se, että edistyneet harrastajat opettavat lajintuntemusta yliopisto-opiskelijoille erikoistuneiden ammattilaisten puuttuessa. Luonnon monimuotoisuuden hallintaan tähtäävän politiikan seurauksena on luotu tietokäytäntöjä, jotka painottavat harvinaisia ja erityisesti suojeltavia lajeja. Tieteellisen lajitiedon korostuminen harrastajien ja hallinnon käytännöissä sulkee Santaojan työn perusteella ulos osan potentiaalisista luontoharrastajista ja erilaisista luonnon tietämisen tavoista. Luonnon tuntemus perustuu aktiiviseen luonnossa liikkumiseen ja luonnon affektiiviseen tuntemiseen –   luonnonrakkauteen. Santaoja peräänkuuluttaakin työssään monimuotoisempia ja sallivampia luontotietokäytäntöjä ja pyrkii hälventämään ”rationaalisen” ja emotionaalisen luonnonsuojelupuheen rajaa. Luontoharrastus kehystetään työssä laajasti ymmärrettynä poliittisena toimintana ja ympäristökansalaisuutena. Luontoharrastajat ovat keskeisessä roolissa tuottaessaan kulttuurista ymmärrystä luonnosta.
***
Korkiakangas Mailis 
Lönnrotista Laureaan - Kotitalousalan ammattikasvatus vuosina 1890 - 2000
Acta Universitatis Tamperensis; 1855

Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tulkintaa kotitalouden alan ammattikasvatuksen muotoutumisesta sekä tarkastella alan yhteyksiä suomalaisen yhteiskunnan ja elinkeinojen kehityksen kanssa. Tavoitteena on kuvata ja tulkita alan ammattikasvatuksen historiallisia kerrostumia, muutoksia ja jatkuvuuksia.
Tutkimuksen tulkinnan mukaan kotitalousalan ammattikasvatus muodostuu varhais-, maaseutu-, kotitalous- ja palveluammatillisista kehitysvaiheista. Varhaisvaiheessa alan koulutusta syntyi erilaisten taustayhteisöjen tukemana kouluhallinnon ja sittemmin perustetun maataloushallinnon alaisuuteen. Ensimmäinen kotitalouskoulutusta määrittelevä laki ohjasi sitä maatalouden yhteyteen. Maaseutuammatillisen koulutuksen kehittämisestä vastasi maataloushallinto, jonka merkittävä saavutus oli kotitalousopettajakoulutuksen käynnistäminen. Kotitalousammatillisessa vaiheessa syntyi koti- ja laitostalousala. Ammatillinen koulutus järjestyi ammattikasvatushallintoon mittavassa keskiasteen uudistusprojektissa. Palveluammatillinen vaihe ilmeni alan laaja-alaistumisena osaksi palvelusektoria ja kotitalouspalvelujen kehittymisenä. Tuolloin koulutus jakautui ammatilliselle toiselle asteelle ja korkea-asteelle.
Tutkimuksessa esitellään kahden tapauskoulutarinan avulla kotitalousalan koulutuksen kehityskaari alkuvaiheesta nykypäivään.
Historian tunteminen tarjoaa perspektiivin tuleville valinnoille. Vaikka historian ratkaisut eivät sellaisenaan ole siirrettävissä nykypäivän toimintamalleiksi, ne voivat tuottaa virikkeitä kehittämisprosesseihin. Alan taustojen tunteminen auttaa eri toimijoita ymmärtämään tehtyjä ratkaisuja ja niiden perusteluita. Näin ollen teos palvelee kaikkia alan ammattikasvattajia. Erityisesti tuleva tutkimus hyötyy tästä perustutkimukseen lukeutuvasta aihepiirin käsittelystä. Tutkimuksen tietoa voidaan soveltaa ammattikasvatuksen ja kasvatuksen tulevassa tutkimuksessa sekä koulutuksen opetus- ja kehittämistyössä. Tutkimuksen voi toivoa löytävän tiensä lukuisten tutkijoiden ja opettajien käsiin.
Tulosten perusteella voidaan päätellä, että koulumuotoisesta ammattikasvatuksesta on muodostunut suomalainen tapa tuottaa uutta ammatillista osaamista työelämän tarpeeseen. Koulutustaso ja -rakenne ilmentävät eri aikoina vallinnutta käsitystä koulutuksen järjestämisestä. Yksialaiset koulut ovat muuttuneet pienistä sisäoppilaitoksista ensin tavallisiksi päiväkouluiksi ja edelleen osaksi monialaisia koulutuskonserneja. Opettajien ammattitaidon varaan rakentunut ammatillinen opetus on muuttunut moniammatilliseksi tiimityöksi. Kuusi luokkaa kansakoulua on vaihtunut peruskoulu-, ammattikoulu- ja lukiotaustoiksi. Ennen aikaan kotona opituista arkielämän taidoista on kehittynyt osaamista vaativia ammatteja ja tutkintoja. Kotitaloustyössä on kyse pääosin naisten tekemästä matalapalkkaisesta työstä. Alan ammattien vähäinen arvostus juontuu sekä ammattitaidon yhdistymisestä naisten osaamiseen että sen liittymisestä arkisiin toimiin.
 ***
HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat  vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, jos et  saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale  Agricolan toimitukseen jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen  arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista lisäksi muussakin  julkaisussa ja muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös  Agricolassa.
 
Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen  Agricolan sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/  josta se lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja  julkaisee arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut- listan tilaajille sähköpostina. Arvostelu tallentuu "Agricolan kirja- arvostelut" julkaisun sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja- arvostelut/.