[H-verkko] Tampere, Väitös: Raha, aika, itsekuri. Modernin maailman synty paikallisena ilmiönä. Modernisaatio Savossa ja Etelä-Pohjanmaalla 1870-1917.

[agricola at utu.fi]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:
---------------------------------------------------------

Väitös: Raha, aika, itsekuri. Modernin maailman synty paikallisena ilmiönä.
Modernisaatio Savossa ja Etelä-Pohjanmaalla 1870-1917. 

Tampere, Kalevantie 5
15.11.2013 klo 12:00
---------------------------------------------------------

YTM Petri Rekosen sosiologian alaan kuuluva väitöskirja

Raha, aika, itsekuri. Modernin maailman synty paikallisena ilmiönä.
Modernisaatio Savossa ja Etelä-Pohjanmaalla 1870-1917. (Money, time,
self-discipline. The birth of the modern world as a local phenomenom.
Modernization in Savo and South Ostrobothnia 1870-1917)

tarkastetaan 15.11.2013 klo 12 Tampereen yliopiston Linna-rakennuksen Väinö
Linna -salissa, Kalevantie 5, Tampere. 

Vastaväittäjänä on professori Hannu Ruonavaara (Turun yliopisto). Kustoksena
toimii professori Harri Melin.

Etelä-Pohjanmaa modernisoitui etuajassa

Yhtenä modernisaation tunnusmerkillisistä piirteistä on pidetty
siirtolaisuutta, jota on useissa suomalaisissa sosiaalihistoriallisissa
tutkimuksissa tulkittu maaseudun liikaväestön mobilisaationa.
Kärjekkäimmillään väitteenä on ollut se, että siirtolaisuuden takana
olisi ollut elintason romahtaminen. Tässä tutkimuksessa Amerikan siirtolaisuus
toimii väestöllisen, taloudellisen ja mentaliteetin tarkastelun
lähtökohtana.

Etelä-Pohjanmaalta Amerikan siirtolaisuus oli noin kymmenkertaista Savoon
verrattuna. 1900-luvun alkuun tultaessa mukana oli vahvasti edustettuina kaikki
maalaisyhteiskunnan väestöryhmät.  Voidaankin kysyä millaiset
väestölliset ja taloudelliset suhteet vallitsivat juuri siirtolaisuuden
kynnyksellä 1870-luvulla ja myöhemmin 1900-luvun alussa, kun siirtolaisuus oli
suurimmillaan. 
 
Etelä-Pohjanmaa oli jo 1880-luvulla siirtynyt kapitalistiseen tuotantotapaan,
jonka keskiössä oli karjatalous. Edelleen Etelä-Pohjanmaalla vallitsi jo
1800-luvun loppuvuosikymmeninä laajalle levinnyt rahatalous, kun taas Savossa
maksettiin edelleen noin kolmasosa palkoista joko viljana tai rahan ja
viljapalkan yhdistelmänä.  Kaiken kaikkiaan elintaso Etelä-Pohjanmaalla oli
korkeampi kuin Savossa. 

Alemman rahvaan osalta rahanhankintakeinot poikkesivat toisistaan.
Etelä-Pohjanmaalla tilaton väestö suuntautui yhä enemmän
mäkitupalaisuuteen, jolloin maataloustyön tilalle tai rinnalle tuli yhä
useammin laillinen kotiteollisuus. Savossa tilaton väestö puolestaan hankki
yhä enemmän rahaa metsätöillä sekä kausiluontoisilla maataloustöillä.
Toisin kuin Etelä-Pohjanmaalla, Savossa tilaton rahvas suuntasi tarmoaan myös
viinan laittomaan valmistukseen ja myyntiin. Tämä aikansa harmaa talous oli
erittäin yleistä etenkin 1900-luvun alussa.
Taloudellisen näkökulman ohella modernisaatiota voidaan tarkastella myös
ihmisten ajatteluun liittyvien erojen kautta. 

Tässäkin suhteessa erot olivat merkittäviä. Etelä-Pohjanmaalla
vuosipalvelus muodosti kasvatuksellisen perustan. Rengit ja piiat oppivat paitsi
perinteistä maataloustyötä, myös kädentaitoja. Nämä kädentaidot
saattoivat myöhemin muodostua kotiteollisuuden myötä tärkeiksi
rahanansaintakeinoiksi. Työntekoa itseään tarkkailtiin hyödyn
näkökulmasta. Isännät, mutta myös työntekijät kiinnittivät  usein
huomiota työnteon tehokkaan suorittamisen ehtoihin, ruumiinrakenteeseen,
erilaisiin ruumiin vajavaisuuksiin sekä erilaisiin toivottaviin tai
epätoivottaviin luonteenpiirteisiin. 

Savossa käsitys työstä ja työn teon laadusta olivat erilaisia. Työnteko ja
asumismuoto kietoutuivat usein toisiinsa, jolloin oli vaikea sanoa, oliko
kysymyksessä palkkasuhde vai yhteisöasumisen muoto.  Työn tekemiseen laatuun
tai ihmisen luonteenpiirteisiin kiinnitettiin vain harvoin huomiota. 
Vallalla oli traditionaalinen elämäntapa.

Etelä-Pohjanmaan ja Savon kurijärjestelmät erosivat toisistaan radikaalilla
tavalla. Etelä-Pohjanmaalla kurista oli 1800-luvun loppuun mennessä tullut
yhä enemmän itsekuria. Kurin ohella huomiota kiinnitettiin entistä enemmän
myös kykyihin. Yksilö valitsi tietyn polun, elämänsuunnitelman, jota
noudattamalla hän saattoi päästä tavoitteeseensa. Kurista tuli yhä enemmän
itsestäänselvyys ja jopa strateginen valtti taisteltaessa pätevyyksistä.
Työntekijät valvoivat toisiaan ja itseään yhä tehokkaammin.

Etelä-Pohjanmaa ja Savo modernisoituivat siis hyvin erilaisilla tavoilla.
Etelä-Pohjanmaalla modernisaation ytimessä 1800-luvun loppupuolella olivat
tehokkuus ja individualismi, jolloin rahalla oli merkittävä rooli
tulevaisuuden muokkaajana. Osana tätä tulevaisuuteen suuntautunutta asennetta
oli siirtolaisuus. Savossa puolestaan rahatalous vasta vakiinnutti asemiaan
metsäkauppojen ja tukkiyhtiöiden maksamien rahapalkkojen kautta. Vaikka valtio
1800-luvun loppupuolella koetti erilaisin ohjelmin taivuttaa savolaista
tilatonta rahvasta moderniin järjestykseen, ei näillä toimenpiteillä
1900-luvun alkuun tultaessa ollut kovinkaan suurta vaikutusta.

                                              
******

Petri Rekonen on syntynyt Vaasassa ja hän on suorittanut yhteiskuntatieteiden
maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on toiminut tutkijana vuodesta
2007 alkaen.

Rekosen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1864,
Tampere University Press, Tampere 2013. ISBN 978-951-44-9244-0, ISSN 1455-1616.
Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica
Universitatis Tamperensis; 1345, Tampere University Press 2013. ISBN
978-951-44-9245-7, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.


---------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri/